Pieksämäen vapaaseurakunta

Tällä viikolla tapahtuu

Aamurukoukset ma 29.7. ja ti 30.7. klo 8.45 (Aamurukouksia ei ole 1.26.7.)

  • Ti 9.7. klo 18.00 Kahden maan kansalaisena -rukousilta Helluntaiseurakunnassa
  • Su 14.7. klo 16.00 Jumalanpalvelus, Timo Koivunen, rukouspalvelu
  • Ti 16.7. klo 18.00 Kahden maan kansalaisena -rukousilta Helluntaiseurakunnassa
  • Su 21.7. klo 16.00 Jumalanpalvelus, Timo Matilainen, rukouspalvelu
  • Ti 23.7. klo 18.00 Kahden maan kansalaisena -rukousilta Helluntaiseurakunnassa
  • Su 28.7. klo 16.00 Jumalanpalvelus, Jouko Kervinen, Kari Härkönen, kahvitarjoilu, rukouspalvelu
  • Ma 29.7. klo 18.00 Vanhimmiston kokous

Pieksämäen vapaaseurakunta

Koulukatu 12

76100 PIEKSÄMÄKI

pieksamaki(at)svk.fi

JOULUNA 2023

 Jouluevankeliumissa (Luuk. 2:1–20) muun muassa kerrotaan, kuinka ensimmäisen verollepanon aikana Pyhästä Hengestä raskaaksi tullut Maria odotti lasta puuseppä Joosefille (Matt. 1:18). Joosef ja Maria tottelivat keisari Augustuksen käskyä ja lähtivät Nasaretin kaupungista Betlehemiin hoitamaan veroasioita. Sinne saavuttuaan Marian synnyttämisen aika tuli. Syntynyt poikavauva oli erikoinen. Hänelle annettiin nimi ”Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme (Matt. 1:23). Tallin puiseen seimeen, eläinten ruokinta-astiaan, tehtiin viattoman ja synnittömän Jumalan Pojan ensimmäinen vuode. Hänen, jolle Jumala oli jo ennen syntymää laatinut ihmeellisen elämän käsikirjoituksen.

 Jeesuksen syntymä oli ilouutinen kaikille kansoille. Hän oli kauan odotettu Messias, profetioiden täyttymys ja lunastaja, joka noin 33-vuotiaana antoi henkensä puolestamme tuskallisessa kuolemassa Golgatalla. Hän, Rauhanruhtinas (Jes 9:5), on todellakin arvollinen saamaan kaiken kiitoksen, ylistyksen ja palvonnan meidän sydämissämme, teoissamme ja huulillamme. Antakaamme Pyhän Hengen asettaa Jeesus Kristus tärkeimmälle paikalle elämässämme ja rakastukaamme Häneen palavasti ja kavahtakaamme kaikkia epäjumalia. Älköön sydämemme olko kylmä häntä kohtaan, vaan rakastakaamme Häntä tulisesti. Halleluja!  

 Maria odotti kohdussaan Jeesuksen syntymää yhdeksän kuukautta. Tuohon aikaan oli paljon ihmisiä, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta (Luuk. 2:38). Raamatun valossa ymmärrämme kaikella olevan oma määräaikansa. Saarnaajan kirja kertoo, kuinka aika on syntyä ja aika kuolla (Saarnaaja 3:1–8). Jumala oli tarkalleen määritellyt Jeesuksen syntymäajan Betlehemissä ja myös tarkan kuolinajan pääkallon paikalla Jerusalemin ulkopuolella. Mekin yleensä tiedämme oman syntymäaikamme ja paikkamme. Henkilötietomme on kirjattu virallisiin asiapapereihin – toki ne ovat muistissamme. Kuitenkaan kuolinpäiväämme emme kykene tarkalleen kertomaan. Se on yksinoikeudella Isän Jumalan tiedossa hänen ”kirjanpidossaan”. Siksi tärkeintä on olla joka hetki valmis lähtemään tästä ajasta. Monessa kohtaa Raamattu kehottaa rukoilemaan ja valvomaan, että meillä ei olisi mitään vääriä sidoksia ja kiinni pitäviä kahleita tähän maalliseen elämään  ( Matt. 24:42–51).

 Rukoukseni on, että saisimme odottaa oikealla tavalla tulevia päiviä. Maria ja Joosef odottivat onnellisina Vapahtajan syntymää.  Jerusalemissa asunut hurskas ja jumalinen Simeon-niminen mies odotti kärsivällisesti nähdäkseen Jeesus-lapsen. Leskeksi jäänyt naisprofeetta Hanna odotti kauan aikaa rukoillen ja paastoten saadakseen hetken pitää sylissään kuningasten Kuningasta ja herrain Herraa (Luuk. 2:25–38). Kiitos Jumalalle! Kaikkien odotus palkittiin. Ilouutinen levisi hämmästyttävällä vauhdilla Betlehemiin, Jerusalemiin, Juudean alueelle ja ympäri Israelia. Monissa kodeissa piinaava ja pitkäkestoinen odotuksen paine poistui suuren ja mahtavan uutisen tieltä: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa” (Luuk.2:11).

 Mitä sinä odotat tältä joululta ja tulevaisuudelta? Jotkut odottavat, että saisivat joululahjoja. Lapsuuteni jouluissa odotin kovia paketteja pehmeiden pakettien jäädessä toisarvoiseen asemaan. Toiset odottavat pääsyä herkulliseen joulupöytään, useat taas odottavat lähiomaisiansa joulunpyhiksi käymään. Kaikki nuo odotukset ovat hyviä ja toteutuskelpoisia. On myös paljon ihmisiä, joiden tulevaisuuden odotusta leimaavat synkät tunnelmat. Kiristynyt ja arvaamaton maailman turvallisuustilanne antaa aihetta tähän.

 Talvisodan aikana Neuvostoliiton rynnistäessä pienen Suomen kimppuun suomalaisten mieliin iskostuivat pelkotilat itsenäisyytemme menetyksestä. Nytkin monien mieltä vaivaavat negatiiviset odotukset: ”Tuleeko Venäjä uudelleen rajojemme yli?” Maamme itsenäisyys ja maamme raja- tilanne on Kaikkivaltiaan käsissä. Tahdon itse odottaa Herralta edelleen varjelusta ja suojelusta maallemme ja hengellistä herätystä, jossa syntinen kääntyy Jumalan puoleen ja saa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

 Rukous: Kiitos Jumalalle siitä, että Betlehemiin seimeen syntyi Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Kiitos Jumalalle, että Pontius Pilatuksen aikana sinä Jeesus sovitit syntimme Golgatalla. Rakas Jeesus, anna minun odottaa tulevia päiviä oikealla tavalla. Siunattu Pyhä Henki, ohjaa minua, opeta minua ja ole minun neuvonantajani tämän adventin aikana ja joka päivä. Suo se armo, että aina olisin valvovalla paikalla, enkä koskaan hylkäisi sinua. Anna minulle voimaa vastustaa synnin, saatanan ja eksytyksien salakavalia voimia nimessäsi Jeesus! Aamen!

 Kari Härkönen


LUPA SURRA JA TULLA LOHDUTETUKSI

Pyhäinpäivänä monilla on oma tapansa muistella edesmenneitä läheisiä, ja mitä lyhyempi aika rakkaan ihmisen kuolemasta on, sitä useammin ikävöimme ja muistelemme heitä. Kuluneen vuoden sisällä, olen menettänyt kaksi minulle tärkeää läheistä. Lähipiirissäni on kuolemantapauksia ollut lähivuosina niin useita, että mieheni tuumasi kesällä, kun saimme kutsun häihin: ”Onpa mukava päästä iloisempaan juhlaan, eikä aina edustaa rinnallasi hautajaisissa”. Pyhäinpäivänä voimme muistella myös kristikunnan edesmenneitä marttyyreja. Mieleeni tulee ajatus, että meidän on syytä olla kiitollisia Suomessa vallitsevasta uskonnonvapaudesta. Uskovina saamme omistaa myös lupauksen, jonka Jeesus antoi Martalle Lasaruksen ollessa vielä kuollut sanoessaan: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11:25–26) Raamatusta löytyy monia kohtia, joilla voimme lohduttautua surun ja ikävän kohdatessa. Jumalamme on luonut maail­man, jossa meillä on monia mahdollisuuk­sia käsitellä tunteitamme. Uskon, että olipa tuo kanava; rukous, musiikki, luonto, ystävä, terapia tai mikä hyvänsä itse kullekin sopiva tapa vaikkapa surumme käsittelyssä, halutessamme Jeesus on mukana proses­sissa. Saamme olla surullisia ja ikävöidä läheisiämme, joita emme enää inhimillisesti voi tavata. Samalla voimme edes yrittää lohduttautua sillä, että vaikkapa sairauksien runtelemat ihmiset ovat nyt vailla kipuja ja huolia. Uskovien rakkaittem­me kohdalla voimme oman menetyksemme ohessa iloita, että ajallisen elämän loputtua heidän sielunsa on varmasti paremmassa paikassa kuin tämä meidän maailmamme. Minä, ja ehkä moni muukin, olen menet­tänyt myös sellaisia meille tärkeitä ihmisiä, joiden emme ainakaan ole tienneet uskovan Jeesukseen vapahtajanaan. Ukkini, joka jossain vaiheessa muodostui minulle tär­keimmäksi ihmiseksi biologisessa suvus­sani, sanoi olevansa ateisti, mutta varauk­setta hyväksyi muun muassa vaimonsa, minun ja monen muun uskon. Meillä ihmisillä ei onneksi ole tuomiovaltaa ja vain Jumalamme tietää kunkin oikeat ajatukset ja iäisyyselämän kohtalon. Joskus lohdut­tau­dun ajatuksella, että ihminen voi viime hetkillään saada uskon lahjan, joka meille joillekin suodaan aikaisem­massa elämän­vaiheessa avuksemme, turvaksemme ja lohdutuksemme. Toisinaan taas ajattelen, ettei kaikille ihmisille ole vain suotu kykyä ottaa uskon lahjaa vastaan, kuten esimerkiksi syvästi kehitysvammaiset, vaikeasti psyykensairauksiltaan kroo­nis­tuneet tai lapsina menehtyneet ihmiset. En voi kuvitella, etteikö Jumala pelastaisi ihmistä, jolle ei ole suonut mahdollisuut­ta uskonratkaisuun. Eikä aina asia, joka estää uskon ei ole meidän tiedossamme. Jumala kuitenkin tietää kaikkien ihmisten salatuimmatkin kokemukset, ajatukset ja tunteet. Edellä kuvattu ei ehkä ole teologisesti oikein. Se on kuitenkin minun tapani lohduttautua tilanteessa, jonka koen vaikeaksi. Ikään kuin järkeilen sen verran, että voin lopulta jättää asian Jumalalle todeten olevani vain tavallinen ihminen, joka ei kaikkia asioita pysty ymmärtämään. Ikävöidessäni menettämiäni ihmisiä, muistelen hyviä yhteisiä hetkiä, katselen valokuvia ja muita muistoja. Koska valtaosa edesmenneistä minulle tärkeistä ihmisistä on haudattu muualle, käyn harvoin haudoilla, eikä niistä ole muodostunut minulle tärkeitä paikkoja. Uskon, että Kaikkivaltias Jumalamme, joka meidät tuntee, auttaa meitä surussamme ja ikävässämme olimmepa sitten menettäneet uskovan tai uskosta osattoman meille läheisen ihmisen. Koska käsittelemme tunteitamme hyvin eri tavalla ja elämme erilaisia vaiheita elämässämme, pidän tärkeänä, että löydämme itsellemme sopivan tavan surra, ikävöidä ja muistella, silloin kun sen aika on. Jeesus on kanssam­me joka hetki, olimmepa sitten iloisia tai surullisia, ja auttaa meitä jokaista juuri meille sopivalla tavalla. Hän eikä väheksy tunteitamme tai hämmennys­tämme elämämme haasteissa, vaan odottaa, että annamme hänelle luvan kulkea rinnallam­me niinäkin hetkinä, jolloin meidän ei tee mieli kiittää ja ylistää Herraamme. Rukous Kiitos hyvyydestäsi ja armostasi. Kiitos myös siitä, että kuljet rinnallamme niin iloissa kuin suruissa ja ihmisen Poikana olet tuntenut samoja tunteita kuin me muutkin, joten niitä ymmärrät. Tänään pyydän sinulta lohdutusta surullisille, ikävöiville ja ahdistuneille ihmisille, olipa heidän pahan olonsa syy mikä hyvänsä. Sinä, joka tunnet meidät paremmin kuin me itse, ohjaa askeleitamme, niin että tunnemme kulkevamme Sinun meille hyvää tarkoittavaa tietä. Vaikka sallitkin meille vastoinkäymisiä, vahvista luottamustamme siitä, että olet aina hyvyydessäsi kanssamme riippumatta tunne-elämästämme. Aamen. 
Aila Pelkonen


Elämä ja kuolema

Saarnaajan kirja sanoo: Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla (Saarnaaja 3:1–2). Ihmisen elämänkaari voi olla hyvinkin eri mittainen. Nuorin, jonka omassa palvelut­yös­säni olen siunannut haudan lepoon, on ollut vajaan kuukauden ikäinen lapsi. Vanhin on ollut lähes 104-vuotias. Ymmärrämme, että maanpäällinen elämämme ei voi jatkua loputtomiin, eikä kukaan voi itse määrätä päiviensä mittaa. Kaikki todellakin on Juma­lan käsissä. Hebrealaiskirje toteaa: Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoltava, mutta sen jälkeen tulee tuomio (Heb. 9:27). Paratiisissa ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin. Sen jonka seurauksena: Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman (1. Moos. 3:15–19). Ruumiillisessa kuolemassa elintoiminnot lakkaavat, aivotoiminta ja sydän pysähtyvät, veri lakkaa kiertämästä, ja ruumiin lämpötila laskee. Ihminen on lääketieteellisesti kuollut. Vaikka näin on todettu, onko hän silloin kuitenkaan totaalisesti kuollut? Ateistit eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään. Ajatukset ja puheet taivaasta tai helvetistä ovat heille merkityksettömiä, koska heidän mielestään sellaisia ei ole olemassa. Tämän ajattelutavan mukaan koko ihmisen olemassaolo päättyy kuole­man hetkellä. Raamatun mukaan ihminen on kokonaisuus, joka sisältää ruumiin, sielun ja hengen (1. Moos. 2:7, 1. Tess. 5:23, Matt. 10:28). Kun ihminen kuolee ruumiil­lisesti, hänen sielunsa/henkensä jatkaa olemassaoloaan. Kuolemassa sielu erkaan­tuu ruumiista, mutta se ei kuole tai haihdu olemattomiin. Tätä kuvataan hyvin muun muassa profeetta Elian vierailussa Sarpatin leskivaimon luona: Sen jälkeen vaimon, talon emännän poika sairastui, ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä ollut enää henkeä (1. Kun. 17:17). Kuollut poika tuotiin Eliaan huoneeseen ja hän rukoili uskon rukouksen: Herra, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin. Ja Herra kuuli Eliaa ja pojan sielu tuli häneen takaisin ja hän virkosi henkiin (1. Kun. 17: 18–24). Lesken pojan tapauksessa poika kuoli, mutta sielu jatkoi olemassaoloaan. Jumala palautti sen takaisin kuolleeseen ruumiiseen, ja poika virkosi eloon. Golgatan tapahtumat vahvistavat meille sielun/hengen kuolemattomuu­den. Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi pahantekijää. Toinen ryöväreistä tuli ennen kuolemaansa synnintuntoon sanoen Vapahtajalle: Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Niin Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinun pitää oleman kanssani paratiisissa (Luuk. 23: 39–43). Ryövärin kuollessa hänen ruumiinsa ei mennyt paratiisiin, vaan hänen tietoinen persoonansa, sielu/henki siirrettiin paratiisiin. Kiitos Jumalalle! Ruumis jäi joksikin aikaa vielä ristille, kunnes se haudattiin (Joh. 19:32). Sielu sen sijaan nautti loistavaa ja mahtavaa rauhaa Jeesuksen seurassa kolmannessa taivaassa (2. Kor. 12:2–4). Mitä tapahtuu haudatuille ruumiille? Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat haudatut hautausmaille tai ovat kuolleet merionnettomuuksissa tai heidän tuh­kansa ovat uurnalehdoissa. Jäävätkö ruumiiden jäänteet vain olemaan? Jeesus antaa tähänkin kysymykseen pätevän vastauksen: Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnouse­mukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen (Joh. 5: 28–29). Kristuksen tullessa noutamaan omiansa Jeesuksessa kuolleiden haudat avataan ja silmänräpäyksessä Jumalan oma kansa saa ylösnousemusruumiin, jossa noustaan nopeasti ylös Karitsan hääaterialle. Tuossa tapahtumassa paratiisissa olleet sielut palautetaan ja yhdistetään ylösnousemus­ruumiisiin. Näin saamme aina olla Herran kanssa (1. Tess. 14–18, 1. Kor. 15: 50–54)! Jumalattomina kuolleiden ruumiit myös herätetään, mutta vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Tällöin heidät siir­retään haudoistansa viimeiselle tuomiolle eikä heille ei anneta sitä ihanaa vanhurs­kasten osaa, mikä kuuluu Herran omille. Raamattu kertoo karua, mutta totuuden­mukaista kieltään, miten valkean, suuren valtaistuimen edessä toimitetaan viimeinen tuomio: Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm. 20:11–15). Rukous: Rakas Herra. Rukoilen, että mahdollisimman moni saisi olla mukana elämän ylösnousemuksessa. Suo se armo, että ateistinen ajatusrakennelma sortuu monien sydämistä pois, ja Jeesus saa pelastaa sielun, antaa synnit anteeksi ja tulla sydämeen asumaan omakohtaisena Herrana ja Vapahtajana. Uudestisyntyneenä uskovana nyt kiitän siitä, että minulla on osallisuus Karitsan hääateriasta sekä iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Kiitän syntien anteeksiantamuksesta, pelastuksesta ja kaikesta armosta ja hyvistä lahjoista, jota olen sinulta Jeesus saanut. Aamen! 
Kari Härkönen

Armoa lahjana, ilman "uhreja"

Meillä kaikilla on lempipaikkoja Raama­tussa. mutta siitä löytyy myös kohtia, joita minä en aina mielelläni lue. Vanhan testa­mentin uhrikäytännöt vuohineen, tuli­neen, verineen ja muine vastaavine saavat minut helposti voimaan pahoin. Lukiessani noista uhrimenoista mieleeni piirtyy kuva viatto­mien eläinten tappamisesta ja verellä sotke­misesta. Samalla tuo mielikuva muis­tuttaa minua siitä, kuinka Jumala armossaan antoi ainoan Poikansa, jotta voimme saada syntimme anteeksi. Keväällä luin Paavalin kirjettä heprea­lai­sille. Nukkumaan käydessä minulla oli kiitollinen olo siitä, ettei Jeesuksen sovitus­työn ansiosta nykyisissä kristillisissä kirkon­menoissa ole erilaisia uhritoimituksia. Alitajuntani kuitenkin teki tepposet, ja näin unta, jossa seurakunnassamme oli alkamassa kokous. Pastorimme toi puhujapönttöön suloisen valkoisen kanin uhratakseen sen meidän syntiemme tähden. Kun aamulla heräsin, oloni oli sekava, ja jäin miettimään, miksi evankeliumi ei kelpaa kaikille ihmisille. Voin olla väärässäkin, mutta joskus ajattelen, että menneiden sukupolvien oli helpompi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaam­me ja Hänen rakkauteensa. Elämänpiiri oli pienempi; päivät olivat työntäyteisiä eikä tietoa maailman tapahtumista tai ylipäätään mistään muustakaan ei ollut paljoa saata­villa. 94-vuotias tuttavani kertoi kasvaneen­sa hyvässä kodissa 12-lapsisessa perheessä. Oli aivan tavallista, ettei kaikilla lapsilla ollut sopivia kenkiä. Välillä niukka ruoka jaettiin niin, että ainakin kaikki lapset saisivat jotakin. Hänen kaksi vanhempaa veljeään kaatui sodassa. Perheen äiti menehtyi niin nuorena, että pienimmät sisarukset eivät olleet ehtineet kouluikään. Tuttavani muis­teli, miten äidin rukoukset jäivät mieleensä ja miten Jumala siunasi jäljelle jäänyttä perhettä niukkuuden ja surun keskellä. Siinä missä minä, tavallinen ihminen, voin valita ruokakaupassa erilaisista leivistä tai vihanneksista, mitä haluaisin syödä tai pohdin aamulla mitkä vaatteet tai kengät tänään puen, saatan vain ihmetellä, tuttavani kiitollisuutta. Usko Jumalan huolenpitoon ja syntien anteeksi saamiseen suorastaan huokui iäkkään ystäväni puheissa ja rukouksissa. Edes lapsuuden ajan kokemukset eivät kuulostaneet katkerilta. Edelleen, miksi evankeliumi ei kelpaa kaikille? Uskovana eläminen ei aina ole helppoa, mutta miksi jo pelkkä uskomi­nen on monille kompastuskivi? Jos olisin syntynyt Aabrahamina, olisi minulta vaadittu liikaa. En olisi pystynyt usko­maan rakastavaan Jumalaan, joka olisi vaatinut minut uhraamaan omin käsin ainoan lapseni. Nykyisin voimme ”uhrata” varojamme tai aikaamme Jumalalle, mutta Hän ei vaadi niitä meiltä, emmekä saa synte­jämme anteeksi teoillamme. Ne ovat pikemminkin asioita, joita Jumalan vaikutuksesta haluamme tehdä elämäntilanteemme mukaan. Voiko joidenkin ihmisten elämä olla niin helppoa, etteivät he tarvitse Jumalaa? Vai ovatko he niin tyytyväisiä elämäänsä, että ajatus iäisyydestä ei ole heille tarpeen? Enpä usko. Entäpä me, jotka olemme vastaanottaneet Jumalan vaikuttamina uskon lahjan? Osaammeko noudattaa lähetyskäskyä nöyränä, rukoillen ja ennen kaikkea rakastaen uskosta osattomia lähimmäisiämme? Vai olemmeko ”valittua joukkoa”, jolla on varaa ylenkatsoa heikompi osaisia tai sellaisia ihmisiä, joiden elämä näyttää syystä tai toisesta olevan mielestämme rempallaan? Jumala on rakastanut meitä jo ennen uskoon tulemistamme. Jumala on rakastanut maailmaa (siis kaikkia ihmisiä), niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hän saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16). Raamatusta voimme lukea, miten Jeesus monissa tilanteissa kohtasi ihmisen sellaisena kuin tämä oli. Jeesus, kuunteli ja auttoi, hyväksyi ja rakasti. Hänen toiminnastaan välittyi Jumalan voima, ja näin ihmiset lähtivät seuraamaan häntä. Me emme ole jumalia tai jeesuksia, eikä meidän tarvitsekaan olla. Voimme tehdä virheitä ja toimimme välillä tunteidemme vallassa. Saatamme joskus tarkoittaa hyvää, mutta sanomme tai teemme jotain, joka ei kirkasta Jeesusta – eikä edes meidän uskovien mainetta. Kuitenkin näissäkin tilanteissa voimme luottaa, että kaikki­valtias Luojamme antaa virheemme anteeksi. Myös väärin kohdattu ihminen voi meidät armahtaa, jos ymmärrämme pyytää anteeksi. Jään vieläkin kiittämään kolmiyhteistä Jumalaamme uskon lahjasta, armosta ja huolenpidosta. Samalla rukoilen, ettei oma käyttäytymiseni tai elämäni olisi esteenä sille, että kanssaihmiseni voisivat ottaa uskon lahjan vastaan.         

Aila Pelkonen 
Työ- ja palveluohjaaja ViaDia Pieksämäki ry


Tulevaisuus ja toivo

Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon (Jer. 29: 11).

Monet ovat palaneet kesälomien jälkeen arjen keskelle ja töihin ahertamaan. Pian koululaiset ja opiskelijat astuvat opinahjoihinsa. Syksy pikkuhiljaa kolkuttelee ovilla: päivät lyhenevät, ilmat viilenevät ja puutkin alkavat varistaa lehtiään. Kuuma kesä jää hiljalleen taka-alalle, ja on keskityttävä alkavaan syksyyn. Saamme lähteä siihen ja tuleviin päiviimme Jumalan kansana Hyvän Paimenen turvallisessa hoidossa. Jumala on sanassaan luvannut antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hänellä on myös hyvät ajatukset meitä kohtaan. Hän ei ole katkera, kostonhaluinen tai vihamielinen, vaan lempeä, rakastava ja laupias Isä, jota me saamme lähestyä Jeesuksen Kristuksen kautta. On valtavaa todeta, että Jumala antaa löytää itsensä, kun etsimme Häntä kokosydämisesti. Hänelle kuuluu kunnia nyt, aina ja iankaikkisesti!

Suuri joukko ihmisiä kokee tulevaisuuden jopa erittäin masentavana ja toivottomana. Tämä on ymmärrettävää, koska tämän hetkinen maailman tilanne on sanalla sanoen synkkä. Kaikkialta tulvii huonoja uutisia: elintarvikkeiden hinnat nousevat, inflaatio syö monien kotitalouksien ostovoiman, ilmastonmuutos tuo laajalti äärimmäisiä sääilmiöitä, kovat helteet sytyttävät laajoja metsäpaloja eikä verisillä sodilla näytä olevan loppua. Varat, joita pitäisi kanavoida nälkäisten ruokkimiseksi, käytetään kauheiden sotakoneistojen rakentamiseen. Arvioidaan, että yhdeksällä ydinasevaltiolla on lähes 14 000 ydinkärkeä. Kaikki tietävät, miten hirvittävä näiden aseiden tuhovoima on. Elämme totisesti viimeisiä – lopun - aikoja. Eikö tämän keskellä ole syytä epätoivoon ja pelkoon?

Uudestisyntyneen kristityn ei tarvitse pelätä väärällä tavalla nykyistäkään maailmanaikaa. Hän saa luottaa Jumalaan, koska Jumala pitää uskovaisesta huolta vaikeinakin aikoina. Hän ei hylkää eikä jätä! Halleluja! Kun uutisten kaiuttavat pelottavia ja synkkiä raportteja, uudestisyntynyt kristitty etsii sitä, mikä on ylhäällä. Sitä, missä Kristus on istuen Jumalan oikealla puolella. Rauhattomassa, sekasortoisessa ja levottomassa maailmassa Jeesuksen oma kokee omalla kohdallaan siunattuna sanat: Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:7).

Rakas ystävä! Anna Jumalan ajatuksien ja rauhan tulvia sisimpääsi. Luota vaikeissa ja haastavissa tilanteissa Häneen, joka tyynnyttää suurimmankin myrskyn ja sulkee leijonien kidat Sanallaan. Muista, miten Jumalan palvelija Daniel aikoinaan luotti vaikeuksien keskellä Israelin Jumalaan. Hänet heitettiin luolaan leijonien keskelle, mutta sielläkin oli Herran varjelus. Hän ei joutunut paniikkiin eikä pelännyt, vaan koki ihmeellistä Jumalan rauhaa epäinhimillisissä olosuhteissa. Jumala oli nimittäin lähettänyt enkelinsä sulkemaan leijonien kidat, ja Daniel pelastui joutumasta petojen ruuaksi (Dan 6).

Näinä haastavina lopun aikoina annetaan itsemme Jumalalle niin, että hän saa määrittää tulevaisuutemme askeleet. Herra varjelkoon meitä menemästä millään tavalla harhaan tai eksymykseen. Suokoon Jumala meille sen armon, että lamppumme olisi aina palamassa Hengen siunattua tulta. Rukoilkaamme, ettei meille kävisi niin kuin Juudan kansalle ennen kuningas Hiskian suorittamaa uudistusta, kun papit ja leeviläiset olivat kääntäneet kasvonsa pois Herran temppelistä, ja löivät laimin jumalanpalveluksen: He myöskin sulkivat Herran temppelin eteisen ovet, sammuttivat lamput, eivät polttaneet suitsuketta eivätkä uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle (2. Aikak. 29: 5-–7).

Lähtekäämme tulevaisuuteen ymmärtäväisten neitsyeiden tavoin. Heillä oli lampuissaan riittävästi öljyä, ja lamput pysyivät loistavina häähuoneeseen saakka. Synnit, eksytykset ja maailman kierot houkutukset eivät saaneet heitä valtoihinsa. He olivat kestäviä loppuun asti, kunnia Jumalalle! (Matt. 25:1–13).

Rukous! Rakas Herra! Anna minun ottaa tulevaisuuden askelia sinun tahdossasi. Murra itsekäs mieleni ja pidä minut oikealla kaidalla tiellä. Anna lamppuuni öljyä Herra, että voisin palaa jatkuvasti tultasi ja kirkastaa Kristusta elämässäni. Anna minun odottaa kokosydämisesti tempausta yläilmoihin ja Karitsan hääjuhla-aterialle pääsyä. Anna minulle myös voima kertoa sinun kauttasi saatavasta pelastuksesta ihmisille ja anna minulle halu voittaa sieluja Jeesukselle Kristukselle. Aamen!

Kari Härkönen

Täyttykää Hengellä!

Sunnuntaina 28.5. 2023 vietimme helluntaipäivää, kristikunnan kolmanneksi suurinta juhlaa pääsiäisen ja joulun jälkeen. Ensimmäisestä kristillisestä helluntaista kerrotaan Raamatussa Apostolien tekojen toisessa luvussa: Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä. jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi (Apt. 2:1–4).

Akateemisessa teologiassa pneumatologia tarkoittaa oppia Pyhästä Hengestä. Tieteenalaan kuuluu Pyhän Hengen persoonan ja toiminnan tutkiminen. Raamatun pohjalta ymmärrämme, että Pyhän Hengen työ on hyvinkin moninaista. Jumaluuden kolmas persoona on ollut mukana muun muassa maailman luomisessa, ihmisen rakentamisessa Jumalan kuvaksi ja pelastusprosessissa, jossa ihminen on kokenut uudestisyntymisen ihmeen. Kun ihminen on ottanut henkilökohtaisesti Jeesuksen vastaan sydämeensä asumaan, hän on saanut sisimpäänsä myös Pyhän Hengen (Room. 8:1–16, Ef. 1:13). Uskovaisessa asuu siis Pyhä Henki, jolla on muitakin nimityksiä: Jumalan Henki, Totuuden Henki, Jeesuksen Henki sekä Kirkkauden Henki.

Vaikka uskovaisessa asuu Jumalan Henki, niin häntä silti kehotetaan uudelleen ja uudelleen täyttymään Hengellä. Apostoli Paavalin kirjeestä luemme: Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä (Ef. 5:19). Tässä Hengellä          täyttyminen ei ole jokin kertaluontoinen tapahtuma menneisyydessä enää koskaan toistumatta. Kreikkalainen täyttymistä kuvaava verbi pleroo on preesens imperatiivissa, joka tarkoittaa että täyttymisen tulisi tapahtua nyt ja jatkuvasti, uudistuvasti. Hyvin osuvasti HL 142:2 valaisee tätä asiaa: Ei riitä, jos kerran Sulta Sun kasteesi siunatun sain. Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain. Jumalan Sana kertoo meille, että on kertaluontoisia tapahtumia, jotka eivät enää toistu. Esimerkiksi Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema eivät enää koskaan toistu, mutta Hengellä täyttyminen toistuu uskovan elämässä, jos hän halajaa sitä sydämessään.

Alkuseurakunnan jäsenissä havaitsemme tuon toistuvuuden. Helluntaipäivänä koolla ollut uskovien joukko täyttyi Pyhällä Hengellä, jota seurasi kielilläpuhumisen ihme. Vähän myöhemmin mainitaan seurakunnasta: Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti (Apt.4:31). Helluntaipäivänä Hengen täyteyden merkkinä oli vierailla kielillä puhuminen. Jälkimmäisessä tilanteessa Hengen täyteyden merkkinä oli rohkeus puhua Jumalan sanaa. Kiitos Jumalalle siitä, että Hengen täyteyden merkit ovat moninaiset. Jumala on toiminnassaan monipuolinen. Hän rikkaudestaan antaa sinulle armoa armon päälle ja Hengen täyteyden, kun sitä pyydät.

On tärkeää, että vaellamme oikein suhteessamme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen sekä lähimmäiseemme. Arvottomalla ja huonolla käytöksellä ja tekemällä syntiä haavoitamme ja loukkaamme Totuuden Henkeä ja lähimmäistämme: Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut (Ef. 4:30–32).

Jumalan kansana tarvitsemme Pyhän Hengen kautta tulevaa uudistusta, jotta Kristus saisi meissä enemmän muotoa ja voisimme palaa ensirakkauden tulta suhteessamme Vapahtajaan. Kaikki voi olla uskovan elämässä ja seurakunnassa kohdallaan, mutta tuore rakkaussuhde Herraan on silti kärsinyt vaurioita. Tuo tilannehan oli päässyt syntymään Efeson seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla ja Herra kutsui armossaan seurakuntaa uudistukseen ja parannukseen (Ilm. 2:1–6).

Rukous: Rakas Herra Jeesus, tulen sinun eteesi tyhjänä ja heikkona. Tarvitsen uutta voimaa ja Henkesi virvoittavaa ja raikasta vaikutusta. Täytä minut Hengelläsi, niin että voisin kirkastaa sinun nimeäsi kodissani, työpaikallani, ihmisten edessä ja seurakunnassa.  Anna minulle voimaa, että en saattaisi Pyhää Henkeä murheelliseksi, vaan saisin palvella Jumalaa hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla. Tätä pyydän! Jeesuksen  Kristuksen nimessä. Aamen!

Kari Härkönen

Kristuksen taivaaseenastuminen

Mun tähteni Sä jätit loiston taivaan, Sä puhdas, viaton ja synnitön. Maan päälle tulit alas tuskaan vaivaan mun tähteni, näin halvan hylkiön (HL 94:1). 
Todellakin! Tarvittiin Jeesuksen poistumi­nen omalta valtaistuimeltaan ja Hänen tule­misensa ihmiseksi tähtemme. Jos Mestari ei olisi tullut suorittamaan vaativaa sovitus­työ­tänsä, niin kukaan meistä ei pääsisi taivaan loistoon. Jos Vapahtaja olisi jäänyt omalle valtaistuimelleen ”nauttimaan taivaallisista etuisuuksista”, niin kukaan ei pelastuisi. Kaik­ki olisivat kadotetut tulikivijärveen ikuisesti, jos Jeesus olisi päättänyt jäädä Isän oikealle puolelle. Onneksi taivaassa käytiin ”korkeimman tason” neuvottelut. Isä kysyi omalta Pojaltaan: ”Tahdotko rakas Poikani jättää taivaan loiston ja syntyä maan päälle ihmiseksi ja suorittaa lunastustyö kuolemaan saakka?” Poika suostui, ja neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. 
Apostolisessa uskontunnustuksessa sano­taan, että Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnau­lit­tiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuone­laan, nousi kolmantena päivänä kuolleista! Ylösnoustuaan kuolleista Vapahtajamme ilmestyi neljänkymmenen päivän aikana opetuslapsilleen puhuen heille Jumalan valtakunnasta (Apt. 1:3). Kristus voitti siis kuoleman vallan. Raamattu selkeästi todistaa tuon ihmeellisen asian. Myös Pyhä Henki todistaa senuskovaisen sydämessä. Halleluja! Sinä, rakas kristitty, saat rukoilla ja ylistää kokosydämisesti ylösnoussutta Herraa Jeesusta. Muistakaamme joka päivä kiittää Jumalaa Jeesuksen kuolemasta Golgatalla ja hänen kallisarvoisen verensä voimasta sekä tyhjän haudan ihmeestä. 
40 päivää pääsiäisen jälkeen vietetään hela­torstaita (tänä vuonna 18.5). Sana tulee ruotsinkielen helgetorstag (pyhä torstai ) -sanas­ta. Sitä vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen kunniaksi. Apostolien teoissa kerrotaan tuosta Öljymäellä tapahtuneesta ihmeestä: Kun hän (Jeesus) oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään (Apt. 1:9). Hetkeä aiemmin Jeesus puhui tulevasta Pyhän Hengen kasteesta, joka tapahtui helluntaina, 10 päivää taivaaseen astumisen jälkeen. Mes­tari vakuutti opetuslapsilleen, että kun Pyhän Hengen voima ja voitelu tulee hei­dän päällensä he tulevat olemaan Jeesuk­sen todistajia Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja aina maan ääriin saakka (Apt. 1:8). Tänäänkin Pyhän Hengen voima on yhäti sama ja muuttumaton. Hän innoittaa meitä Jumalan kansana viemään ilosanomaa maan ääriin saakka. Olkaamme palavat ja väkevät sielujen voittajat tässä pimeässä, synnillisessä maailmanajassa. Jeesuksen valtaistuin taivaassa oli tyhjä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Ajattele sitä valtavaa uhrautuvaa rakka­utta, joka Herralla oli langennutta ihmis­kuntaa kohtaan. Taivaassa Herralla oli hyvät oltavat. Siellä hän ei saanut osak­seen pilkkaa eikä vainoa. Kaikki kunni­oit­tivat, ja Jumalan enkelit lakkaamatta palvoivat Kristusta. Olisi ollut helpom­paa jäädä taivaaseen, mutta rakkaus syntisiä ihmisiä kohtaan vaati Jeesuksen tekemään päätöksen lähteä tarjoamaan pelastusta ihmiskunnalle. Kun Herra oli maan päällä tuskassa ja vaivassa yli 30 vuotta, niin samanaikaisesti taivaassa ikävöitiin Jeesusta takaisin valtaistuimelle. Isä Jumala kaipasi ja samoin kaikki enkelit, kerubit, serafit ja taivaan sota­joukot kai­pasivat Kristusta. Tyhjä valta­istuin myös muistutti taivaassa olevia siitä, että Jeesus oli ahkeroimassa maan päällä ja kirkas­tamassa Jumalan tahtoa kieron ja nurjan sukukunnan keskellä. 
Kun Herra Öljymäeltä otettiin takaisin taivaaseen Jumalan oikealle puolelle, niin se oli mahtava odotuksen täyttymys Isälle Jumalalle ja enkeleille. Poika oli tullut takai­sin kotiin ja hän oli täydellisesti onnistunut tehtävässään maan päällä. Sovintotyö oli saatettu loppuun. Hän oli uhrannut kaik­ken­sa tähtemme, verensä ja henkensä. Tus­kan ja kärsimyksen jälkeen tuli palkitse­misen vuoro. Jeesus seppelöitiin kunnialla ja kirkkaudella (Hebr. 2:9). Saamme kiittää Jumalaa, että hän otti Poikansa takaisin loistoon. Kukaan ei enää ole häntä töni­mässä, syrjimässä, herjaamassa, lyömässä ja ruoskimassa. Hän on arvollinen saamaan kunnian, kirkkauden ja kiitoksen meidän sydämissämme. Rukous! Oi ,Jumalan Karitsa. Kaipaan sinua. Minulla on ikävä nähdä sinut. Mil­loin, rakas Isä, lähetät Poikasi nouta­maan oman kansasi pois tästä maailmasta? Sinä Jeesus olet jo siellä perillä ja minäkin tah­toisin päästä luoksesi. Anna minulle voi­maa kilvoitella hyvä uskon kilvoitus, jotta synti ja maailman henki ei pääsisi tur­me­lemaan minua. Tahdon uudistua tässä ja nyt. Tunnustan kasvojesi edessä, että en ole aina vaeltanut palavalla sydämen laadulla ja rakkauteni sinua kohtaan on myös ollut heikkoa. Rakas Vapahtaja! Uudista rakkaus­suhteeni sinuun ja lähimmäiseeni. Tätä pyydän Jeesuksen nimessä. Aamen! 
Kari Härkönen


Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus

Palmusunnuntai noin 2000 vuotta sitten käynnisti Kristuksen maanpäällisen viimei­sen viikon. Matteuksen evankeliumin luku 21 kertoo, miten Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Siitä alkoi Vapahtajan kärsi­mys­viikko, joka huipentui hänen kuolemaansa Golgatan keskimmäisellä ristillä. Herramme ruumiillinen, hengellinen ja psyykkinen tuska oli sanoin kuvaamaton. Raamattu kertoo, kuinka ehtoollisen jälkeen jo Getsemanessa rakasta Vapahtajaa vaivasi voimakas kärsi­mys: Ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan (Mark. 14:33). Syvässä sielunsa murheessa ihmisen Poika kyynelin rukoili Isää Jumalaa niin, että hänen hikensä olivat niin kuin veripisarat (Hebr. 5:7, Luuk.22:44). Rukoustaistelun jälkeen kavaltaja, Juudas, saapui joukkoineen paikalle ja vei Jeesuksen kuulusteltavaksi ylimmäisen papin ja neuvoston eteen. Raskaiden syytöksien lopputuloksena neuvosto totesi Jeesuksen olevan syyllinen, ja hänet tuomittiin kuole­maan (Matt.26:65–66). Kuolemanran­gaistus alistettiin maaherra Pontius Pilatuksen vahvistettavaksi.

Pitkänperjantain aamuna Ihmisen Poika oli vaitonainen eikä liioin vastannut Pilatuksen kysymyksiin. Näin toteutui täsmällisesti Jesajan profetian sana: Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin Karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut (Jes. 53:7). Traagisten vaiheiden jälkeen Pilatus teki ratkaisevan päätöksen. Hän ruoskitti Jeesuksen ja luovutti Rauhan­ruhtinaan ristiinnaulittavaksi.Tuskallinen matka kohti Golgataa alkoi. Pääkallonpai­kalla synnitön Messias naulittiin ristille kahden ryövärin väliin. Kuolin­kamppai­lussa, äärimmäisessä tuskassa, verta vuotavana, ihmisten hylkäämänä Daavidin Poika oli vainoo­jiansa ja syyttäjiänsä kohtaan täynnä anteeksi­antamusta: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät (Luuk. 23:34).

Kuoleman lähestyessä viimeisten hengenvetojensa aikana Jeesus huusi suurella äänellä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46). Kristus kuoli todellisesti Golgatalla syntiemme tähden. Kristittyinä saamme olla kiitolliset, että Herra vapaaehtoisesti antoi henkensä ja verensä puolestamme, jotta meillä uskon kautta Häneen olisi elämä ja yltäkylläi­syys. Lisäksi uskovaisella saa olla luotta­mus siihen, että hänellä on pääsy Jeesuksen veren kautta kaikkein pyhim­pään. Sen hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta (Hebr. 10:19-20).

Joosef arimatialainen ja Nikodeemus ottivat Jeesuksen ruumiin ristiltä ja veivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärin­liinoihin käärittynä uuteen puutar­ha­hautaan. (Joh. 19:38–42). Kolmantena päivänä tapahtui valtava ihme, kun Jumala herätti Kristuksen kuolleista. Halleluja! Kuolema on nielty ja voitto saatu (1. Kor. 15:54). Saamme nyt riemuiten laulaa tuosta suuresta päivästä, sillä haudan hirmut Kristus voitti. Missä on nyt valtikkanne, helvetti ja kuolema? Käärme, viekas ruhtinaanne, menetti jo valtansa. Voiman Kristus ryösti teiltä, synnin kahleet särki meiltä (HL 114:2).

Saakoon Pyhä Henki viedä meidät tämänkin pääsiäisen aikana ihmeelliseen Raamatun kirjoituksien maailmaan tutkimaan Kristuksen kärsimystä ja ylösnousemusta. Rukoillaan, että Jumala antaisi meille keskittymiskykyä ja intoa lukea Jumalan Sanaa entistä syvällisemmin. Monesti Raamatun lukeminen ja tutkiminen on hyvinkin pinnallista ja hosuen tehtyä – kuin uskonnollisen velvollisuuden täyttämistä. Saakoon nyt Herra tehdä Jumalan Sanasta meille todellisen ”rakkauskirjeen”, jonka voimme ottaa elämäämme kaikkein suurimmaksi ja tärkeimmäksi ohjenuoraksi kaidalla tiellä kulkiessamme.

Rukous
Rakas, taivaaseen astunut Herra Jeesus. Ylistän sinun suurenmoista nimeäsi. Kiitän, että uhrasit henkesi minun tähteni. Anna minulle keskittymiskykyä säännöllisesti ajatella sinun kuolemaasi ja ylösnousemustasi. Anna minun myös oikealla ”tavalla ”nälkäisenä” tutkia Raamatun ihmeellisiä totuuksia. Kiitän, että tulet Jumalan aikataulussa noutamaan oman morsiusseurakuntasi Karitsan hääaterialle. Anna minulle palava halu odottaa tulemustasi ja Pyhän Hengen voima viedä evankeliumin ilosanomaa sekä rakentaa omaa seurakuntaa hengellisillä lahjoilla, jotka olet minulle antanut. Tätä pyydän, Jeesuksen nimessä: Amen!

Kari Härkönen

Rukous – suora linja Jumalalle

Ehdin illansuussa perjantaina 24.2. osallistumaan seurakuntamme rukouspäivään. Kun palasin tapahtumasta kotiin, olin yllättynyt. Tunsin oloni rentoutuneeksi enkä lainkaan niin väsyneeksi kuin tavallisesti perjantai-iltana työviikon jälkeen. Hieman huvittuneenakin ajattelin, että minä, jonka on vaikea keskittyä pitkiin rukoushetkiin, olin todellakin rukoillut kolme tuntia toisten kanssa. Minulle on tyypillistä keskittyä rukoukseen vähäksi aikaa illalla nukkumaan käydessäni ja rukoilla pikarukouksia pitkin päivää muun toiminnan ohessa.

Omissa rukouksissani en noudata mitään kaavaa, vaan hyvinkin vapaasti juttelen Jumalalle asioista, joista kulloisellakin hetkellä olen kiitollinen, missä koen tarvitsevani hänen apuaan. Esirukoilen myös sellaisten ihmisten ja asioiden puolesta, jotka rukoushetkellä tulevat mieleeni. Rukoukseni saattavat joskus olla lapsenomaisia ja välillä ilmaisen Jumalalle myös tunteitani, kuten iloa, kiitollisuutta, turhautumista tai pettymystä riippuen mielialastani.

Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous, jonka varmasti kaikki osaamme, on mielestäni hyvä rukous. Se kattaa hyvin eri elämänalueitamme, mutta liki 50-vuotiaanakin kompastun välillä kohtaan: ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Meihin ihmisiin luotu oma tahto ja Jumalan tahto eivät aina kohtaa.

Toinen monille tuttu rukous, jota olen pohtinut ja toki rukoillutkin, on teologi Reinhold Niebuhrin Tyyneysrukous, jota kutsutaan myös Fransiskus Assisilaisen rukoukseksi. Sitä suositaan muun muassa AA-liikkeessä, mutta siinä Jumalalta pyydettävät asiat koskettavat ainakin hetkittäin meitä kaikkia:

Jumala, suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Mitä on Jumalan suoma tyyneys, jota rukouksessa pyydetään? Voiko kyse olla tilasta, jossa ohitamme tunteemme ja säilytämme mielemme rauhallisena, vaikka vastaavissa tilanteissa moni tuntisi surua, ahdistusta suuttumusta tai vastaavaa? Vai onko kyse olla esimerkiksi Jeesuksen lupaamasta rauhasta kuten, (Joh. 14:27) meille kertoo: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon?  Itse ajattelen, että tuo tyyneys sallii meille tunteemme, mutta estää meitä vaipumasta epätoivoon tai ryhtymästä järjettömiin tekoihin kohdatessamme asioita, joita emme pysty ymmärtämään emmekä myöskään pysty tekemään niille mitään. Tätä tyyneyttä rukoilen itselleni niinä hetkinä, kun rukousvastaus johonkin asiaan on ollut se Jumalan tahto eikä minun tahtoni.

Tyyneysrukouksen jatkossa pyydetään rohkeutta sellaisten asioiden muuttamiseksi, mihin voimme vaikuttaa. Toisaalta siinä pyydetään viisautta, ettemme lähde taistelemaan tilanteissa, joille emme vaikkapa elämäntilanteemme tai asemamme vuoksi voi mitään.  Tämä voi tuntua vaativalta. Kuitenkin joskus hyväksymme epäkohtia, joille voisimme tehdä jotain – jos uskaltaisimme ja viitsisimme –, mutta mukavuudenhalu ja pelko mahdollisista ristiriidoista ihmisten kesken sitoo meitä.

Onneksi rukouksessa on kyse siitä, että lapsen tavoin saamme Isältämme pyytää hänen mielensä mukaisia asioita, eikä siitä, että meidän täytyisi Jumalalle suorittamalla osoittaa kypsyytemme ja erinomaisuutemme.

Meidän on tärkeää rukoilla maailmassa vallitsevan sekasorron helpottumiseksi, läheistemme puolesta, maamme johtajien puolesta ja muiden vastaavien asioiden puolesta. Minun, joka en pidä itseäni mitenkään poikkeuksellisena ihmisenä, on hyvä liittää rukouksiini sen lisäksi, että pyydän varjelusta ja syntejäni anteeksi, rehellinen pyyntö oman itseni muuttumiseksi enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi.

Aila Pelkonen


Kirje kansanedustajille!   

Lähetin maanantaina 30.1.2023 seuraavan kirjeen monille kansanedustajille. Sain siihen Pyhältä Hengeltä selkeän kehotuksen ja valmistelin oheisen kirjeen rukoillen. Saakoon se myös lisätä kristityissä palavaa halua rukoilla esivallan ja päättäjien puolesta, jotta saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa (1. Tim. 2:1–6). Sielunvihollinen pyrkii saamaan kaiken sekaisin. Siitä osoituksena on muun muassa Suomen hallituksen esitys translaista. Nyt tarvitsemme voimallista rukoustaistelua yhteiskuntamme ja maailman tilanteen puolesta, jotta raamatullisia arvoja ei vielä lopullisesti poljettaisi lokaan. Herra Jeesus auttakoon meitä tässä taistelussa!                                           

 HYVÄ KANSANEDUSTAJA

Olen saanut sydämelleni tämän kirjeen kirjoittamisen. Asiani koskee translakia ja laista äänestystä 1.2.2023. Olen henkilökohtaisessa uskossa Herraan Jeesukseen ja toimin Pieksämäen vapaaseurakunnan pastorina. Kristittyinä rukoilemme aktiivisesti monien aiheiden ja ihmisten puolesta, myös esivallan puolesta.  Jumalan tahto on se,          että lainsäädäntö maassamme olisi hyvää, oikeudenmukaista ja turvallista kaikille ihmisille. Lainsäädännön tulisi perustua Raamatun luotettavaan sanaan ja näin ollen esim. kymmenen käskyn laki on meille yhteiskuntana hyvin tärkeä dokumentti.

Myös luomiskertomus on pätevää Herran sanaa. Siellä kerrotaan, kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa: mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1. Moos. 1:27). Toisin sanoen jo luomakunnan alussa Jumala määritteli ihmiselle biologisen sukupuolen. Näin ollen meidän ihmisinäkin tulisi vahvistaa sitä, minkä Herra on tehnyt. Kun Taivaan Isä on sanonut jotakin painavaa, niin meidän tehtävänämme on hyväksyä          se. Mielestäni kenelläkään ei ole itsemääräämisoikeutta omasta sukupuolestaan, ja ihmisen tulisi tyytyä syntymässä saatuun biologiseen sukupuoleensa. Ihmisen ainutlaatuisuus sikiönä, syntyneenä, tyttönä/poikana, naisena/miehenä on Jumalan suurta lahjaa, josta tulee olla kiitollinen. Psalmi 139:14 hyvin osuvasti sanoo: Minä kiitän sinua siitä, että olen ylen ihmeellisesti tehty; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

1.2. on äänestys uudesta translaista ja rukoukseni on, että tuo lakiesitys ei menisi läpi. Ainakin kokoomuksen ja keskustan edustajille on annettu omantunnon vapaus äänestyksessä, ehkä muillekin.  Toivon ja rukoilen, että äänestäisit (varmaan voi sinutella?) lakiehdotusta vastaan ja että Pyhä Henki vaikuttaisi sinussa tuon tahtomisen ja tekemisen. Jumala ei halua sitä, että ihminen joutuu hämmennyksen valtaan oman sukupuoli-identiteettinsä suhteen ja siksikin on tärkeää, että hallituksen esitys sukupuolen vahvistamiseksi ei menisi läpi. Rukoilen, että hengellinen herätys leviäisi Suomen hallitukseen, eduskuntaan, sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ja muihin valiokuntiin sekä työryhmiin.

Herätys tarkoittaa sitä, että aletaan enemmän kysellä Jumalan tahtoa päätöksissä ja lainsäädännössä sekä myös omassa elämässä. Jos Raamatun kokonaisvaltainen sanoma saa ohjata Suomen kansaa, niin silloin saamme niittää ihania siunauksia. Mutta Raamatun linjauksista pois lähtiessämme tulemme niittämään vaikeita ja huonoja aikoja. Saakoon Jumala antaa esivallalle ja Suomen kansalle halun etsiä Hänen kasvojaan, niin kuin väkevällä tavalla tapahtui talvi- ja jatkosodan aikana.

Tärkeintä ihmiselle on sielun pelastus: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16). Arvoisa kansanedustaja! Jos vielä et tunne Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana, niin nyt on pelastuksen päivä. Kannattaa huutaa avuksi Herran nimeä ja ottaa Jeesus sydämeen asumaan. Voit halutessasi rukoilla seuraavan pelastusrukouksen: Rakas Jeesus! Tulen sinun eteesi ja tunnustan tarvitsevani sinua. Teen uskonratkaisun sinun puoleesi. Tule sydämeeni asumaan, anna minun syntini anteeksi ja uudestisynnytä minut elävään uskoon. Tahdon nyt kulkea kaidalla tiellä taivaan loistoon saakka. Kiitos Pyhä Jumala siitä, että kirjoitat nimeni elämän kirjaan.  Anna minulle myös Pyhän Hengen voimaa suullani tunnustaa Jeesus ihmisten edessä ja pitää vanhurskautta voimassa valtiollisissa asioissa. Amen!

Siunausta Kari Härkönen, pastori 045 311 0780, kari.harkonen11@luukku.com


Miten kohtaamme Herran?

Meillä tulee olla oikea motiivi ja asenne Herran kohtaamisessa. Väärällä mielen­laadulla Herran luokse tuleminen ei tuota siunausta, vaan murehduttaa Pyhän Hengen (Ef. 4:30). Uusi testamentti kertoo Juudas Iskariotista, jolla oli suuri tarve kohdata Jeesus Getsemanessa. Hänen suudelmansa Jeesuksen poskelle oli tavan­omainen tapa tervehtiä lähimmäistä. Vaikka se oli silloiseen tapakulttuuriin liittyvä oikea ulkoinen ele, Juudaksen sisäinen motiivi oli väärä. Hänen sydämensä oli luopunut Jee­suk­sesta, ja hän halusi kavaltaa Vapahtajan (Luuk. 22:47–48). Sielunvihollinen ja synti saivat vallan, eikä hän saanut tekojaan koskaan anteeksi. Hän teki kuolemasynnin kavaltaessaan Jeesuksen ja joutui kadotukseen.

Kun Jeesus vietti viimeistä viikkoaan Jerusalemissa, siellä oli myös Johannes Kastajan mestauttanut Herodes Antipas. Hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä Jeesuksen. Kun hänelle sitten tuli tilaisuus kohdata Vapahtaja, hän halusi nähdä vain jonkin Jeesuksen tekemän ihmeen. Hirmu­hallitsijan sydän oli kova, paatunut ja täysin murtumaton (Luuk. 23:8–9).

Näinä aikoina on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat Jeesukseen ja hengellisiin asioihin hyvinkin pilkallisesti. Kalastaja ja apostoli Pietari kirjoitti jo tästä: Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan (2. Piet.3:3). Jumalanpilkka, rienaava kielenkäyttö ja epäkunnioittava suhtautuminen raama­tullisiin totuuksiin ja arvoihin lisääntyy koko ajan.

Kun katselemme tulevaisuuteen, niin ymmärrämme, ettei se ole helppoa: Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman (2. Tim. 3:1–5). Pyhä Henki murehtii, kun ihmiset viimeisinä aikoina tulevat yhä enemmän käyttäytymään sopimattomasti, eikä heidän sisimmässään ei ole oikeita motiiveja.

Kristikansana saamme rukoilla, että mahdollisimman monet saisivat tulla Jeesuksen luokse katuen ja parannusta tehden. Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 7:36–50) kerrotaan naisesta, joka eli syntisesti. Hänellä oli tarve kohdata Jeesus oikealla tavalla. Hän ei halunnut pinnallista ja muodollista tapaamista ihmisen Pojan kanssa, vaan vaikuttimena oli katumus ja parannuksen teko. Kun nainen katuu itkien syntien likaamaa elämäänsä ja hän saa kuulla Vapahtajan suusta lohdulliset päästön sanat: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut… Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan (Luuk. 7:48,50).

Motiivi oli oikea, ja nainen sai lähteä fariseuksen talosta vapautettuna ja pahat teot anteeksiannettuna. Jeesus Kristus vapautti taakoista. Tilalle tuli ilo, rauha ja uusi elämän suunta. Saakoon tänäkin vuonna moni kokea tuon saman. Herran luokse saadaan tulla kuormien ja lankeemuksien kanssa! On ihanaa kuulla Vapahtajan suusta päästön sanat: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut, mene rauhaan”.

Rukous
Rakas Jumala, tahdon tulla sinun eteesi kuormieni kanssa. Minua rasittavat monenlaiset taakat, synnit ja tappiot. Kadun tässä ja nyt ja käännyn sinun puoleesi. Anna, Jeesus, kaikki syntini anteeksi ja puhdista minut, jotta voisin olla sinun palvelijasi oikealla tavalla. Tunnustan, että suhteeni sinuun on ollut monta kertaa pinnallinen eikä siinä ole ollut Jumalan Hengen tuomaa syvyyttä. Rakas Vapahtaja, tahdon päästä nyt syvemmälle Jumalan virtaan. Vie minut ”uimavesiin” saakka. Amen (Hes. 47:5)!

Kari Härkönen

Profetian ja joulun ihme

Jumalan Sanan ennustukset toteutuvat täydellisesti Jumalan aikataulussa. Noin 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää profeetta Jesaja sai Jumalalta ihmeelliset sanat: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14). Profetia toteutui täsmällisesti keisari Augustuksen aikana, kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta Betlehemissä. Raskauden sai aikaan Pyhä Henki: Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden se, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi (Luuk. 1:35). Neitseestä syntyminen oli suuri taivaallinen ihme, jota ei voida järjellä mitenkään selittää. Meidän pienet aivomme eivät kykene ymmärtämään tuota Jumalan tekoa, mutta Herran Henki sydämissämme vakuuttaa neitseestä syntymisen olevan täyttä totta, eikä mitään uskonnollista mielikuvitusta.

Perinteisessä jouluevankeliumissa (Luuk. 2:1–20) kerrotaan, kuinka Marian synnyttämisen aika tuli. Syntynyt esikoispoika kapaloitiin ja laitettiin seimeen. Vastasyntyneelle kapalo muistuttaa kohtua, jossa vauva on tottunut olemaan turvassa. Kapalointi rauhoittaa ja tuo turvaa. Se helpottaa myös vauvan nukahtamista. Lastenlääkäri Harvey Karpin mukaan vauvan elämän ensimmäiset kolme kuukautta ovat eräänlainen sikiöajan jatke. Siksi vauva tarvitsee rauhoittuakseen kohtumaiset olosuhteet.

Tänäkin adventin aikana ja tulevana jouluna Jumalan seurakunta saa kokea taivaallista ”kapalohoitoa” ja Hyvän Paimenen huolenpitoa. Sulillansa hän sinua suojaa ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla, hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus (Ps. 91:4). Niin kuin vastasyntynyt rauhoittuu kapaloiden tuomassa hyväilyssä, mekin saamme rauhan levottoman ja myrskyävän maailman keskellä. Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:7).

Marialle, Joosefille ja Jeesukselle ei ollut tilaa Betlehemissä majataloissa, joten vastasyntynyt jouduttiin laittamaan eläimen ruokinnassa käytettävään seimeen tallissa. Synnitön ja viaton kuningasten Kuningas ja herrojen Herra syntyi todella vaatimattomiin olosuhteisiin, eläintalliin. Hän ei syntynyt hallitsijoiden palatseihin tai rikkaiden hoveihin. Syntymäympäristöä hallinnut ajallinen loisto eikä kullan kimallus. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte (2. Kor. 8:9).

Jumalan antama rikkaus on ennen kaikkea sisäistä rikkautta. Elämän laatua emme saa mitata ajallisella omaisuudella, vaan sillä, että omistammeko sisäisen rikkauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat (Jaak. 2:5). On toki selvää, että joillekin Jumala antaa maallistakin hyvää vähän enemmänkin, mutta kenenkään ei tule panna toivoa rikkauteensa, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme (1. Tim. 6:17–19).

Rukoukseni on, että saisimme olla hyvin lähellä Jumalaa ja saisimme kuulla, kuinka hän puhuu sydämellemme Pyhän Hengen kautta. Totuuden Henki tahtoo kirkastaa meille Jeesuksen. Hän vie meidät hengessä Betlehemin seimen äärelle ihailemaan vastasyntynyttä lasta, Ihmisen Poikaa. Hän kuljettaa meitä myös tutkimaan Vapahtajan toiminta-aikaa Israelissa. Jeesus oli puhetaidon mestari, sairaiden parantaja, vetten päällä kävelijä, kuolleiden herättäjä ja myös uhrikaritsa, joka antoi henkensä ja verensä Golgatalla meidän syntiemme tähden. Rakastukaamme Häneen. Amen!

Kari Härkönen


Se löytyi -missio 2022

Kiitämme Jumalaa, että saamme seurakuntana olla mukana suuressa Se löytyi -missiossa. Koko maassa siinä on mukana yli 380 seurakuntaa ja lähes 40 kristillistä järjestöä. Tämä osallistujamäärä on koko kristikansalle suuri kiitosaihe. Se osoittaa, että Jumala on voimallisesti mukana tässä koko Suomen kattavassa evankelioimistapahtumassa. Saamme todellakin luottaa siihen, että Pyhä Henki on laittanut alulle ja innoittanut evankeliumin viemiseen kaikille suomalaisille. Nyt on Suomen aika! Rukoillaan palavasti, että monet ihmiset vastaisivat myöntävästi Herran pelastuskutsuun. Halleluja! Maassamme on tehty paljon syntiä, mutta Jumala on ollut pitkämielinen kansaamme kohtaan. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2. Piet. 3:9).

Herran tahto on, että jokainen saisi kokea uudestisyntymisen ihmeen. On tietenkin murheellista todeta, että kaikki eivät tahdo ottaa Jeesusta asumaasydämeensä n. Monet kovettavat sisäisen olemuksensa, ja näin Jeesus jää ulkopuolelle. Jos ihminen kulkee ilman Jeesusta, niin hän on silloin lavealla tiellä, joka vie kadotukseen (Matt. 7:13, 14). Jos taas ihminen kääntyy synneistänsä Herran puoleen ja huutaa avuksi Herran nimeä, niin hän pääsee ahtaasta portista sisälle kaidan tien kulkijaksi. Kaita tie vie elämään ja lopulta iankaikkiseen loistoon Jumalan luo taivaaseen.

Se löytyi -missiossa evankeliumi Jeesuksesta tuodaan jokaisen suomalaisen ulottuville. Neljän viikon aikana 19.9.–16.10. ilosanoma Jumalan rakkaudesta on erityisesti esillä mediassa ja suurtapahtumissa. Tehokkaana työvälineenä on myös Se löytyi -muutoskertomuskirja, jossa on          kuudentoista henkilön omakohtainen todistus uskoontulosta. Kirja jaetaan noin 2.2 miljoonaan talouteen. Rukoillaan, että kirjan sanoma saisi murtaa monien ihmisten sydämet Jumalan käsiin. Itse koen, miten Pyhän Hengen valtava voima tulee suuren aallon tavoin pyyhkäisemään monien kotitalouksien läpi ja tuo tullessaan herätyksen ja vahvan etsikonajan. Tämän mission aikana Jeesus Kristus toimii ihmeellisesti; sydämet kääntyvät katuen ja itkien Jumalan puoleen, kodeissa polvistutaan Vapahtajan eteen tunnustamaan ja hylkäämään syntejä. Anteeksiantamus Kristuksen nimessä ja kallisarvoisessa veressä otetaan vastaan, ja ihminen kokee valtavan vapauden, koska syntien tuoma raskas painolasti poistetaan. Kiitos Jumalalle!

Rukoillaan myös sitä, että seurakunnat olisivat valmiita ottamaan vastaan uusia uskovia. Seurakuntien työkentille tarvitaan Pyhällä Hengellä ja rakkaudella täytettyjä kokeneita kristittyjä, jotka osaavat neuvoa, ohjata, lohduttaa ja rohkaista uskoon tulleita. Hiljattain omakohtaisen pelastuksen kokenut on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee tukea ja hoitoa. Ruoka- aikana lapsi istuu vain pöydässä, ja vanhemmat syöttävät häntä. Lapsi ei kykene vielä itse menemään jääkaapille tai avaamaan ruokakomeron ovea. Hänelle          tarjotaan kaikki valmiina. Samoin vastakääntynyt on usein vielä avuton eikä häneltä ei voida vaatia mitään erikoisia suorituksia. Kauemman aikaa uskossa ollut osaa Pyhän Hengen antaman viisauden avulla hoitaa uskoon tullutta ilman, että hän kokee olevansa liiallisten vaatimusten alla. Kasvun askeleet tulevat sitten ajan kanssa, niin kuin lapsikin oppii konttaamaan, ryömimään, kävelemään ja juoksemaan sekä vähin erin puhumaan.

Mission jälkihoidon tulisi sujua huolellisesti. On tärkeää, että uudet uskovat löytävät itselleen seurakuntakodin, jossa he saavat kokea yhteyttä Taivaalliseen Isään sekä toisiin uskoviin. Uskovien upotuskaste vedessä ja Pyhällä Hengellä täyttyminen sekä sitoutuminen Kristukseen ja seurakuntaan ovat perusaskelia kasvun tiellä. Jumalan mielen mukaiset askeleet tuovat uskovalle siunauksen. Vahvistuessaan ja kasvaessaan kristitty voi saada myös kutsun Herran työhön. Vastuunkantamisen muotoja on paljon: esirukoustyö, lapsi- ja nuorisotyö, diakoniatyö, evankeliointi, lähetystyö, pastorin toimeen suuntautuminen.

Startti syksyyn

Kesää on vielä jonkin verran jäljellä, mutta pikkuhiljaa luonto kääntyy kohti syksyä. Syksyn merkkejä on myös päivien lyheneminen. Sitten syys- lokakuussa värikäs ruska, etenkin Lapissa, on ihailtavan kaunista. Metsissä sienet  nousevat, ja puolukat kypsyvät kerättäviksi. Luonnon vaihtelevuus ja vuodenajat ovat Jumalan armon rikkautta meille. Koemme vuodenajat eri tavoin. Toinen pitää kipakoista talvipakkaspäivistä, toinen nauttii auringosta kesähelteellä, joku taas on ihastunut syksyisen luonnon upeuteen.

Kari Härkönen

Startti syksyyn

Pieksämäen vapaaseurakuntana ja kristikansana saamme hengellisessä mielessä startata tulevaan syksykauteen toivorikkain mielin. Emme suinkaan lähde ”sohimaan” omin voimin, vaan yhdessä Herran Jeesuksen kanssa. Rukoillaan, että saisimme rakastaa Jeesusta ensi rakkaudella. Hän saisi tulla arvokkaimmaksi elämässämme. On tärkeää olla jatkuvasti rakastunut Vapahtajaan, sillä aina vaelluksessamme piilee vaara, että rakkaus haalistuu. Syksyisin auringon valon vähetessä lehtipuut valmistautuvat talviunille. Vihreät lehdet muuttuvat keltaisiksi, punaisiksi, ruskeiksi ja lopulta putoavat maahan. Saakoon Jumala armossaan vahvistaa meitä voimallaan niin, että pysyisimme aina tuoreina Herran palvelijoina niin, ettei syksy yllättäisi meitä. Halleluja!

Syksyä kohti kesälomalla olleet työmuodot otetaan jälleen käyttöön. Uusien          rinnalle vanhat ja uudet nostetaan hyllyiltä palvelemaan Herraa ja lähimmäistä. Jumala käyttää monenlaisia palvelijoita välikappaleinaan suuressa työssään. On ihanaa ahkeroida Jumalan peltosaroilla, monesti ihan otsa hiessä.  Kannattaa aina nähdä vaivaa moninaisissa tehtävissä Jumalan seurakunnan rakentamisessa. Hän palkitsee antautuneet palvelijansa ennemmin tai myöhemmin. Kiitos Herralle!

Työtä tärkeämpää on kuitenkin vaalia rakkautta Rauhanruhtinaaseen. Apostoli Johannes kirjoitti lähetyskirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle. Yksi niistä oli Efeson uskoville nykyisen Turkin länsirannikolla. Seurakunta oli monipuolisesti aktiivinen, ja työtä tehtiin uuterasti ja väsymättä. Vaivannäkö ja kärsivällisyys Herran työssä oli ihailtavaa. Myös armolahjat toimivat. Valheopetukset paljastettiin hyvin nopeasti ja terävästi; seurakunta oli opillisesti puhdas. Kaikesta tästä se sai hyvän tunnustuksen (Ilm. 2:2–3).

Kuitenkaan vahva ja aktiivinen toiminta ei korvannut kuihtunutta rakkaussuhdetta. Efesolaisia nuhdeltiin suoraan: Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi (Ilm. 2:4). Mitä on ensimmäisen rakkauden hylkääminen? Se on sitä, että kristitty on kylmällä tai penseällä paikalla; ei ole enää intoa rukoukseen, Raamatun lukemiseen eikä seurakuntayhteyteen. Myös kartellaan todistustilanteita, joissa tulisi sanoa ihmisten edessä: ”Jeesus on minun Herrani”.

Vapahtaja kutsui seurakuntaa uuteen alkuun: Muista siis, mistä olet langennut  ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta (Ilm. 2: 4). Mekin saamme lähteä syksyyn avoimin sydämin. Rakastukaamme lahjojen antajaan, Jeesukseen, enemmän kuin lahjoihin. Olkoon suhde Herraan kallisarvoisempaa kuin moninaiset työmuodot. Tehkäämme työtä rakkaussuhteessa vapaina ja onnellisina. Olkoon Herra ykköspaikalla sydämissämme, ja antakaamme Jumalan rakkauden totuuden tulvia sisimpäämme pauhaavan kosken tavoin.

Rukous: Rakas Herra Jeesus! Tahdon nyt uudistua ensimmäiseen rakkauteen. Tunnustan, että olen luisunut pois sinun läheisyydestäsi. Kylmät tuulet ovat päässeet puhaltamaan sydämeeni. Olen ollut liian toimintakeskeinen ja kiireinen eikä minulla ei ole ollut aikaa sinulle, Jeesus. Haluan nyt uudistua ja lähteä elämän kilparadalle sinun kanssasi, Vapahtaja. Anna minulle anteeksi synnit ja etäinen suhteeni sinuun. Haluan kulkea viitoittamasi tien kokosydämisesti ilman omia ehtoja loppuun saakka. Kaikessa tässä tarvitsen Pyhän Hengen voimaa. Täytä minut Hengelläsi. Amen!

Kari Härkönen

Rukousmurusia

Olemme juuri viettäneet keskikesän suurta juhlaa, Juhannusta! Tänä vuonna luonto näytti niin upealta, aivan kuin se olisi ollut pukeutuneena oikein juhlapukuun. Kaikki kukat, niin suuret kuin pienetkin, loistivat ihanissa väreissä.  Vehreä puusto näyttäytyi vihreän eri sävyissä. Koko luonto aivan kuin ylisti ja kiitti kauneudella ja vehreydellä suurta Luojaa. Kaikkea tätä ihanuutta kuitenkin varjostaa taivaalla oleva suuri tumma pilvi. Tämä pilvi tuo mukanaan epävarmuutta maailman tämänhetkisestä tilanteesta, sen arvaamattomuudesta, ihmisten hädästä ja pelosta. Kaikkea tätä miettiessä, sydämestäni nousee rukous ja huuto Jumalan puoleen, joka samalla kietoutuu Psalmin 121 sanoihin:

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.

Tämä psalmi on ihana uskoa ja luottamusta vahvistava. Silloin kun meitä uhkaavat epävarmuuden ja pelon tummat pilvet, saamme nostaa alas painuneet katseemme ylös ja riemuita kaikkivaltiaan Jumalan suojaavasta vartioinnista. Hän lupaa Sanassaan suojella ja varjella kaikki askeleemme nyt ja aina.

Koska me olemme kaikkivaltiaan Jumalan lapsia, on tärkeää, että hoidamme hyvin suhdettamme häneen. Tämän hoitamisessa kommunikointi hänen kanssaan on keskeisellä sijalla. Rukous on sitä ja suhteen hoitamista Jeesuksen kanssa. On tärkeää viettää aikaa, kuunnella ja keskustella hänen kanssaan. Rukous, se on sanallista tai sanatonta sydämen puhetta. Sillä on suuri merkitys, koska rukous muuttaa maailmaa, tilanteita, asioita, ihmisiä. Sen avulla voidaan muokata sydänten maaperää. Ensimmäisenä Jeesus haluaa muokata rukoilijan omaa sydäntä. Hän haluaa, että alamme nähdä asioita hänen silmillään.

Suomen Vapaakirkon kirkkokunnan johtaja on rohkaissut seurakuntia ja seurakuntalaisia jo yli vuoden ajan yhteisiin rukoustalkoisiin. Teemana on ollut ”Kammiosta kaikkialle”. Matteus 6:6: Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Jeesus kutsuu meitä jokaista, sinua ja minua, henkilökohtaisesti yhä antautuneempaan ja syvempään rukouselämään. Samalla opimme tuntemaan paremmin Isän rakkauden ja hänen armonsa ja hyvyytensä meitä kohtaan.

Voimme varmasti jokainen yhtyä täydestä sydämestämme Hannu Vuorisen ajatuksiin:” Kääntyessämme Herramme puoleen käännymme pois itseriittoisuudesta, omahyväisyydestä ja kaikesta synnistä. Käännymme turvautumaan ennen kaikkea Jumalaamme. Ja kun me käännymme ja rukoilemme, Jumala alkaa toteuttaa tahtoaan ja vaikuttaa keskuudessamme”.

Me olemme etuoikeutettuja, koska saamme rukoilla vapaassa maassa vapaasti Jumalaa, joka todella kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Rukousvastaukset eivät aina kuitenkaan ole meidän pyyntöjemme mukaisia, eivätkä vastaukset tule meidän asettamassa aikataulussa. Me olemme niin lyhytnäköisiä, mutta onneksi Jumala näkee aina koko kokonaisuuden. Jeesus itse opettaa meitä rukoillessa pyytämään nöyrästi, että hänen tahtonsa tapahtuisi eikä meidän.

Matteus 6: 9–10: Rukoilkaa te siis näin:- Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Muistetaan toisiamme rukouksin!

Johanna Mykrälaakso
pastori
Hankasalmen rukouspiiri

JOHDATUS

Ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen (Jer. 31: 9).
Jumala on luvannut johdattaa omiansa Sanansa ja Henkensä kautta siunattua tietä eteenpäin. Tarvitsemme elämäs­säm­me Totuuden Hengen ohjausta niin, ettemme poikkeaisi kaidalta tieltä. Saata­na, synti ja maailman henki pyrkivät jatkuvasti harhauttamaan uskovia pois turvalliselta elämän tieltä. Kristityn tulee rukoilla, että hän pysyisi koko ajan täsmällisessä Jumalan johdatuksessa, sillä johdatuksessa oleminen tuo siunauksen. Poikkeaminen ja omalle tielle joutu­mi­nen tuovat tuskan ja kovankin ahdistuk­sen. Sellaisesta Jumala haluaa meidät varjella! Kuitenkin liha on heikko...!
12 pienen profeetan kirjakokoelmaan kuulunut Joonan kirja kertoo seikka­peräisesti, kuinka Jumalan palvelija ei lähtenyt kulkemaan johdatuksessa, vaan lankesi omalle tielleen. Jumala oli käske­nyt Joonaa lähtemään saarnamatkalle Nii­ni­veen, mutta hän pakeni Tarsiiseen (Etelä-Espanjaan) lähtevään laivaan ja pois Herran kasvojen edestä. Tämä toi profeetalle paljon tuskaa ja vaivaa. Hän joutui olemaan kalan sisällä kolme päivää ja kolme yötä. Pimeässä kalan vatsassa ahdistus oli valtava, mutta tuo voimakas kärsimys palautti Joonan parannuksen paikalle. Sydämestään hän teki uuden lupauksen Herralle ja tahtoi lähteä johdatuksen tielle.
Herra näki aidon katumuksen ja halun tehdä parannuksen. Jumalan käskystä kala oksensi Joonan kuivalle maalle, ja hän kulki johdatuksessa Niiniveen pitämään väkevän saarnan. Sen vaikutuksesta voimakas herätys pyyhkäisi kaupungin ylle. Pahoilta teiltä, väkivallasta,  jumalattomuudesta ja erilaisista kuvottavista synneistä käännyttiin Jumalan puoleen. Halleluja! Kalan vatsassa kokema uudistus vei Joonan kuuliaisuuden tielle, ja hän sai olla ”avainhenkilö” Niiniveen herätykselle. Kun kuljet johdatuksessa, voit olla         avainhenkilö sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät vielä tunne Herraa henkilökohtaisesti. Voit olla myös johdatuksessa, kun otat yhteyttä johonkin uskovaan ja tuot hänelle virvoituksen arjen harmauden keskelle.
Apostolien tekojen luvussa yhdek­sännessä kerrotaan Ananias-nimisestä opetuslapsesta. Hän sai selkeästi Juma­lalta käskyn mennä erääseen taloon Damaskoon. Siellä oli sokeutu­nut juutalainen Saulus. Alkuvaikeuk­sien jälkeen Ananias meni johdatuksessa Sauluksen luo. Hänestä tuli Jumalan ar­mos­ta avainhenkilö monella tapaa. Kun Ananias rukoillen laittoi molem­mat kätensä Sauluksen päälle, tapahtui ihmeellisiä asioita. Saulus täyttyi Pyhällä Hengellä, sai näkönsä, nousi ja otti kasteen. Myös hänen Damaskon matkalla menettävänsä ruokahalu palautui: Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui (Apt. 9:19).
Johdatuksessa kulkeminen ei tuo ainoastaan siunausta vain itselleen, vaan myös niille, joiden luokse Herra lähettää. He saavat siunauksen, kuten Sauluskin sai. Jos koet, että elämä on melkoista hapuilua vailla selkeää päämäärää, niin rukoile Herralta itsellesi johdatusta ja varmoja askelia oikeisiin osoitteisiin. Älä tee omia ratkaisuja ”lihan käsivarren voimalla”, äläkä anna sielunvihollisen kuiskia korvaasi joutavia asioita. Johdatukseen kuuluu myös paholaisen vastustami­nen lujana uskossa. Vihollisen tulee väistyä tieltä pois Jeesuksen nimessä. Olkaa siis Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee (Jaak. 4:7).

RUKOUS: 
Rakas Rauhanruhtinas! Tulen sinun luoksesi ja tarvitsen selkeää johdatusta elämässäni. Tunnustan, että olen tuh­lannut paljon voimia ja aikaa kulkies­sani epämääräisesti siellä täällä. En halua enää olla kuin villihevonen vailla valjaita. Rakas Herra Jeesus, kesytä minut, anna minulle johda­tuksen autuaat valjaat ylleni. Tahdon toteuttaa sinun tahtosi ja kulkea johdatuksessa, jotta lähimmäinen saisi kauttani kokea virvoitusta. Kiitän Isä sinua, että Jeesus sovitti syntini Golgatalla  ja siksi haluan kulkea johdatuksessa niiden luo, jotka tarvitsevat kokea uudestisyn­tymisen ihmeen. Riemuiten tahdon kertoa ihmisille sinusta, ihana Jeesus. Amen!

Kari Härkönen


Herätys!

 On olemassa monenlaista herätystä: Tehdastyöläinen herää aamulla viiden aikaan herätyskellon läpitunkevaan ääneen. Kohta on aika lähteä aamukuudelta alkavaan  työvuoroon. Hän riisuu yltään yövaatteet ja pukee päällensä työvarustuksen. Savon Sanomissa ja Pieksämäen Lehdessä oli uutinen pieksämäkeläisestä miehestä, joka metsänarviointia tehdessään herätti pesässä nukkuneen karhuperheen. Uniltaan herännyt kiukkuinen karhu puri häntä käteen ja jalkaan. Mies joutui käymään sairaalassa näyttämässä karhun tekemiä vammoja. On monenlaisia herätyksiä ja heräämisiä, mutta kristittyinä meitä kiinnostaa hengellinen herätys ja herääminen.

Uusi testamentti käyttää heräämisestä kreikkalaista sanaa egeiroo, joka esiintyy monessa kohtaa Raamatussa eri asiayhteyksissä. Tätä sanaa käytetään muun muassa Efesolaiskirjeen luvussa viisi, jakeessa 14: Heräjä          sinä, joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Tässä yhteydessä sanan käskymuoto kohdistuu Efeson kristilliseen seurakuntaan          eikä seurakunnan ulkopuolella olevaan jumalattomaan maailmaan. Voimmekin ymmärtää, että yksilöuskova ja seurakunta tarvitsevat herätystä ja jatkuvaa Pyhän Hengen uudistusta. Meillä tulee olla päivittäinen tarve saada olla lähellä Kristusta ja elää tuoreella tavalla todeksi kristillisyytemme.

Näinä lopun aikoina uneliaisuus valtaa herkästi uskovaisen. Tuore päivittäinen kokemus Kristuksesta hiipuu, ja hengellinen näivettyminen marssii tilalle. Maailma alkaa kiinnostaa liiaksi, eikä kohta olekaan aikaa Jeesukselle. Rakkaussuhde Jumalaan vaurioituu. Tilanne on vakava, jos uskova ei enää rukoile, lue Raamattua, käy seurakunnan kokouksissa tai todista Jeesuksesta uskomattomille. Hänestä on tullut maailmallinen kristitty, jolla on jäljellä vain hengellisyyden ulkokuoret, mutta sisäinen Pyhän Hengen voima on kadonnut. Isä Jumala ei onneksi hylkää tällaista kristittyä, vaan tahtoo rakkaudessaan uudistaa hänet ja herättää unesta: Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme (Room. 13:11).

Meidän tulee muistaa totuus synnistä! Se ei ole meistä niin kaukana, että voisimme unohtaa valvomisen. Aikoinaan Jumala sanoi Kainille: Synti väijyy ovella ja sen on halu sinuun, mutta hallitse sinä sitä! Huomaatko, että synti oli aivan oven edessä eikä kaukaisilla meren saarilla. Kain ei hallinnut synnin himoa ja antoi vihan, katkeruuden sekä kateuden kasvaa olemuksessaan. Siitä seurasi raakalaismainen teko. Hän karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet (1. Moos. 4).

Kun langennut oleva kristitty herää, hän tahtoo sydämestään tehdä parannusta synneistä ja ottaa vakavasti apostoli Paavalin kehotuksen: Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti halliko teidän kuolevaisissa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle (Room. 6:13).

Niin uskova kuin seurakunta tarvitsevat herätystä. Mutta myös uskosta osattomat tarvitsevat herätystä ja todellisen synnin tunnon nousemista. Diktaattoritkin ja heidän johtamat sotavoimat tarvitsevat herätystä. Raakalaismaista syntiä ja sotarikoksia ihmisyyttä vastaan tehdään parhaillaan Ukrainassa. Lapsia, aikuisia ja vanhuksia sekä sotilaita surmataan. Rakennukset ja kauniit kaupungit palavat pommituksien seurauksena.

Rakkaat kristityt! Jatketaan voimallista ja säännöllistä rukoustaistelua Ukrainan hädän puolesta ja lähetetään sinne myös ajallista apua voimiemme mukaan. Sekin on siunattua heräämistä!

KARI HÄRKÖNEN

OLE LUJA JA ROHKEA!

Jumala kehotti Joosuaa: ”Ole luja ja rohkea!” Kun Mooses oli kuollut 120-vuotiaana, Joosua oli astunut Israelin kansan johtajaksi hyvinkin haastavana aikana. Hän koki tehtävänsä edessä heikkoutta, riittämättömyyttä ja monenlaisia pelkoja. Hän tarvitsi erityistä rohkaisua. Myös me nykyajan kristityt tarvitsemme myös sitä. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme          kaikkina elämämme päivinä, niin myötä- ja vastoinkäymisissä. Rakas seurakuntalainen! Muista Jeesuksen lähetyskäskyn sanat: Ja katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:18–20). Pyhä Henki tahtoo antaa sinulle rohkeutta, lujuutta, voimaa, jaksamista ja selkeää johdatusta vaikeidenkin päätöksien edessä. Kun tuot rukouksessa luottamuksellisesti kaikki elämäsi tilanteet Herralle, tulet saamaan oikeat Jumalan mielen mukaiset ratkaisut kysymyksiisi. Halleluja!

Maailman tilanne ja varsinkin Itä- Euroopan jännitteet tuovat ihmisille monenlaisia ahdistuksia. Tulevaisuus näyttää monin paikoin hyvin epävarmalta, kun Ukraina on joutunut Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Sodan karut kasvot tuovat aina tullessaan aina ihmisuhreja, haavoittuneita, surua läheisten menettämisestä, valtioiden keskinäisten suhteiden viilentymistä, taloudellisia menetyksiä ja infrastruktuurin tuhoutumista. Itä- Euroopan tilanne ja Jeesuksen lopun aikaa koskeva sana          sopivat yhteen: Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät  ( Luuk. 21:26). Rakkaat kristityt! Pyydetään Isältä Jumalalta voimia rukoilla kestävinä sodassa kärsivien ihmisten puolesta. Vedotaan rukouksissamme Psalmin 46:10 sanoihin: Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

Samassa Luukkaan evankeliumin luvussa on kuitenkin ihmeellisen kannustava sana Jeesuksen omille: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä (Luuk. 21:28). Jeesuksen tarkoittama vapautus tässä kohdassa merkitsee vapautusta tästä nykyisestä pahasta maailman ajasta (Gal. 1:4). Lopunajalliset merkit täyttyvät järjestelmällisesti: eksytykset lisääntyvät, valtioiden väliset sotilaalliset konfliktit kasvavat säälimättömiksi verenvuodatuksiksi, seksuaalinen moraalittomuus ja synnin harjoittaminen samaa sukupuolta olevan kanssa yleistyy, monin paikoin tulee olemaan nälänhätää ja maanjäristyksiä sekä paljon ihmishenkiä vaativia luonnonmullistuksia. Valtavat heinäsirkkaparvet tulevat syömään monien maiden viljasadon lähes kokonaan loppuun. Erilaiset inhottavat sairaudet ja tappavat kulkutaudit etenevät nopeasti kuin riehuva metsäpalo voimakkaan tuulen yllyttämänä.

Kaiken tämän keskellä Jumala sanoo omilleen: ”Olkaa lujat ja rohkeat!” Ihana vapautuksen hetki on lähellä. Kunnia Herralle! Vapautus on käännetty kreikkalaisesta sanasta apolytrosis, joka tarkoittaa vapautusta lunnaita vastaan ja/tai vapaaksi ostamista. Meidät on lunastettu vapaiksi synnin turmeluksesta. Efesolaiskirje sanoo: Jossa (Kristuksessa) meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan (Ef. 1:7). Anteeksisaamisen lisäksi lunastus tarkoittaa ruumiimme lunastusta (Room. 8:23), joka liittyy Herran tulemukseen Hänen omilleen (1. Tess. 4:14–18). Tällöin uskossa pois nukkuneiden haudat avataan ja he saavat silmänräpäyksessä ylösnousemusruumiit samoin kuin sillä hetkellä elossa olevien Herran omien fyysiset olemukset muutetaan Jumalan pasuunan kuuluessa. Tapahtuu ylösotto Karitsan hääaterialle.

Kireät ajat ja yhäti pimenevä maailman tilanne tuovat paljonkin ahdistusta, mutta samalla ne ennakoivat Herran omille riemullista tulevaisuutta: Jeesus tulee noutamaan omansa pois Isän Jumalan määräämänä aikana. Odottakaamme palavina Herran tuloa ja tehkäämme ahkerasti Hänen työtään rukoillen, ylistäen, toisiamme tukien, seurakuntaa rakentaen, kadotettuja rakastaen ja kylväen valloittavaa evankeliumia uskosta osattomien sydämiin.

Kari Härkönen


Lapsi on meille syntynyt

Lapsen syntyminen perheeseen on hämmästyttävä ihme. Sydän riemuitsee, ja suu venähtää hymyyn, kun lapsi on syntynyt. Äiti unohtaa synnytyksen tuskat, koska uusi perheen lisäys on nähnyt päivänvalon. Lapsen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Ryömiminen, konttaaminen, ensimmäiset askeleet ja ensimmäiset sanat pienen ihmisen huulilta ovat kaikki Jumalan ihmeitä, ja saavat aikaan kiitollisen mielen. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti (Ps 127:3). Lapsen syntymästä vanhemmat saavat onnellisin mielin kiittää taivaallista Isää. Saakoon rukouksemme olla, että tämänkin adventin ja joulun aikana perheet saisivat viettää paljon hyviä hetkiä Jumalan kunniaksi.

Kauan aikaa sitten Nasaretin kaupungissa eräs kihlapari sai pohtia perheen perustamiseen liittyviä kysymyksiä. Maria oli tullut raskaaksi jo ennen avioliiton solmimista. Siksi hänen kihlattunsa Joosef aikoi salaisesti hyljätä hänet. Jumala kuitenkin muutti tämän aikomuksen antamalla enkelin ilmestyä hänelle unessa: Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:18–25).

Marian raskaus oli ainutlaatuinen. Se ei alkanut miehen siemenestä, vaan Pyhä Henki tuli Marian ylle ja Korkeimman voima varjosi hänet saaden aikaan raskauden. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen Maria synnytti lapsen, jolle annettiin nimi Immanuel. Se on käännettynä: Jumala meidän kanssamme. Koska raskaus johtui Pyhästä Hengestä, niin Jeesuksella ei ollut rasitteena Adamin kautta tullutta perisyntiä. Marian ja Joosefin ihaillessa Jeesus-lasta Betlehemin seimessä, he ihailivat Jumalaa, syntisistä erotettua, ihmeellistä, viatonta Rauhanruhtinasta. Vartuttuaan aikuiseksi hän julisti väkevää Herran Sanaa ja teki monia ihmeitä Israelin kansan keskellä.

Kun Marian synnyttämisen aika tuli ja hänen esikoispoikansa  Jeesus pantiin kapaloituna Betlehemin seimeen, niin sillä seudulla ”yövuorossa” työskentelevät lammasten paimenet saivat kuulla riemullisen sanoman: Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikille kansoille; teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa (Luuk. 2:10–11). Kuultuaan tuon hämmästyttävän uutisen, paimenet menivät kiiruhtaen katsomaan vastasyntynyttä Jeesus- lasta. Nähtyään lapsen, he antoivat kunnian Jumalalle ja riensivät kertomaan hyvän uutisen niille, jotka eivät vielä tienneet Vapahtajan syntymästä.

Vähän yli kuukauden ikäisenä Maria ja Joosef veivät Jeesus- lapsen Jerusalemin temppeliin Herran lain ohjeistuksen mukaan. Hurskas ja Jumalaa pelkääväinen Israelin lohdutusta odottanut mies, nimeltä Simeon kohtasi ”pyhän perheen” pyhäkössä. Hän profetoi Pyhän Hengen vaikutuksesta Marialle: Katso, tämä (Jeesus) on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan- ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä- että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi (Luuk. 2:34–35).

Vartuttuaan aikuiseksi mieheksi, Jeesus ei voinut suunnitella omaa tulevaisuuttansa niin kuin tavalliset ihmiset. Simeonin profetia Marian sielun lävitse käyvästä miekasta tarkoitti Jeesuksen kärsimistä ja kuolemista nuorena miehenä. Jumala oli asettanut Kristuksen harteille sovitus- ja lunastustyön täydellisen suorittamisen. Se merkitsi Herralle hyvinkin lyhyttä ajallisen elämänkaarta. Herra teki Golgatalla täydellisen työn. Äiti Maria katseli suuri tuska sielussaan oman poikansa kuolinkamppailun.

Pidetään tänäkin adventin aikana ja jouluna mielessä Jeesus, joka syntyi Betlehemin seimeen, varttui aikuiseksi mieheksi, saarnasi, paransi, teki ihmeitä Israelin maassa, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Muistetaan myös, että Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista ja näin ollen Herra on kuolemankin voittaja. Halleluja!

RUKOUS: Rakas kuoleman voittanut Herra Jeesus! Kiitän sinua, että synnyit ihmiseksi ja teit puolestani valtavan työn kuolemalla Golgatan keskimmäisellä ristin puulla syntieni tähden. Anna minun viettää joulu, joka on Jeesus-keskeinen ja suo se armo, että maallisten tavaroiden paljous tai vähyys ei veisi minun huomiotani pois sinusta. Pyydän sinua rakentamaan minulle oikean tärkeysjärjestyksen tähän jouluun ja elämääni. Anna minun palaa sinun kirkasta tultasi, niin että voisin olla Betlehemin paimenten tavoin levittämässä ilosanomaa Vapahtajasta ja omalta osaltani voittamassa sieluja Jumalalle.

Kari Härkönen


On armo suuri ihmeinen

Otsikko on hengellisestä laulusta (HL n:o 279. Laulu on Juma­lan kansalle hyvin­kin tuttu: Sitä on paljon lau­lettu. Edelleen­kin laulun sanat ja sävel saavat monesti kyy­neleet silmiin. Laulun on sanoittanut John Newton (1725–1807). Säveltäjästä ei ole tietoa. John Newton eli paheellista elämää kulkien lavealla tiellä kohti kado­tuksen tulisia liekkejä. Hän lähti isänsä kanssa merille 11-vuotinaana. Vuosien myötä hän eteni Afrikasta Amerikkaan orjia kuljettavan Greyhound-laivan kap­teeniksi. Hänestä ei pidetty kapteenina ruokottoman kielenkäyttönsä ja käyttäy­tymisensä vuoksi. Laivan miehistö alkoi kutsua häntä nimellä ”Jumalaton-Newton”. Kerran hän  lensi humalassa laidan yli mereen. Kesti hetken aikaa, että päästiin yksimielisyyteen kapteenin nostamiseksi takaisin laivan kannelle.

Kerran laivan kulkiessa At­lantilla se joutui raivoisan myrs­kyn kouriin. Merihädässä valtavien aal­tojen vyöryessä laivan kannelle ja laivan raken­teiden ollessa äärirajoilla ”Jumalaton Newton” tuli synnintuntoon. Hän rukoili armoa Herralta samoin kuin Joona kalan vatsassa. Suuri armo kohtasi elämän ja kuoleman kamppailussa olleen kapteenin. Hän sai synnit anteeksi ja sai syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Myrsky tyyntyi merellä. Myös Newtonin sielu tyyntyi Jumalan käsiin.

Herra pääsi viemään häntä aina vain sy­vempään armon virtaan. Hän jätti orjakau­pan ja opiskeli papiksi. Hän saarnasi elä­mänsä viimeiset 43 vuotta evankeliumia Lontoon kirkoissa. 82-vuotiaana, näkönsä lähes kokonaan menettäneenä, hänellä oli tapana sanoa: ”Muistini on lähes kadonnut, mutta kahta asiaa en unohda. Minä olen suuri syntinen, ja Kristus suuri pelastaja”. Newton ylennettiin kirkkauteen joulu­kuussa 1807 ja hänen hautakivessään on teksti: ”John Newton, pappi, kerran uskoton ja elostelija, sitten orjien pal­velija. Sai Herramme Jeesuksen rikkaasta armosta varjeltua, uudistua, sai anteeksi ja asetettiin saarnaamaan sitä uskoa, jota hän oli pitkään yrittänyt tuhota.”

John Newtonin elämä todistaa, että Jumala on voimallinen muuttamaan ihmi­sen synnillisen elämän. Kunhan vain ih­mi­nen avaa sydämensä hänelle ja huutaa avuksi Jeesuksen Kristuksen nimeä. Sa­moin kuin Herran valtava armo ilmestyi hänelle Atlantilla, armo ilmestyy nytkin. Jos koet olevasi synnin hädässä, älä jää kiinni syntiin. Tunnusta ne Jumalalle ja pyydä, että Jeesus puhdistaa sinut kaikesta synnistä verensä voimalla. Anna Pyhän Hengen kääntää katseesi Golgatalle, jossa Jeesus riippui ristillä tähtemme. Ei voi olla mitään suurempaa, kuin saada synnit anteeksi ja tulla osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Kun annat Vapahtajan tulla sydämesi Herraksi, saat uuden suunnan elämällesi, ja sinusta tulee uusi luomus (2. Kor. 5:17) Tätä tekee Jumalan suuri armo.

Rukoile seuraava rukous:
Rakas Jeesus! Tulen sinun tykösi ja tunnustan olevani syntinen ihminen. Anna nyt anteeksi kaikki syntini ja tee minusta Jumalan lapsi. Käännyn pois syn­nillisestä elämästä sinun puoleesi ja tah­don pyhittää elämäni kokonaan sinulle Jeesus. Auta minua tekemään parannusta asioista, jotka ovat tahtosi vastaisia ja myös turmelevat ruumiini, joka on Pyhän Hengen temppeli. Kiitos, Jeesus, sinulle siitä, että minun ei tule juopua alkoholista eikä minun tarvitse enää polttaa tupakkaa. Täytä minut myös Pyhällä Hengellä, jotta voisin kertoa sinusta ihmisille ja viedä osaltani evankeliumia eteenpäin sielujen voittamiseksi. Anna minulle voima rakastaa sinua ylitse kaiken ja lähim­mäistäni niin kuin itseäni. Jeesuksen nimessä. Aamen!

Tervetuloa vapaaseurakunnan tilaisuuksiin. Seurakunnassa saat kokea uskovien keskinäistä yhteyttä, rakkautta ja lähimmäisen kunnioittamista. Uskovien yhteydessä saat myös kasvaa kristittynä ja tuntea, kuinka Kristus-seurakunnan pää on Henkensä kautta läsnä yhteisissä kokoontumisissa. Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa  tulevaisuutta ja hyviä päiviä Kristuksen seurassa!

Kari Härkönen

Mahdottomasta mahdollista!

Kiitos Jeesukselle, että saat olla tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa, joka edelleenkin tekee yliluonnollisia tekoja: Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää (Job.9:9). Raamattua lukiessamme huomaamme, kuinka monilta sivuilta nousevat esille Jumalan ”ylitse ymmärryksen” käyvät voimateot. Luomakunnan luominen on yksi esimerkki Herran Sanan mahtavasta voimasta. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä (Heb. 11:3). Luomisteon ihmeestä puhuu myös Paavalin kirje Kolossan seurakunnalle: Sillä hänessä(Kristuksessa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen (Jeesuksen) kauttansa ja häneen (Kol. 1:16).

Jumalan Sanan hylkäävä maailman  viisaus” selittää luomakunnan synnyn toisella tavalla. Kosmologiaan (oppi maailman rakenteesta) on muotoutunut vallitseva teoria alkuräjähdyksestä. Varsinkin 1960-luvulta lähtien on opetettu maailman syntyneen tiheästä ja kuumasta energian ja aineen kasaumasta 13.8 miljardia vuotta sitten niin kutsutussa alkuräjähdyksessä ja on siitä lähtien jatkuvasti laajentunut. Tämän teorian mukaan ensimmäisinä kolmena minuuttina syntyivät maailmankaikkeuden kevyiden alkuaineiden varastot, vety, helium ja jonkin verran deuteriumia ja litiumia. Maailman ”viisaus” ei siis huomioi laisinkaan Jumalan olemassaoloa ja Hänen ihmeellisen Sanansa luomisvoimaa maailmankaikkeuden synnyssä.

Kuitenkin uudestisyntynyt Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen uskova kristitty uskoo, että Jumala loi maailman ja kaiken mitä siinä on Sanallaan. Alussa ei ollut siis mitään, ei aineen kasaumaa, ei atomeja, ei alkuaineita eikä alkuräjähdystä. Jumalan luomisvoimaisten sanojen jälkeen alkoi tapahtua. Kun luet 1. Mooseksen kirjan luvut yksi ja kaksi, huomaat, miten Jumala viisaudessaan loi kaiken kauniisti ja tasapainoiseen järjestykseen luomakunnassaan. Jumalan sanat olivat tehokkaita, sillä uudelleen ja uudelleen luomissanan jälkeen toistuu: ”ja tapahtui niin”.

Ihminen, joka luotiin kuudentena päivänä Jumalan kuvaksi, seppelöitiin kunnialla ja kirkkaudella (Ps. 8). Ihminen ei kuitenkaan kyennyt säilyttämään puhtauttaan paratiisissa, vaan lankesi käärmeen ja sielunvihollisen houkuttelemana syntiin (1. Moos. 3). Tuosta katastrofista lähtien ihminen on joutunut monenlaisiin ongelmiin ja vaikeuksiin sekä mahdottomiin tilanteisiin, joista vain Jumala on voinut päästää vapaaksi. 2. Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta. Luvussa 14 kerrotaan, miten Israelin kansan eteneminen pysähtyi Punaisen meren rannalle. Siellä egyptiläisten sotajoukot saavuttivat leiriytyneen kansan. Israelilaiset olivat ”puun ja kuoren” välissä. Toisella puolella oli meri. Toisella olivat sotajoukot. Tilanne inhimillisesti katsottuna oli mahdoton. Jumala puuttui asioiden kulkuun ja järjesti pelastuksen: Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten (2. Moos. 14:16). Mahdoton tilanne tehtiin mahdolliseksi. Kiitos Herralle! Kansa pääsi kuivin jaloin toiselle rannalle. Samaa yrittäneet egyptiläiset hukkuivat.

Meidänkin elämäämme tulee tilanteita, joissa tarvitsemme Jumalan yliluonnollisen käden ja Sanan voimaa. Ensin jokin haaste tai tehtävä näyttää mahdottomalta, mutta Jumala armossaan tekeekin sen mahdolliseksi. Palautetaan mieliimme eräs epäuskoinen isä, jonka pojan kimppuun toistuvasti kävi henkivalta. Jeesus vapautti tuon pojan riivaajan voimasta . Sitä ennen Herra sanoi pojan isälle: Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:17–29).

Jos et ole vielä kokenut uudestisyntymisen ihmettä, niin voit rukoilla tämän rukouksen: Rakas Herra! Tulen sinun luoksesi syntisenä, armoa kaipaavana ihmisenä. Tunnustan sinulle, että olen elänyt elämäni erossa sinusta. Tahdon nyt ottaa sinut vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana, pelasta minut ja uudestisynnytä minut elävään uskoon Sanasi ja Pyhän Henkesi kautta. Sinä, Jeesus, kuolit puolestani ja maksoit kalliin hinnan vapaudestani. Uskon nyt vuodattamaasi veresi voimaan, jossa minun kaikki syntini pyyhitään pois. Täytä minut Pyhällä Hengellä ja anna minun tunnustaa nimeäsi ihmisten edessä. Johda minut seurakuntayhteyteen. Amen!

LOPUNAJAN MYLLERRYKSIÄ

”Aika on paha!” Näin apostoli Paavali kirjoitti Efeson seurakunnalle noin vuonna 61, kun hän oli Kristuksen tähden lievässä vankeudessa Roomassa (Ef. 5:16). Elämme nyt vuotta 2021 ja voimme yksimielisesti todeta nykyisen maailmanajan olevan edelleen pahan . Se ei ole muuttunut paremmaksi ihmisten ponnisteluista huolimatta. Päivittäin luemme ja kuulemme järkyttäviä uutisia yllättävistä sääilmiöistä, hirmumyrskyistä, tuhotulvista, maanjäristyksistä, aseellisista konflikteista, veritöistä, luonnottoman ja haureellisen elämän eri muodoista. Raamatun arvovaltaa poljetaan maahan. Monissa piireissä Jumalan sanaa pidetään vain satukirjana. Sanaa ei oteta vastaan, eikä haluta ojentautua sen mukaan. Tämä näkyy muun muassa elämää suojelevien rajojen rikkomisena. Esimerkiksi avioliitto on naisen ja miehen välinen instituutio, mutta eksyttävä maailman henki hyväksyy avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa. Raamattu varoittaa: ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa” (Snl. 22:28, 23:10). Samoin niin kutsutut sukupuolenkorjausleikkaukset tärvelevät Jumalan alkuperäisen luomistyön, koska Herra on tarkoittanut miehen mieheksi ja naisen naiseksi. Ihminen ei saisi muokkailla ja ”korjailla” Jumalan alkuperäissuunnitelmaa, mutta ihminen ”nokkeluudessaan” rikkoo Herran säätämät rajat. Kun toimitaan näin, tehdään syntiä. Synnin tekemistä ei kuitenkaan saa jatkaa, vaan siitä on tehtävä parannus.

Kauan aikaa sitten Jerusalemin ulkopuolella Pääkallonpaikalla pahantekijöitä teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Maantierosvot, kapinoitsijat ja murhaajat ja muut pahan tekijät otettiin kiinni ja heidät ristiinnaulittiin julkisesti. Se oli oli erittäin häpeällinen ja tuskallinen kuolemanrangaistus. Ristiinnaulittu kärsi mielettömiä ruumiillisia kipuja, kun käsiin ja jalkoihin lyötiin naulat. Raamattu kertoo, kuinka Jeesus Kristus naulittiin Golgatan keskimmäiselle ristille kahden ryövärin väliin. Oliko hän syntiä tehnyt rikollinen? Ei todellakaan! Jeesus oli ja on täysin puhdas, viaton, syntisistä erotettu Vapahtaja, joka tahtoo antaa langenneelle synnit anteeksi. Kiitos Herralle!

Lopun ajan myllerryksien keskellä käännä katseesi Jeesukseen. Hän ottaa sinut avosylin vastaan. Jos tätä lukiessasi et vielä ole Herran oma ja koet Pyhän Hengen kutsuvan sinua tulemaan rakkaan Vapahtajan luo, älä paaduta sydäntäsi tai siirrä ratkaisuasi tuonnemmaksi. Nyt on otollinen aika ottaa pelastus vastaan. Halleluja!  Raamattu sanoo: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Pelastusteko, jonka Kristus suoritti Golgatalla, on täydellinen. Emme saa ottaa siitä mitään pois, emmekä saa siihen mitään ihmistekoista lisätä. Se saadaan hyväksyä omakohtaisesti kokosydämisesti. Kun tämä tapahtuu, ihminen uudestisyntyy ylhäältä. Hänestä tulee uusi luomus vanhan kadotessa ” merten syvyyksiin” (Joh. 3, 2. Kor. 5:17, 1. Piet. 1: 3–5).

Lopun ajan näkymät ilman Kristuksen henkilökohtaista tuntemista ovat masentavia ja mieltä alaspäin painavia. Kielteiset uutiset voivat saada liikaa huomiota. Tällöin paniikki ja erilaiset pelot voivat syödä elämiseen tarvittavan rohkeuden pois. Voidaan joutua pahojen ja huonojen uutisten odottamisen kierteeseen. Kristityn asenne kuitenkin tulisi olla ankkuroitunut toisella tavalla. Kalastaja ja sittemmin apostoli Pietari kirjoittaa: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessannesiihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2. Piet. 3: 12–14).

Kari Härkönen

JUMALAN KUTSU

 Kautta aikojen Jumala on kutsunut yhteyteensä ja erilaisiin palvelutehtäviin vajavaisia ihmisiä. Kun Herra on antanut kutsun, on laskettu ” kustannuksia”. On myös mietitty, onko minusta toteuttamaan Herran kutsua. On pohdittu, mitä ihmiset sanovat, jos lähden kokosydämisesti Herran viitoittamalle tielle. Jotkut ovat Jumalan kutsun saatuaan kieltäytyneet tottelemasta ”taivaallista työnantajaa”. Se ei tuo siunausta kieltäytyjälle eikä tämän lähimmäiselle. Myös Pyhä Henki tulee murheelliseksi, kun Herran tahtoa vastaan niskuroidaan. Rakkaat kristityt sisaret ja veljet, rukoillaan, että voisimme alttiisti toteuttaa Jumalan tahdon, ilman vastaväitteitä ja sydämen vastahakoisuutta.

Monet ovat laittaneet erilaisia esteitä, kun Jumala on kutsunut palvelutyöhönsä. Vanhan testamentin välimies ihmisten ja Jumalan välissä oli Mooses. Jumala kertoi, että hänen toimenkuvaansa kuului Israelin kansan vapauttaminen Egyptin orjuudesta. Mooses ei kuitenkaan heti halunnut ”allekirjoittaa” Jumalan laatimaa työsopimusta, vaan hän alkoi estellä: Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä selkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli (2. Moos.4:10). Hän ajatteli, että hänen ilmaisukykynsä heikkous estäisi suoriutumaan vaativasta johtajan tehtävästä. Jumala kuitenkin suuressa armossaan antoi hänelle avuksi puhetaitoisen Aaronin (2. Moos. 4:14–16). Tämän tuella Mooses lopulta otti kutsun vastaan ja lähti toteuttamaan sitä.

Mooses sai kutsun 80-vuotiaana. Profeetta Jeremia oli puolestaan vasta nuorukainen. Myös hän esteli eikä syttynyt heti liekkeihin: Voi Herra, Herra! Katso en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori (Jer. 1:7). Hänellä oli tuplaten esteitä; puhetaito ja nuori ikä. Herra kuitenkin tahtoi Jeremian palvelukseensa, vaikka hänellä ei ollut paljoakaan elämän kokemusta ja tuskin ollenkaan kokemusta hengellisessä työssä. Tämä opettaa meille, että Jumala käyttää, ketä hän itse tahtoo – olkoon nuori tai jo kypsään ikään ehtinyt. Herra rohkaisi Jeremiaa: Älä sano: ”Minä olen nuori”, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua (Jer. 1:7). Itse elävä Jumala puhalsi Jeremian täyteen roihuun, ja hänen avullaan nuori profeetta selvisi vaativasta tehtävästään. Kiitos Jumalalle! Jos ajattelet nuoruutesi olevan este kutsumuksen toteuttamiselle, muistele apostoli Paavalin sanoja: Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva  puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa (1. Tim.4:12).

Entä löytyykö Raamatusta henkilöitä, jotka ovat vastanneet kutsuun suoraan? Sellaisia, jotka ovat kutsun sanoneet heti: ”Kyllä Herra, olen valmis palveluksen työhön.” Jeesus nasaretilainen kulki Galilean järven rantaa ja kohtasi siellä työlleen antautuneita. Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes olivat kalastuspuuhissaan. Tarkkailtuaan ahkeria elinkeinonsa harjoittajia Jeesus antoi heille väkevän kutsun: Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia (Matt. 4:19). Kutsu oli niin mullistavan, ettei miesten sydämistä, ajatuksista ja sanoista ei löytynyt vastustelua eikä esteitä. Jeesuksen antama kutsu upposi miehiin. Halleluja! Evankeliumi kertoo: Niin          he jättivät kohta verkot, veneensä, isänsä ja seurasivat häntä (Matt. 4:20, 22).

Antaudutaan Jeesukselle niin kuin Galilean järven kalastajat. Kun Jumala kutsuu meitä toteuttamaan hänen tahtonsa elämässämme, vastataan myöntävästi hänen puhutteluunsa ja sitoudutaan Pyhän Hengen suunnitelmaan ilman estelyä. Kun Herra kutsuu ja laatii suunnitelman, niin hän aina antaa voiman sen toteuttamiseen. Kristus Jeesus ei jätä meitä voimapulaan, koska hän on aina kanssamme maailmanajan loppuun asti (Matt. 28:20).

Jos tätä lukiessasi et ole vielä vastannut myöntävästi Jumalan pelastuskutsuun, niin voit rukoilla ääneen seuraavan rukouksen:

Rakas Herra, tulen sinun luoksesi. Koen sydämessäni sinun kutsuvan minua. Tahdon nyt vastaanottaa henkilökohtaisesti pelastuksen Kristuksessa. Kiitos siitä, että kuolit puolestani Golgatan keskimmäisellä ristillä. Annoit veresi ja henkesi minunkin syntieni tähden. Kadun tässä ja nyt niitä ja käännyn niistä pois sinun luoksesi. Otan vastaan anteeksiantamuksen ja kutsun lähteä kulkemaan pelastuksen kaitaa tietä kohti kirkkautta. Kiitos Jeesus, että minun ei enää tarvitse kulkea kadotuksen tietä synnin ja saatanan orjana. Olen nyt vapaa ja kutsuttu seuraamaan sinua. Täytä minut Pyhällä Hengellä. Tahdon seurata sinua myös vesikasteelle. Anna minun löytää oma seurakuntakotini. Aamen!


Pauhatkoonpa elon meri

Aatu Heiskanen on runoillut Hengellisen laulukirjan laulun 416 sanat: Pauhatkoonpa elon meri,  purten kestää sen. Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en. Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa. Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa? Heiskanen oli 1900- luvun alussa lahjakas sananjulistaja, kirjailija, runoilija ja säveltäjä. Hän toimi aluksi uusheränneiden lestadiolaisten parissa kymmenisen vuotta muun muassa Kittiläs­sä. Siellä oli havaitta­vissa herätyksen aaltoja. Hän alkoi  kuiten­kin arvostella lestadiolaisten tupakointia ja totesi: ”Vuotuisilla tupakkamenoilla voitai­siin palkata uusia työntekijöitä Herran elovainioille.” Vuonna 1923 hän siirtyi Akseli Skutnabin perusta­maan Evankeliset ystävät -liikkeeseen ja kymmenen vuoden kuluttua edelleen vapaakirkolliseen herätysliikkeeseen.

Harvoin elämä on  pelkkää leppoisaa myötätuulessa purjehtimista. Välillä meitä koetellaan vastatuulessa tai peräti repivissä myrskyissä. Jumala ei ole luvannut omilleen helppoa, koetuksista vapaata elämää, mutta hän on luvannut olla niissä mukana. Hän ei jätä eikä hylkää, vaikka siltä tuntuisikin. Tutuksi tulleen lähetyskäskyn yhteydessä Jeesus sanoi omilleen: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti" (Matt. 28:18–20). Jeesus Kristus siis on sinun kanssasi, kun tuntuu vaikealta, kun olet ahdistunut, kun suunnitelmasi eivät ole toteutuneet, kun sairastat tai olet terve, kun elon meri on peilikirkkaan tyyni tai kun se raivoaa kuin viimeistä päivää. Sinä henkilö­koh­taisesti Herraan uskova luota häneen kaikessa ja kaikissa tilanteissa. Anna kunnia Jumalalle, sillä Jeesuksella kaikki valta. Halleluja!

Jaakobin kirjessä todetaan, että meidän tulisi pitää pelkkänä ilona, kun joudumme moninaisiin koetuksiin (Jaak. 1:2). Koe­tuk­set vahvistavat uskoamme. Usko ei vahvis­tu helpoissa olosuhteissa. Urheilijakaan ei voi olettaa kuntonsa kasvavan pelkästään nojatuolissa istuen. Hänen on nähtävä vaivaa, on sitouduttava kurin alaiseen elämänrytmiin, on rasitettava lihaksistoa, on kestettävä tuskaa vaativissa harjoituk­sis­sa, on opittava oikealla tavalla myös ”nielemään” häviöt ja pettymykset. Kai­ken tuon seurauksena kunto ja suoritus­kyky paranevat. Samoin käy myös usko­valle, joka suostuu ottamaan nurkumatta vastaan koetukset. Hän tulee vahvistu­maan uskossaan. Kiitos Jumalalle! 

Jeesus koulutti opetuslapsiaan eri tavoin. Hän antoi heille helppoja tehtäviä, mutta myös vaikeita ja vaativia koetuksia. Matte­uksen evankeliumissa kahdeksannessa luvussa kerrotaan, kuinka opetuslapset  lähtivät yhdessä Jeesuksen kanssa veneellä Gen­ne­saretin järvelle. Ensin oli helppoa soutaa, ja tuulet olivat suotuisat. Sää kuitenkin muuttui nopeasti ankaraksi myrskyksi, ja koetukset alkoivat. Opetuslapset eivät kyenneet säilyttämään uskoa Jeesuksen sanaan, jonka hän oli antanut heille, kun hän käski heitä menemään toiselle rannalle (jae 18). Hän ei puhunut mitään hukkumisesta. Kovassa myrskyssä sanat unohtuivat. Tilalle tuli epätoivoinen huuto: ”Herra, auta, me hukumme!” (jae 25).

Jeesus totesi opetuslapsilleen vain: ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Sanat olivat suora, viiltävä kuvaus oppilaiden sen hetkisestä hengellisestä tilasta. Se oli kaukana esimerkillisestä, voittavasta uskosta. Varmasti mekin löydämme itsemme  vastaavanlaisista tilanteista. Vahvakin usko saattaa muuttua heikoksi myrskyävällä merellä. Usko horjuu, ja pelkäämme vajoavamme pohjaan. Silloinkaan ei Herra hylkää lastaan, vaan pitää kädestä kiinni. Hän tyynnyttää voimallaan myrskyn ja poistaa epäuskon (jae 26). Koetuksen jälkeen usko on jälleen vahvistunut, ja voimme purjehtia kohti seuraavaa myrskyä entistä vahvempana ja väkevämpänä Herrassa.

Rukous

Rakas Jeesus! Anna minulle voimaa kestää uskossa kaikki koetukset, jotka tulevat elämääni myrskyn tavoin. Anna minulle voima pitää niitä pelkkänä ilona ja anna minulle se usko, että sinä olet todella voimallinen tyynnyttämään kovimmankin myrskyn. Pyydän tässä ja nyt voimaa myös lähimmäisilleni, jotka parhaillaan ovat myrskyn silmässä avuttomina. Auta heitä, tyynnytä myrsky ja nosta heidät käsivarsil­lesi lepäämään. Rakas, Jumala, näet hen­kilöt, jotka ovat raivoisien tuulten riepo­teltavina siksi, etteivät he vielä tunne sinua henkilökohtaisesti. Anna heidän ottaa vastaan pelastus Kristuksessa ja anteeksi­antamus suuren armosi kautta. Sinussa ainoassa on syntien anteeksisaaminen ja syyttömäksi julistaminen sekä iankaikki­seen elämään pääsy. Aamen!

Kari Härkönen


Helluntaipäivä 2021

Suuri kiitos täyttää sydämeni, kun saamme viettää tänäkin koronavuotena helluntaita. Apostolien teoissa toisessa luvussa kerrotaan tästä erittäin tärkeästä päivästä. Opetuslapset olivat odottaneet sitä jo kauan, sillä Rauhanruhtinas oli jo ennen ristiinnaulitsemistaan maininnut tulevasta Pyhän Hengen vuodatuksesta moneen kertaan: Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva (Joh. 14:16–17). Vanhan testamentin puolella muun muassa profeetta Joel (835–796 eKr.) oli puhunut tulevasta ihmeellisestä Hengen vuodatuksesta. Hän profetoi  tarkasti tulevasta helluntaista: Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni (Joel. 2:28–29).        

Jerusalemissa olleet opetuslapset saivat Pyhän Hengen tulen ja voiman kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen: Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi ( Apt. 2:1–4). Tuolloin toteutuivat profeetta Jesajan sanat: Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tällä kansalle (Jes. 28:11).

Helluntaina Isän ja Pojan sydämeltä vuosi voimallinen Pyhän Hengen kaste uskovien ylle. Kielilläpuhumisen lisäksi astuttiin erikoiseen armolahjojen aikakauteen, jossa Jumalan kansa sai siunausta hengellisten ihmelahjojen ja käytännölliseen työhön liittyvien lahjojen avulla (Apt. 6., Room. 12:6–8, 1. Kor. 12–14, 1. Piet. 4:10–11). Helluntai oli kristillisen seurakunnan syntymäpäivä. Apostoli Pietari julisti koolla oleville juutalaisille kohti käyvän saarnan, jossa hän kertoi Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, ylösnousemisesta, Pyhän Hengen vuodattamisesta ja Kristuksen puoleen kääntymisen välttämättömyydestä. Yhtenä ainoana juhlapäivänä, helluntaina, ”piston sydämeensä” sai kolmetuhatta sielua. He ottivat Pietarin saarnan vastaan, ja Jeesus uudesti synnytti heidät Sanan ja Hengen kautta ( Apt. 2:14–40). Kiitos Jumalalle!

Syntinsä anteeksisaaneet juutalaiset muodostivat Jerusalemiin seurakunnan. Uskoontulon julkisena tunnustuksena heidät kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Sylilapset siunattiin rukouksessa kätten päälle panemisella, mutta heitä ei kastettu. Jerusalemin          seurakunta eli voimakasta aikaa: sieluja pelastui, sairaita parantui, kastejuhlia pidettiin tuon tuostakin ja seurakunnan rakentamiseksi saatiin armolahjoja. Pyhä Henki valtuutti monet nöyrät Herran opetuslapset palvelemaan Jumalan seurakuntaviroissa. Omaisuudestakaan ei pidetty ”kynsin hampain” kiinni, vaan sitä myytiin ja tuettiin taloudellisissa vaikeuksissa oleva. Pyhän Hengen aikaansaama käytännöllinen lähimmäisen rakkaus laittoi luopumaan maista, taloista ja tavaroista heikompiosaisien hyväksi (Apt. 2: 41–47), Ef. 4:11–12).

Seurakunnallinen liikehdintä ei pelkästään jäänyt Jerusalemiin, vaan Jumala laajensi sitä. Apostolien teoissa kahdeksannessa luvussa kerrotaan, miten evankelista Filippus meni Samarian kaupunkiin saarnaamaan Kristusta. Myöhemmin sinne saapuivat myös apostolit Pietari ja Johannes, jotka johdattivat uskoon tulleet syvemmin sisälle seurakunnallisiin perustotuuksiin. Apostolien laittaessa uskovien päälle kätensä he saivat Pyhän Hengen niin kuin Jerusalemissa helluntaina (Apt. 8:17).

Hengen liikehdintä oli ilmeistä Korneliuksen kodissa Kesareassa. Jumalaa pelkäävä upseeri perhekuntineen eivät vielä olleet henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen. Kun Pietari julisti tuon sadanpäämiehen kodissa sanomaa Jeesuksen nimessä, koko perhekunta kääntyi Jumalan puoleen. Kaikki kodissa olleet tulivat elävään uskoon, ja Pyhä Henki tuli jokaisen päälle. Hengen täyteyden saaneet puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apt. 10).

Rukous!
Rakas, Jumala, kiitämme sinua helluntaipäivästä. Kiitämme Pyhän Hengen          vuodatuksesta ja seurakunnan syntymisestä. Ylistämme sinua, että Henkesi toimii edelleen keskuudessamme kirkastaen Kristuksen Jeesuksen nimen. Kiitos, että Pyhä Henki jakaa armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi ja kutsuu palvelijoitaan synnyttämään ja istuttamaan uusia seurakuntia alueille, joissa saatana, synti ja jumalavastaisuus vielä hallitsevat. Kiitos, että turmiolliset, ihmisiä kahlitsevat voimat väistyvät Jeesuksen nimessä ja veressä. Rakas, Taivaallinen Isä, tulkoon sinun aikaansaama läpimurtosi, vapautesi, anteeksiantamuksesi ja armon runsautesi yllemme! Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. Amen!

Kari Härkönen

Kärsimys, kuolema ja ylösnousemus

Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan (1. Kor. 15:3–4).

Kristuksen tuskien tie alkoi hänen viimeisellä maanpäällisen elämänsä viikolla ehtoollisen jälkeen Getsemanessa. Syvässä murheessa ja tuskassa hän taisteli rukouksessa vuodattaen kyyneliä ja hikoillen verta. Jeesus koki raastavan yksinäisyyden, sillä lähimmät opetuslapset eivät jaksaneet valvoa edes tuntia hänen kanssaan. Kun Pietari, Jaakob ja Johannes eivät kyenneet vahvistamaan häntä, Jumala lähetti tueksi enkelin taivaasta. Kolmestakymmenestä hopearahasta Vapahtajan pettänyt Juudas Iskariot saapui Getsemaneen. Hänellä oli mukanaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten palvelijoita miekat ja seipäät käsissä. Jeesus otettiin kiinni ja sidottiin kuin pahantekijä.

Ylimmäisen papin Kaifaan luokse oli kokoontunut kirjanoppineita ja vanhimpia. He totesivat yksimielisesti Jeesuksen ansaitsevan kuolemanrangaistuksen ja veivät Vapahtajan maaherra Pontius Pilatuksen tuomittavaksi. Pitkänperjantain aamun valjettua syytön mies seisoi syytettynä roomalaisen maaherran edessä. Hänellä oli valta vapauttaa vangittu, mutta myös panna kuolemanrangaistus täytäntöön. Kuulustelu sai järkyttävän lopun. Kapinasta ja murhasta tuomittu rikollinen Barabbas vapautettiin, mutta viaton Jeesus ruoskittiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi.

Sitten alkoi tuomitun raaka kohtelu. Jeesuksen päähänsä painettiin orjantappurakruunu. Häntä lyötiin, tönittiin ja hänen päälleen syljettiin. Häntä ruoskittiin ja pilkattiin. Mestari menetti paljon fyysisiä ja henkisiä voimia eikä jaksanut kantaa ristin poikkipuuta Pääkallonpaikalle. Tehtävään pakotettiin Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva tummaihoinen mies, Simon kyreneläinen. Golgatalla Jeesus ristiinnaulittiin kahden ryövärin väliin. Alkoi kuusi tuntia kestänyt tuskallinen kuolinkamppailu.

Joukko vihaisia ihmisiä pilkkasi Jeesusta. Samoin tekivät myös molemmat ristiinnaulitut ryövärit. Toinen heistä tuli omantunnon tuskiin, kun hän havaitsi Jeesuksen olevan täysin syytön. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus sanoi hänelle:Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa (Luuk. 23:42–43). Ennen kuolemaansa Jeesus huusi suurella äänellä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46). Kristus kuoli Golgatalla syntiemme tähden. Hänen kuolemansa ja hänen vuodattamansa veri teki mahdolliseksi pääsyn iankaikkiseen elämään hänen nimeensä uskoville.

Joosef arimatialainen ja Nikodeemus ottivat Jeesuksen ruumiin pois ristiltä ja siirsivät  sen teloituspaikalla olleeseen puutarhahautaan. Jeesus oli haudassa, mutta Jumala teki valtavan ihmeen kolmantena päivänä, kun hän herätti oman Poikansa kuolleista. Halleluja! Hengellisen laulun sanat ovat puhuttelevat: Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni. Haudan hirmut Kristus voitti, vankeuden vangitsi. Kärsitty on tuomiomme, noussut armonaurinkomme (HL 114:1). Ylösnousemus todistaa Jumalan valtasuuruudesta. Ei mikään, eikä kukaan voita Jumalaa. Hän on kaiken yläpuolella ja kuoleman voittaneena ansaitsee kokosydämisen ylistyksen ja          kiitoksen.

Rukous

Rakas Jumala! Tahdon kiittää sinua Jeesuksesta Kristuksesta, joka vapaaehtoisena kärsi ja kuoli puolestani. Kiitän ristin työstä, anteeksiantamuksesta, veren voimasta ja myös lain täyttämisestä. Golgatalla kuului huuto: ” Se on täytetty”. Kiitän Herraa, että minun ei tarvitse olla lain- ja suorituskristillisyyden orja. Olen vapaa ja olen armon alla, ylistetty olkoon Jumala! Sydämestäni kiitän Kaikkivoipaa Isää Jumalaa, että hän herätti  Poikansa eloon kuolemasta. Se on minulle jatkuvasti suurenmoinen uutinen, josta päivittäin riemuitsen. Anna minulle voimaa kilvoitella uskon tiellä loppuun asti niin, että perisin kerran kirkkaan kruunun. Aamen!

 

Kari Härkönen

Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen
(Mark.11:9)

Palmusunnuntaina aasilla ratsastanut Rauhanruhtinas kuuli riemuitsevia hoosianna-huutoja kansalta, joka oli tullut viettämään pääsiäisviikkoa Jerusalemiin. Jeesuksen viimeinen viikko hänen maanpäällisen elämänsä aikana oli alkamassa. Ilmapiiri oli täynnä iloista odotusta, sillä olihan itse kuningasten Kuningas ja herrojen Herra saapumassa Jumalan omaan kaupunkiin, Siionin porteille (Ps. 87). Viimeinen viikko oli Vapahtajalle kaikkein raskain, sillä hän joutui kulkemaan kärsimyksen tien kuolemaan saakka. Saakoon Pyhä Henki hiljentää sydämemme ajattelemaan tuota valtavaa Jumalan rakkautta, kun hän antoi oman Poikansa uhraamaan itsensä meidän syntiemme tähden. On murheellista todeta, että on niin paljon ihmisiä, jotka eivät lainkaan välitä Herrasta ja hänen suuresta työstään puolestamme. Rukoilen, että Jumala saisi murtaa kovat sydämet ja tuoda syntiset vastaanottamaan anteeksiantamuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

Ratsastaessaan aasilla Jeesus havaitsi riemuitsevan joukon, joka kunnioitti häntä levittäen vaatteitaan ja lehviä tielle. Jeesus koki itsensä tervetulleeksi tämän ylistyksen ja palvonnan keskiössä. Ihmisten huomio oli keskittynyt Kristukseen, ei maallisiin asioihin. Meidänkin tulee keskittyä häneen ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme. Sielunvihollinen tahtoo viedä ajatuksemme toisarvoisiin, mutta kun vastustamme sitä uskossa, se pakenee meistä. Muistakaamme myös, että sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot (1. Joh. 3:8). Ylistä Herraa, sillä hän on voittaja. Ei mikään, eikä kukaan ole hänen yläpuolellaan. Hän on ylivaltainen hallitsija. Hallitkoon hän sinua ja minua kaikessa. Halleluja! Vanha, langennut luontomme pysyköön ristillä kuolleena, ja saakoon Hengen voittovoima meissä enemmän ja enemmän jalansijaa.

Nykyään on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat hengellistä, henkistä, fyysistä ja ajallista apua. Yhteiskuntamme kasvavat ongelmat lisäävät ihmisten harteilla jo olevaa kuormaa. Monien kantokyky on romahtamaisillaan. Ahdistus, masennus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Itsemurhan riski          kasvaa. Monien fyysinen terveys on heikko: kipuja on päässä, sydämessä, selässä, vatsassa. Saattaa tuntua, että koko ruumis peittyy niiden alle. Vaikeiden sairauksien kanssa kamppailevat kyselevät: ”Selviänkö tästä? Jäänkö enää eloon?” Työttömyys ja taloudelliset huolet ovat lisänneet psyykkistä pahoinvointia. Jos tällaisissa tilanteissa etsitään apua katkeruudesta, kiroilusta, päihteistä tai muista riippuvuuksia aiheuttavista asioista, pahan kierre vain pahenee.

Kun ensimmäiset ihmiset olivat langenneet syntiin ja Kain oli surmannut veljensä Aabelin, herättiin pyytämään apua Jumalalta: Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä (1. Moos. 4:26). Hoosianna on rukoushuuto, jossa pyydetään Jumalalta apua. Raamattu neuvoo viisaasti: Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua (Ps. 15:15). Tämä psalmi on ”taivaallinen puhelinnumero”. Se vakuuttaa, että aina tulee kaikissa tilanteissa, vaikeimmissakin, pyytää apua Isältä Jumalalta.

Aasilla ratsastajan ympärillä oli paljon ihmisiä. Heidän joukostaan moni sai avun Mestarilta: Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita, rampoja, ja hän paransi heidät (Matt. 21:14). Hyvä lukijani! Sinäkin saat tulla Mestarin luo oman hoosianna-huutosi kanssa. Pyydä sydämestäsi apua Jumalalta kaikissa tilanteissa, ylivoimaisiltakin tuntuvissa. Älä jää omien voimiesi varaan. Luota Herralta tulevaan apuun, jonka hän sinulle ajallaan lähettää. Samalla saat myös oppia lisää Kristuksen luonteesta. Aasilla ratsastaminen kuvaa lempeyttä, sävyisyyttä ja nöyryyttä. Antakoon Herra sinulle voiman taipua nöyränä Jumalan tahtoon, vaikka se tekisi kipeääkin. 

Rukous
Rakas Jeesus! Kiitän sinua, että kauan sitten saavuit Jerusalemiin ratsastaen aasin tamman varsalla ja aloitit maanpäällisen elämäsi ja palvelutyösi viimeisen viikon. Kiitän Jumalaa, että Pyhä Henki antoi sinulle apua ja voimaa kestää kaikki koetukset sekä hirvittävät tuskat ristin kuolemaan saakka. Nöyrästi annan kunnian Jumalalle tuosta valtavasta työstä. Minäkin tarvitsen apua. Pyydän, älä kulje ohitseni. Pysähdy luokseni, anna minulle apusi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja täytä minut Pyhällä Hengellä. Sinä, Herra, voit minut myös parantaa. Läheiseni ovat vailla pelastusta. Monilla heistä on erilaisia vaikeuksia. Rakas Rauhanruhtinas, auta heitä! Näet myös maailmanlaajuisen koronan leviämisen. Jumala, suo se armo, että ihmiset tuon vitsauksen herättäminä murtuisivat sinun eteesi vastaanottamaan henkilökohtaisesti Herran Jeesuksen Kristuksen armon ja anteeksiantamuksen.

 Kari Härkönen


Kun Jumala parantaa ja kun parantumista ei tapahdu (osa 2)

 Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan (2. Tim. 4:20).

Lähetysmatkoillaan apostoli Paavalilla oli mukanaan useita työtovereita, jotka tukivat ja auttoivat häntä monin tavoin vaativassa Herran työssä. Toiset työyhteydessä olleet pysyivät koko ajan terveinä, mutta toiset sairastuivat. Raamattu ei yksityiskohtaisesti kerro työtovereiden sairauksista. Filippiläiskirjeessä mainitaan Epafroditus, joka sairastui vakavasti ollessaan käymässä Paavalin luona Rooman vankilassa. Emme tiedä sairauden nimeä, mutta Raamattu toteaa sairauden olleen hengenvaarallinen. Paavali kertoo filippiläisille lähetetyssä kirjeessään, että Jumala armahti sairasta miestä. Toisin sanoen, Herra paransi Epafrodituksen, niin että hän terveenä sai palata Roomasta Filippin seurakunnan luokse (Fil. 2:25–30).

Monet Paavalin työtovereista pysyivät terveinä. Näistä voimme mainita muun muassa Barnabaan, Silaan, lääkäri Luukaan, aviopari Priskillan ja Akylaan. Nuorta Timoteusta vaivasi usein toistuva vatsavaiva, mutta hän kykeni siitä huolimatta tekemään Herran työtä. Paavalihan antoi Timoteukselle helpottavan ohjeen: Älä juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi tähden (1. Tim. 5:23). Lievä sairaus tai oireilu ei estänyt nuoren miehen työntekoa. Timoteuksen sydämessä paloi Pyhän Hengen tuli viedä evankeliumia ihmisille. Silloin vatsan alueella olevat kivutkaan eivät saaneet häntä pois Kristuksen työstä. Kiitos Herralle! Sananlaskuissa on kirjoitettu osuvasti: Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä (Snl 18:14).

Tapaus Trofimus herättää monia kysymyksiä. Hänestä on kerrottu vain muutamassa kohdassa Raamatussa: Apt. 20:4, 21:29 ja 2. Tim. 4:20. Trofimus oli kotoisin Efesosta. Hän oli kääntynyt pakanuudesta pelastavan Jeesuksen Kristuksen puoleen. Tuo uskoon tullut mies seurasi Paavalia lähetysmatkoilla. Raamattu kertoo Paavalin jättäneen Trofimuksen sairastamaan Miletoon. Trofimus ei siis parantunut tai häntä ei parannettu. Rukoiliko Paavali hänen puolestaan vai antoiko hän rukoustehtävän muille uskoville? Epafroditus parantui, mutta Trofimuksesta ei sanota, että hän olisi tullut terveeksi. Jäikö Trofimus pysyvästi sairaaksi, eikä hän voinut tehdä Herran työtä? Parantuiko Trofimus myöhemmässä vaiheessa? Miksi Paavali ei parantanut häntä Jeesuksen nimessä, koska Paavalin kautta yleensä parantui paljon sairaita (Apt. 19:11–12, 28:1–9, Room. 15:18–19). Kun Raamatusta ei löydy vastausta näihin kysymyksiin, joten ne jäävät avoimiksi. Vain Jumala tietää vastaukset. Joistakin kysymyksistä Hän ei keskustele kanssamme. Tyytykäämme kaikessa Jumalan tahtoon. Amen! Trofimukselle tärkeintä oli sielun pelastus. Uudestisyntyneenä ja synnit anteeksisaaneena hän pääsi joka tapauksessa Jeesuksen luo taivaaseen, joko ruumiillisesti sairaana tai terveeksi tulleena.

Heidi ja Pertti Söderlund olivat olleet Afrikassa lähetystyössä vuosikymmeniä. He olivat saaneet kokea siellä merkillisiä asioita. Heidi alkoi odottaa esikoislastaan. Jo ennen lapsen syntymää Jumala puhui Pertille, että lapselta tulee puuttumaan jotakin. Esikoistyttö Daisy syntyi vuonna 1980 ilman toista kättä. Kyynärvarsi, kämmen ja sormet puuttuivat. Käden puuttuminen oli shokki vanhemmille, ja he alkoivat rukoilla, että käsi kasvaisi normaaliksi. Lisäpontta rukouksilleen Pertti sai Nakurunin kaupungissa hengellisessä tilaisuudessa. Kun hän istui toisessa penkkirivissä, hänen eteensä tuotiin 8-vuotias poika, jolla ei ollut jalkateriä eikä hän pystynyt kävelemään. Tuossa tilaisuudessa tapahtui Jumalan ihme, ja pojalle kasvoi molemmat jalat. Täysin terveenä poika pystyi kävelemään, juoksemaan ja pelaamaan jalkapalloa. Kiitos Herralle!

Kuitenkaan Daisylle ei tapahtunut ihmettä. Käsi ei kasvanut normaaliksi monista rukouksista huolimatta. Heidille ja Pertille kirkastui Daisyn vamman kautta uusi työmuoto Itä-Afrikassa. Perheisiin syntyneitä vammaisia lapsia hävettiin, piiloteltiin ja ajateltiin heidän olevan arvottomia ja jonkun kirouksen alaisia. Söderlundit alkoivat kokea elämäntehtäväkseen auttaa vammaisia lapsia, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä ja viestittää ympäristölle, että nämä lapset ovat yhtä arvokkaita kuin terveetkin. Daisyn syntymä käynnisti myös vammaisille tarkoitetun koulun rakentamisen. Daisy         Special School valmistui lähes seitsemän vuoden rakennustyön jälkeen. Mikäli Daisy olisi syntynyt normaalina, Söderlundit tuskin olisivat ymmärtäneet käynnistää uutta työmuotoa vammaisten lapsien parissa. Me voimme liian yksinkertaisesti ajatella, että Jumalan tulisi parantaa kaikki sairaat tai ihmisessä olevat vammat.

Toiset syntyvät terveinä ja pysyvät läpi elämänsä suhteellisen terveinä. Toiset parantuvat Jumalan Pyhän Hengen voiman kautta ihmeellisesti tai asianmukaisen lääketieteellisen hoidon avulla. Toiset eivät vain parane. Tärkeintä on se, että Jumalan tahto saisi tapahtua jokaisen kohdalla. Me emme vain osaa aina tyhjentävästi ymmärtää Jumalan tarkoitusperiä: Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne (Jes. 55:8–9).

Kari Härkönen

Kun Jumala parantaa ja kun parantumista ei tapahdu (osa 1)

Raamatussa on lukuisia esimerkkejä sairaiden parantumisista. Aikojen saatossa Jumala on valmistanut monenlaisia teitä, joiden kautta parantuminen on tapahtunut. 4. Mooseksen kirjan 21. luku kertoo, kuinka Israelin kansa teki syntiä Herraa vastaan erämaassa matkalla luvattuun maahan. Kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi napista Jumalaa ja Moosesta vastaan. Seurauksena Herra lähetti myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että Israelista kuoli paljon ihmisiä. Kaikki eivät kuolleet myrkkyyn, mutta sairastuivat vakavasti. Kun hengenvaaran joutunut kansa alkoi tunnustaa syntejä Herralle ja Moosekselle, Jumala valmisti tien parantumiselle: Silloin Herra sanoi Moosekselle: Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon. Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi jalometallista tehtyyn käärmeeseen, niin hän jäi eloon (4. Moos. 21: 4–9). Parantumiseen riitti siis pelkkä katsominen vaskikäärmeeseen. Sairaalta ei vaadittu käärmeen koskettamista eikä hänen tarvinnut sairaana lähteä konttaamaan tai ryömimään kohti vaskikäärmettä.
Toisessa Kuningasten kirjassa viidennessä luvussa kerrotaan syyrialaisesta sotapäällikkö Naemanista. Hän sairasti pitaalia. Jumala oli aivoitellut hänelle merkillisen tien parantumiseen. Sotapäällikkö ajatteli, että profeetta Elisa astuisi hänen eteensä, rukoilisi ja heiluttaisi kättänsä pitaalin yllä, ja niin sairaus parantuisi. Kuitenkaan Elisa ei edes näyttäytynyt Naemanille, vaan profeetan sanansaattaja kertoi sairaalle miehelle: Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi (2. Kun. 5:10). Tervehtymisen ehtona oli sukeltaminen Jordaniin seitsemän kertaa, eikä Naeman voinut parantuakseen valita itselleen Jordania korvaavia virtoja Abanaa tai Parparia. Jos hän olisi sukeltanut noihin Damaskon jokiin, vaikka kuinka monta kertaa, hän ei olisi parantunut. Onneksi hän nöyrtyi Jumalan tahtoon: Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi (2. Kun. 5:12–14).
Hiskia oli Juudan valtakunnan kolmastoista kuningas. Hän hallitsi juutalaista kansaa 29 vuoden ajan noin 700 eKr. ja hävitti Juudasta muun muassa epäjumalien palvontapaikat. Myös vaskikäärmeen, joka Mooseksen aikana oli toiminut parantumisen välineenä, Hiskia löi palasiksi (2. Kun. 18:4). Vaskikäärmeestä oli tullut jossakin vaiheessa Jumalan kansalle väärä palvonnan kohde. Se oli muuttunut epäjumalaksi! Kansan asenne kieroutui eikä se enää antanut kunniaa parantumisestaan kokosydämisesti Jumalalle.
Hiskia kuitenkaan ei ollut niin kuin Israelin kansa: Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä (2. Kun. 18: 3). Hänellä oli läheinen suhde Herraan. Hän rukoili paljon ja tahtoi noudattaa elämässään ja hallitsemansa kansan keskellä aina Jumalan tahtoa. Olisi varsin perusteltua ajatella, että Hiskia olisi pysynyt jatkuvasti terveenä, mutta Raamattu kertoo: Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan (2. Kun 18:20).
Ollessaan kuolemansaira, Hiskia rukoili armoa Jumalalta. Herra vastasi siten, että Hiskia parantui ja sai 15 vuotta elinaikaa lisää. Kiitos Jumalalle! Jumala määritteli sairaalle kuninkaalle tavan, jolla parantava vaikutus ”imeytyi” häneen. Hänellä oli pahanlaatuinen ja hengenvaarallinen paise. Viikunoita ja viikunapuiden lehtiä käytettiin yleisesti tulehdusten ja paiseiden hoidossa. Nyt profeetta Jesaja sai ohjeen, että paisetta pitää hautoa viikunakakulla. Kun näin toimittiin, Hiskia tuli terveeksi ( Kun. 20:7). Siis Hiskia ei parantunut siten, että profeetta Jesaja olisi laittanut kätensä kuninkaan päälle ja rukoillut voimallisen rukouksen. On toki selvää, että sairaita parantuu myös ilman lääkkeitä, kun uskossa rukoillaan ja laitetaan käsi sairaiden päälle (Mark. 16:18). Kuitenkin Hiskian paise tarvitsi viikunakakku-lääkityksen ja siihen itsestään selvyytenä kuuluvan rukouksen.
Jumala toimii myös niin, että parantumisessa ”reseptissä” on hengellinen osa (rukous) ja lääkinnällinen osa. Yhteisvaikutuksena syntyy monien parantuminen! Hiskian tapaus osoittaa, että Herraan uskovakin ja Jumalan tahdossa kilvoitteleva ihminen voi sairastua. Jumalan ihminen ei ole erikoisen ”sädekehän” suojassa, vaan on elämässään haavoittuvainen ja altis sairastumaan.
Rukous: Rakas taivaallinen Isä, lähestymme sinua Poikasi, Herran Jeesuksen, nimessä. Tapahtukoon sairaiden parantumisen kohdalla Jumalan täydellinen tahto. Emme tahdo omin voimin lisätä emmekä myöskään ottaa pois mitään sinun tahdostasi. Auta meitä nöyrtymään Sinun väkevän kätesi alle kaikissa elämämme vaiheissa. Kiitämme sinua sairaiden parantumisesta samalla ymmärtäen, että tärkeintä ihmiselle on saada synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Herra, auta niitä ihmisiä, jotka vielä kulkevat kadotukseen johtavalla lavealla tiellä, löytämään pelastus Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Jumala: Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta” (Apt. 4:30) Aamen!

Kari Härkönen

Eristys ja yksinäisyys

Hyvä on hiljaisuudesssa toivoa Herran apua. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. Laskekoon suunsa tomuun- ehkä on vielä toivoa (Valitusvirret 3:26–29).

Tänä korona-aikana joudumme olemaan paljon yksin. Emme pääse sukulaisten ja ystävien luokse, tulee välttää sosiaalisia kontakteja ja täytyy pitää turvavälit sekä huolehtia hygienia eikä kirkoissakaan monin paikoin järjestetä yleisötilaisuuksia. Monet kokevat tilanteen ahdistavana ja tuskaisena. Eristyksessä oleminen on henkisesti koettelevaa ja raastavaa. Kun elämä ahdistaa, ja kielteiset asiat pyörivät mielessä, tulevaisuuden pohtiminen tuntuu toivottomalta. Tähän sopivat Jeesuksen lopun aikaa koskevat sanat: Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa (Luuk. 21:26).

Meidän on oltava toistaiseksi eristyksissä leviävän koronaviruksen tähden. Valitusvirret sanovat, että Herra on pannut ihmiselle eristyksen ja hiljaisuuden. Hiljaisuudessa ei tule päästää itseään toivottomien ajatusten valtaan eikä pidä hätääntyä, vaan tulee pyytää Herran apua. Kun emme voi kokoontua yhteen yleisiin kokouksiin ja jumalanpalveluksiin, meidän tulee keskittyä Herraan omissa kodeissamme. Kun joudumme aivan kuin pakon edessä hiljentymään, sitä ei tule pitää huonona asiana. Jumala haluaa kuulla sinun rukouksesi. Lähesty häntä, niin Hän lähestyy sinua (Jaak. 4:8).

Yleensä tapaninpäivänä ihmiset liikkuvat, käyvät sukulaistensa ja ystäviensä luona. Tämä vuosi on kuitenkin poikkeuksellinen, kun ei voida liikkua samalla tavoin kuin aikaisempina vuosina. Hiljaisuudessa Jumala vie meitä itsetutkistelun paikalle: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (2. Kor. 13:5). Yksinäisyys ja eristys pysäyttävät meidät tehokkaasti Jumalan kasvojen eteen ”korkean tason tapaamiseen” kuninkaitten Kuninkaan kanssa. Voin kysyä Häneltä: Onko suhteeni Herraan ja lähimmäiseeni kunnosssa? Elänkö puhdasta elämää, teenkö oikeita valintoja? Onko maailman rakkaus päässyt sokaisemaan mieleni? Onko Jeesus ensimmäisellä sijalla ”sydämeni valtaistuimella”? Olenko sydämestäni antanut anteeksi minua vastaan rikkoneelle lähimmäiselle?

Tapaninpäivä on ensimmäisen kristityn marttyyrin, Stefanuksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä. Stefanus eli alituisesti lähellä Herraa. Hän oli yksi alkuseurakunnan diakoneja ja voimallinen Jumalan sanan todistaja. Myös ihmeet ja tunnusteot ilmenivät hänen palvelustyössään. Sen aikainen uskonnollinen eliitti ei kuitenkaan tahtonut kuunnella Stefanuksen väkevää todistusta vanhurskaasta Jeesuksesta Kristuksesta: Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni. Ja hän lakeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä. Ja sen sanottuaan hän nukkui pois (Apt. 7:57–60). Stefanus oli täynnä rakkautta vihollisiansa kohtaan ja Pyhän Hengen voimassa hän pystyi antamaan anteeksi kivittäjilleen. Antakaamme mekin anteeksi kaikille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Sain ystäviltäni Kirsti ja Urho Ahtiselta lainaksi mielenkiintoisen kirjan, jossa kerrotaan Hebridien saaren herätyksestä vuosina 1949–52. Jumalan voimallinen liikehdintä sai alkunsa, kun kaksi eristyksessä ollutta vanhaa sisarusta käynnisti hellittämättömän rukouksen sielujen pelastumiseksi omassa mökissään. Peggy Smith oli sokea 84-vuotias. Christine Smith oli 82-vuotias vaikean niveltulehduksen koukistama. Heillä ei ollut mahdollisuutta mennä rukoushuoneisiin tai kirkkoihin yhdessä muiden kanssa. Mökissä eristyksessä Jumala laski heidän sydämelleen raskaan taakan suruttomista ihmisistä, jotka olivat suistumassa helvettiin syntiensä tähden. Myöhemmin sisaruksiin liittyi muitakin esirukoilijoita, joilla oli sama kuorma. Hellittämätön rukous tuotti saarella valtavat tulokset. ”Jumala astui alas saarelle”, ja voimakas synnintunnon aalto Jumala-tietoisuuden kanssa levisi kaikkialle. Kirjassa kuvataan, miten paikkakunnan tanssipaikalla oli noin 100 nuorta tanssimassa. He olivat pitämässä hauskaa, eikä Jumala tai iankaikkisuus olleet lainkaan heidän ajatuksissaan. Yhtäkkiä Jumalan Henki laskeutui suoraan tanssisaliin. Musiikki loppui, ja sali tyhjeni muutamassa minuutissa. He pakenivat salista kuin ruttoa peläten ja suuntasivat juosten kirkkoon. Nuoret jättäytyivät Jeesukselle, saivat kokea suuren armon ja anteeksiantamuksen, uskoon tulemisen juhlariemun. Halleluja!

Rakkaat ystävät, Jumala on sama edelleenkin. Kun eristyksessä huudamme Hänen puoleensa, Hän vastaa rukouksiimme. Herätys vuotaa maahamme, ja Herran käsi tulee liikehtimään voimakkaasti rakkaassa isänmaassamme. Monille kirkastuu helvetti-tietoisuus ja myös Jumala-tietoisuus. Käytetään oikein tämä hiljaisuuden aika ja etsitään kokosydämisesti Herran kasvoja aivan kuin Smithin sisarukset tekivät mökissään Hebrideillä Barwasin kylässä.

Rukous: Rakas Jeesus! Anna meille voimaa olla palavassa rukouksessa, vaikka mitään ei pitkään aikaan tapahtuisikaan. Tee meistä hellittämättömiä rukoilijoita, jotka uskovat Jumalan muuttavaan voimaan kansakuntamme kohdalla. Älä anna meidän vaipua velttouteen, hengelliseen kylmyyteen tai näköalattomaan penseyteen. Anna meille synnytystuskainen murtuminen ja rukous kadotukseen menevien tähden. Anna Jeesus sielujen pelastua ja käytä Kristuksen ruumista, seurakuntaa tahtomallasi tavalla nimesi kunniaksi. Amen!

Kari Härkönen

Betlehemin ihmeellinen lapsi

 Kauan aikaa sitten Betlehemin paimenten kedolla ilmoitettiin maailmanhistorian ihmeellisin uutinen: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa (Luuk.2:11). Jumalan Pojan syntyminen oli suuri ilosanoma, koska hänen kauttaan tuli ihmisille mahdolliseksi pääsy iäiseen elämään. Ilman Jeesuksen syntymää ja kuolemaa ihminen on kadotettu helvetin liekkeihin, mutta kun syntinen tulee Vapahtajan luokse ja uskoo häneen, hänelle avautuu uusi elämä Jumalan yhteydessä. Mihinkään muuhun uskominen ei tuo pelastusta langenneelle ihmiselle. On vain yksi tie, yksi totuus ja yksi elämä. Hän on Daavidin Poika, Kristus Herra, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kuoli Golgatalla ja nousi ylös haudasta. Halleluja!

Apostoli Pietari julisti Kristuksesta uskonnollisten johtajien edessä: Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (Apt. 4: 12). Ei omien ansioiden tie, eivät vieraat jumalat tai uskonnot, eivätkä mitkään inhimilliset filosofiat vie perille kultaiseen kaupunkiin. Vain Jeesus pelastaa, vain hän vie perille, vain hän lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen ja vain hän antaa pelastusvarmuuden. Koska Rauhanruhtinas on niin ihmeellinen, ylistäkäämme ja antakaamme hänelle kokosydämisesti kaikki kunnia, palvonta ja kiitos. Voimme yhtyä paimenten kedolle ilmestyneen suuren taivaallisen sotajoukon kuoroon: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa          rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto (Luuk. 2: 14).

Vapahtaja ei saanut alkua ihmissiemenestä, koska maailmaan tuli syntyä samassa persoonassa täysin syntisistä erotettu, viaton ja puhdas Jumala ja ihminen. Marian raskauden sai aikaan Pyhä Henki. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle käsittämättömän sanan: Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus... Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi (Luuk. 1:31, 35). Vain synnittömän syntyminen teki mahdolliseksi syntisille lunastuksen vapaaksi synnin kahleista. Jos Jeesus olisi saanut alkunsa Jaakobin pojan Joosefin siemenestä, olisimme vielä synneissämme Jumalalle kelpaamattomassa tilassa. Viattoman Vapahtajan syntyminen katkaisi perisynnin ketjun, sillä Jeesuksen suonissa ei virrannut syntinen, vaan synneistä puhdistava puhdas ja pyhä veri.

Vanhemmat odottavat syntyneen lapsen kehittymistä. He näkevät ensimmäiset kävelyaskeleet ja kuulevat ensimmäiset pienokaisen suusta lausutut sanat. Lapsen varttuessa suunnitellaan myös hänen tulevaisuuttansa: tuleekohan tästä meidän lapsestamme aikuisena insinööri, lääkäri, kokki, pappi tai jonkin muun ammattialan edustaja? Myös Taivaallinen Isä oli räätälöinyt omalle Pojalleen, Jeesukselle tavanomaisuudesta poikkeavan suunnitelman. Sitä eivät määritelleet Maria ja Joosef. Siihen sisältyi syntymä Betlehemissä, varttuminen kotikaupungissa Nasaretissa Marian ja Josefin hoivassa, kaste 30 vuoden ikäisenä Jordanissa, julkinen palvelutyö pääsääntöisesti Israelin kansan keskellä, kärsimys ja kuolema nuorena miehenä kahden ryövärin välissä Pääkallonpaikalla sekä kuolleista ylösnouseminen ja palautuminen takaisin          taivaan valtaistuimelle Jumalan oikealle puolelle.

Seurakunnan pastorina rukoukseni on, että tämä adventin aika jouluineen saisi olla oikeassa tärkeysjärjestyksessä suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja joulun valmisteluihin. Ei anneta maallisen kiireen, jouluruokien tai ”lahjahumun” laimentaa suhdettamme Herraan Jeesukseen. Olkaamme Hengessä palavia läpi joulukuun ja aloittakaamme vuosi 2021 Jeesus-keskeisesti, niin siunaus lepää yllämme. Kolossalaiskirjeessä todetaan: Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (Kol. 3:1–2).

Kari Härkönen


Korona-tiedote 10.12.2020

Pieksämäellä on ollut 112 koronatartuntaa torstaihin 10.12. mennessä. Tällä hetkellä ilmaantuvuusluku (yli 400) on Suomen kaupunkien huonoimmasta päästä. Korona on nyt leviämisvaiheessa, joten tilanne on          kaupunginjohtaja Ulla Nykäsen mukaan äärettömän huolestuttava.

Jotta saisimme tilanteen kuriin, meidän tulee rukoilla ahkerasti ja luottaa Jumalan varjelukseen kohdallamme. Psalmissa 91 sanotaan: Sulillansa          hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä          lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee (jakeet 46).

Herraan luottamisen lisäksi meidän tulee noudattaa viranomaisten ohjeistuksia ja rajoituksia. Tässä tilanteessa esivalta on Jumalan palvelija meidän turvaksemme ja terveydeksemme (Room. 13). Väärä vapaus sivuttaa ja hylkää ohjeistukset, mutta oikea alamaisuus ottaa niistä vaarin.

Raamattu kertoo, miten Egypti piti Israelin kansaa orjuudessa ja miten Jumala kuritti Egyptiä kymmenellä vitsauksella. Seitsemäs vitsaus oli rakeet. Jumalan määräyksestä kaikki, ihmiset ja karja, piti tuoda huoneisiin ja katoksien alle suojaan. Kaikki eivät välittäneet Herran sanasta ja jättivät karjansa ja palvelijansa kedolle. Raesateen tullessa kaikille kedolla olleille kävi huonosti, mutta ne, jotka hakeutuivat suojaan, selvisivät ilman minkäänlaisia vammoja (2. Moos. 9:1826).

Egyptissä Jumalan varjelus oli voimassa silloin, kun hakeuduttiin ja eristäydyttiin huoneisiin ja suojakatoksiin, mutta varjelus ei ulottunut vapaaseen olemiseen kedolla.

Nykyisen koronan aikana tulee pysytellä kotona omien perheenjäsenten kesken mahdollisimman paljon. Kaikkia ylimääräisiä, ei välttämättömiä tapaamisia ja sosiaalisia kontakteja tulee välttää. Käsihygieniasta tulee huolehtia, ja kodin ulkopuolella tulee pitää riittävät turvavälit (1.52 m) lähimmäiseen. Maskin tai visiirin käyttäminen on suotavaa, mutta esimerkiksi terveydellisistä tai muista syistä se ei ole välttämättömyys. Sairaana ei tule lähteä ”ihmisten ilmoille”. Mikäli on koronaan viittaavia oireita, on hakeuduttava koronatestiin.

Pieksämäen vapaaseurakunnassa olemme peruneet toistaiseksi kaikki yleisötilaisuudet. Vasta kun koronatilanne Pieksämäellä on riittävän turvallinen, toimintamme jatkuu kulloistenkin rajoitusten ja suositusten mukaisena. Tällä viikolla (viikko 50) emme voi myöskään tehdä videotaltiointeja, mutta jos Herra suo, taltiointeja jatketaan viikolla 51.

Seurakunnassamme toimii palveleva keskustelu-, sielunhoito- ja rukouspuhelin, josta vastaa pastori Kari Härkönen (045 311 0780. Voit soittaa tai lähettää soittopyynnön viestinä. Myös sähköpostit kari.harkonen11@luukku.com ja pieksamaki@svk.fi ovat käytössä.

Toimistoajasta tai kotikäynnistä voidaan sopia noudattaen viranomaisten ohjeita ja suosituksia, jos välttämätön tarve sitä vaatii.

Kari Härkönen, pastori, seurakunnanjohtaja

Armolahjat: tiedon sanat

Niinpä saa Hengen kautta toinen tiedon sanat (1. Kor. 12: 8). Jumala käyttää tiedon sanojen armolahjaa silloin, kun hän tahtoo ilmoittaa uskovalle ja/tai seurakunnalle täsmällisesti jonkun asian tai vaikkapa hen­kilövalinnan. Tiedon sanat estävät virheet ja ratkaisut, jotka pyrittäisiin teke­mään ”lihan käsivarren voimalla”. Vaikka joskus näyttää siltä, että edessä on valinta, jossa kaikki ratkaisut tuntuvat olevan hyviä ja päteviä, tulee odottaa Herraa kestävässä rukouk­sessa, kunnes Pyhä Henki tiedon sanojen lahjan kautta ilmaisee selkeästi Jumalan tahdon. Silloin kaikki muut vaihtoehdot hylätään, ja jäljelle jää Jumalan valinta ja siunattu varmuus oikeasta ratkaisusta.

Hyvä esimerkki löytyy Apostolien teoista luvusta 10. Pietari majaili nahkuri Simonin luona Joppessa (nyk. Jaffa). Sadanpäämies Kornelius lähetti palvelijoitaan Joppeen etsimään Pietaria. Herra antoi tiedon sanat talon katolla olevalle Pietarille, joka ei tiennyt, että talon edustalla oli häntä etsiviä: Katso, kolme miestä etsii sinua, niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt (Apt. 10: 19–20). Näin epätietoinen ja hämillään ollut Pietari (Apt. 10:17) sai täsmällisen miesten lukumäärän ja lisäksi selkeät toimintaoh­jeet.

Pietari toimi annettujen ohjeiden mukai­sesti ja sai pian olla voimallinen evankeli­umin julistaja Korneliuksen kodissa Kesa­reassa. Kun hän saarnasi sitten totuuden sanaa, tapahtui joukkokääntyminen Juma­lan puoleen. Sydämet avautuivat, ja Jeesus vastaanotettiin henkilökohtaisena Herrana ja pelastajana. Kornelius ja hänen sukulai­sensa, ystävänsä sekä palvelusväkensä tulivat kaikki uskoon hetkessä. Halleluja! Uskoon tulleet kastettiin vedessä Jeesuksen käskyn mukaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tiedon sanojen tottelemista seurasi herätyksen ihme, ja Kesareaan syntyi seurakunta. Jos Pietari olisi vain ottanut sanan         vastaan ilman käytännön toteutusta, tulosta ei olisi tullut. Rukoillaan, rakkaat kristityt, että saisimme totella kaikissa tilanteissa Juma­lan antamia täsmällisiä ohjeita, ettemme jäisi hedelmättömiksi.

Tiedon sanat paljastavat kätkössä olevan. Apostolien tekojen viidennessä luvussa kerrotaan Ananias ja Safiira -nimisistä henkilöistä, jotka koettivat pettää Pyhää Henkeä maatilakaupassa. Mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, osan hän toi ja pani apostolien jalkojen juureen (Apt. 5:2). Pietari sai tiedon sanat heidän petoksestaan: Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan  hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle (Apt. 5:3–4). Ananiaan kuullessa nuo väkevät tiedon sanat, hän kaatui kuolleena maahan, samoin kävi hänen vaimolleen Safiralle (Apt. 5:7–10). Ananiaan ja Safiiran tapaus herätti alkuseurakunnassa suurta pelkoa, siinä lisääntyivät Jumalan kunnioittaminen ja halu tehdä parannusta. Enää ei haluttu kulkea vilpillisin mielin eikä epäluottamusta herättävin teoin tai laiminlyönnein (Apt. 5: 11).

Pietarin kautta tulleiden tiedon sano­jen myötä alkuseurakunta joutui hengel­liseen prosessiin, jossa monet tahtoivat päästä yhä syvempään yhteyteen Kris­tuksen Jeesuksen kanssa. Paavali kehottaa toisessa Korintolaiskirjeessä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (2. Kor. 13:5).

Tiedon sanojen armolahja on tärkeä siksi, että seurakunta ja yksilöuskova voisi tehdä Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja ja voisi toimia käytännössä oikein ja oikeassa aikataulussa. Tiedon sanojen totte­lemisen tuottaa aina hyvää hedelmää niin kuin tapahtuii Kesareassa Korneliuksen kodissa. Ananiaan ja Safiiran lankeemus osoitti tiedon sanojen paljastavan myös kipeitä salaisuuksia ja kätköjä, jotka järkyt­tivät ihmisiä ja ympäristöä.

Rukous: Rakas Herra Jeesus! Rukoilem­me sitä, että tiedon sanojen armolahja voisi meidänkin aikanamme voimallisesti rakentaa seurakuntaa. Anna tuon lahjan ”puhjeta” esiin niin, että epätietoisuuden ja hämmennyksen vallassa oleva kristitty saisi täsmällisen tiedon toimia siunatulla tavalla kaikissa tilanteissa. Suo se armo, ettemme pelkästään kätkisi sanaa sydä­miimme, vaan kuuliaisuuden askelissa toteuttaisimme sen käytännössä. Tätä pyydämme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Amen!

Kari Härkönen


ROHKEASTI KOHTI SYKSYÄ HERRAN KANSSA!

Kesän jälkeen syksy on valmistautu­mista talveen. Päivän lyheneminen, lämpötilan laskeminen, muuttolintujen lähteminen etelän lämpöön, eläinten valmistautuminen talviuneen tai horrokseen ja ruokavarstojen kerääminen talven varalle ovat luonnossa havaittavia syksyn merkkejä. Syksyllä myös kasvien lehtivihreä alkaa hajota ja siirtyy talveksi talteen kasvin runkoon ja juuriin. Syntyy värikäs ruska, kun lehden muut väri­aineet, kuten keltainen, oranssi ja punainen pääsevät esille ennen kuin lehdet varisevat maahan. Jumala on säätänyt luomaansa luontoon ihmeellisen vuodenaikojen kiertokulun meidän nautitta­vaksemme. Suuri kiitos soikoon huulillamme ja sydämissämme Jumalalle, joka Jeesuksen kautta loi kaiken kuudessa päivässä ja pyhitti seitsemännen lepopäiväksi. (1. Moos. 1–2, Kol. 1:16).

Kun katselemme ympärillä olevaa luomakuntaa, se rohkaisee meitä luottamaan ja uskomaan entistä väkevämmin kaikkivoipaan Jumalaan, joka Jeesuksessa Kristuksessa tekee edelleenkin ihmeitä. Sanassa, joka lähtee liikkeelle Isän sydämeltä, on valtava voima. Se ei ole kuollut Sana, vaan se rohkaisee, tekee eläväksi, uudesti synnyttää, antaa syntejä anteeksi, herättää kuolleita, parantaa sairaita, laittaa maan järisemään ja kutsuu tuulen sen säilytyspaikoista. Minua rohkaisee suuresti Jumalan ylösnousemusvoima. Se näkyy Kristuksen ylösnousemuksessa. Jos Jumalan Sana olisi tehoton, Jeesus olisi edelleen kuolleena. Tämä olisi todistanut Sanan voimattomuutta, ja kuolema olisi voittanut, eikä Sana rohkaisisi millään tavoin.

Kristuksen ylösnousemus rohkaisee! Jumala herätti oman poikansa kuoleman vallasta kolmantena päivänä. Se todistaa, että mikään ei ole Sanan yläpuolella; ei kuolema, ei saatana, ei synnin voima, ei antikristilliset aatteet eivätkä yhteiskunnalliset rakenteet, jotka pyrkivät vesittämään sitä. Jumalan ikuista Sanaa ei voi tappaa tai tuhota olemattomiin. 1930-luvulta alkaen Josif Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa pyrittiin tukahduttamaan ja kitkemään pois kaikki uskonnollisuus ja hengellisyys. Kristittyjä vainottiin, pappeja vietiin vankileireille tai murhattiin, kirkkoja suljettiin ja niistä tehtiin elokuvateattereita, kirjastoista hävitettiin Raamatut, ja kouluopetus keskittyi Stalinin ja kommunismin ihannointiin.

Kuitenkaan noiden järkyttävien vuosikymmenien aikana Sanaa ei voitu kitkeä pois. Syntyi maanalaisia seurakuntia, Raamattuja piilotettiin, ja jumalanpalveluksia järjestettiin salaa metsissä. Vainon vuosien aikana Pyhä Henki ihmeellisellä tavalla rohkaisi koeteltua ja kärsivää seurakuntaa rukoilemaan hengellistä läpimurtoa. Sitten Jumala ilmestyi! Neuvostoliitto hajosi, ja evankeliumia saatiin alkaa julistaa vapaasti Venäjällä. Kiitos Jumalalle! 1990- luvun alku oli suurten missioiden kultahetkiä. Pyhä Henki otti voimallisesti käyttöön evankelista Kalevi Lehtisen, joka oli mukana monissa kaupungeissa järjestetyissä suurissa evankelioimistapahtumissa.

Rohkaiskoot nämä esimerkit sinua ottamaan uskon askelia kohti syksyä ja kohti Herran tulemusta. Kun rukoilet palavasti Jeesuksen nimessä, elämäsi saa niittää voimallisia siunauksia Jumalan kunniaksi. Esteet kaatuvat Sanan ja Pyhän Hengen voimasta. Halleluja! Aikoinaan Jerikon muurit kaatuivat. Neuvostoliittokin romahti. Edelleen Jeesus toimii ja ajaa saatanan pakosalle (1. Piet.5:8.9).

Syksyn tulolle on luonnossa nähtävissä tiettyjä merkkejä. Samoin maailmassa ilmenevät laittomuus, jumalanpilkka, homo- ja lesboavio­liittojen hyväksyminen, Jumalan luomistekojen keinotekoinen ”korjaaminen”, hirmumyrskyt, maanjäristykset ja kauheat pandemiat kertovat, että Jeesus tulee pian. Olkaamme siis valvovia uskovia. Olkoon lampuissamme öljyä.

Kari Härkönen


Profeetallinen sana, osa 1

 Ja sitä lujempi on meille nyt profetaalinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:19–21).

Tarvitsemme Jumalalta profetaalista sanaa. Herra tahtookin antaa seurakunnalleen yliluonnollisia ilmoituksia tulevista päivistä. Apostoli Paavalin Korintilaiskirjeen armolahjaluvuissa (1. Kor.12–14) annetaan Herran omille hyvä kehotus: Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetosmisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Profetoivalla kristityllä on Jumalan antama kyky rakentaa, kehottaa ja lohduttaa Kristuksen ruumista. Profetioissa Pyhä Henki voi antaa tiedon tulevista katastrofeista ja poikkeusoloista, jotka saattavat ravistella kaikkia.

Alkuseurakunnan aikana oli monia profeettoja, jotka toivat esille kehotuksen ja varoituksen sanomaa Isän sydämeltä. Heidän joukossaan oli toki valheprofeettojakin, jotka käyttivät jumalisuutta keinona väärän voiton tavoittelemiseen 2.Piet. 2:1–39. Valheprofeetat kuitenkin voitiin paljastaa muun muassa henkien erottamisen armolahjan avulla. Näin heidän toimintansa kyettiin usein ajoissa estämään.

Toisaalta joissakin seurakunnissa suvaittiin vääriä profeettojakin, kuten esimerkiksi Tyatiran seurakunnassa Vähässä-Aasiassa. Siellä vaikutti Iisebel-niminen nainen, joka mainosti olevansa profeetta. Kuitenkaan hän ei ollut moraaliltaan puhdas, vaan haureellinen. Raittiin ja terveen sanoman sijasta hän levitti ympäristöönsä haureuden henkeä, epäjumalanpalvelusta ja eksytystä. Tyatiran seurakunta oli voimaton oikaisemaan ja nuhtelemaan Iisebelia, joten Jumalan täytyi itse tuomita valheellinen toiminta. Hänet seuraajineen luvattiin syöstä tautivuoteeseen riettauden ja eksyyksen vuoksi (Ilm. 2:18–29).

Herra on tehnyt kautta historian suuria voimatekoja ja ihmeitä. Hän tekee niitä edelleenkin. Kiitos Jumalalle! Saamme kiittää Jumalaa valtavista ihmeistä, kun sairaat ovat parantuneet, spitaaliset puhdistuneet, rammat kävelleet ja halvaantuneet ovat tulleet terveiksi. Kun Jumalan voiman kanava Pyhässä Hengessä on auki, tapahtuu ihmeitä Jumalan kunniaksi. Halleluja!          Toisaalta meidän tulee muistaa Jeesuksen varoituksen sanat vääristä palvelijoista: Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (Matt. 24:24). Siis suuret teot ja ihmeet eivät ole aina takuuvarma todistus siitä, että profeetta toimii raittiisti Pyhässä Hengessä.

Agabus oli profeetta, joka profetoi tulevista koetuksien ajoista (Apt. 11:27–29). Hän tuli Jerusalemista Syyrian Antiokiaan ja antoi Hengen vaikutuksesta          tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan. Profetia ei ollut miellyttävä, mutta Herra antoi hänen kauttaan kirpaisevan totuuden sanan. Se käynnisti seurakunnassa valmistautumisen ajan tulevaan koetukseen. Ravisteleva sanoma tulevasta nälästä vei uskovia lähemmäs Jeesusta. Tehtiin parannusta, uudistuttiin, kiinnitettiin huomiota ajankäyttöön, laitettiin elämän tärkeysjärjestys kohdalleen, luovuttiin kaikesta turhasta ja tarpeettomasta sekä järjestettiin avustuskeräys Juudeassa asuville uskoville. Lisäksi alettiin rukoilla ja paastota yhä enemmän.

Agabus oli Jumalan lähettämä oikea profeetta, koska profetia toteutui. Nälkä tuli kaikkeen maailmaan keisari Klaudiuksen aikana (vuosina 41–54, 5–7 vuoden kuluttua). Agabus läpäisi ”profeetan testin” puhtain paperein. Sanomassa ei ollut ”vilunkia”, paisuttelua, valhetta eikä mitään muutakaan väärää. Hänellä oli suora yhteys Isään Jumalaan Jeesuksen kautta ja hän toi sanoman Totuuden Hengessä. Viidennestä Mooseksen kirjasta löytyy ”profeetan testi”: Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ”Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?” niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä” (5. Moos. 18:21–22).

Rukous

Rakas Jeesus, suo meille armo, että seurakuntasi saisi lopun aikoina rakentua ja saada ohjeistusta  profetaalisen sanasi kautta. Kiitämme Raamatusta, joka on Jumalan Sana ja meille tärkein ohje elämäämme varten. Rukoilemme, että profetoimisen armolahja saisi toimia keskuudessamme Raamatun Sanan viitoittamalla linjalla raittiisti, puhtaasti ja seurakuntaa lujittaen sekä lohduttaen. Sinulle Isä, Poika ja Pyhä Henki kuuluu kunnia siitä, että profetoimisen lahja tänä koronan tuomana poikkeusaikana saa virittyä palamaan ihmeellistä Jumalan tulta. Amen!

Kari Härkönen

Profeetallinen sana, osa 2

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, kerrotaan lopun aikoja koskevista tapahtumista. Ilmestyskirjaa kannattaa lukea rukoillen, koska se avautuu meille rukouksen Hengen avulla. Tästä profetaalisesta kirjasta on tehty monia selitysteoksia ja tulkintoja. Erilaiset näkemykset saattavat hämmentää mielen. Monet apostoli Johanneksen näkemät näyt ja ilmestykset ovat vaikeasti selitettäviä. Siksi mielikuvituskin voi tuoda lisiä tekstin alkuperäiseen tarkoitukseen. Tarvitsemme paljon Pyhän Hengen viisautta ja ymmärrystä, että Jumalan salaisuudet peittävä verho avautuisi, ja saisimme ymmärtää kirjan profetaaliset kultakimpaleet seurakunnissamme.

Mitä lähemmäksi tulee seurakunnan ylösotto Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:15–18), sen suuremmalla viisaudella Jeesus varustaa omansa tutkimaan profetaalisia kirjoituksia. Tästä ymmärryksen lisääntymisestä on jo mainittu (605- 536 eKr) Danielin kirjassa: Mutta sinä. Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy (Dan 11: 4). Kun siis määrätietoisesti tutkimme Jumalan Sanaa, ymmärryksemme lisääntyy. Kiitos Jumalalle!

Ilmestyskirjan viidennessä luvussa kerrotaan kirjakääröstä, joka on suljettu seitsemällä sinetillä. Aikoinaan sinetti tai sinetit kertoivat, kenelle jokin asiakirja kuului ja kuka sen oli kirjoittanut. Sinetti toimi virallisen nimikirjoituksen vastineena. Se saattoi olla sormus, jolla painettiin leima vahaan, saveen tai muuhun pehmeään aineeseen. Tärkeät asiakirjat, kuten pergamentit tai papyrukset, olivat kierretty rullalle kääröiksi ja sidotut langoilla, joissa oli solmun muotoiset sinetit. Roomalaisen lainsäädännön mukaan ainoa asiakirja, joka sinetöitiin seitsemällä sinetillä, oli testamentti, joten tämä kirjakäärö oli erityisen tärkeä dokumentti. Sinettien avaajan tuli olla arvovaltainen ja suurta luottamusta nauttiva henkilö.

Apostoli Johannes näki, kuinka valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli sinetöity kirjakäärö. Sen omistaja ja tekijä oli Kaikkivaltias Jumala. Kysymyksessä oli täysin luotettava ja väärentämätön profetaalinen dokumentti, jonka sinettien avaajaa etsittiin. Väkevä enkeli suurella äänellä kuulutti: Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit? Hetken jo näytti siltä, että kirjakäärön sisältö jää salaisuudeksi, koska sinettien avaamiseen vaadittavaa arvovaltaista henkilöä ei löytynyt. Tuon tilanteen edessä Johannes alkoi itkeä, mutta Jumala antoi taivaassa istuvan vanhimman lohdullisen sanan: Älä itke: katso jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan         ja sen seitsemän sinettiä (Ilm. 5:5).

Vain Jeesus Kristus oli arvollinen avaamaan sinetit (Ilm. 5:7, 6). Ketään muuta ei siihen työhön kelpuutettu. Tämä todistaa sitä, miten suuren kunnian Jumala on antanut omalle Pojalleen. Jumala luotti ja luottaa täydellisesti Poikaansa Jeesukseen. Mekin saamme Herran kansana luottaa ja uskoa Häneen kokosydämisesti. Jeesus ei koskaan petä eikä riko lupauksiansa, jotka Hän on meille Sanassaan antanut.

Näinä viimeisinä aikoina Jumala antaa meille riittävän määrän tulevaisuuttamme koskevaa profetaalista sanaa. Meidän tulee tyytyä siihen, mitä ja miten paljon Hän antaa. Ihmisellä saattaa olla vääristynyt uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan. Tuollaisessa tilassa etsitään liikaa henkilökohtaisia ja maailman tilanteeseen liittyviä profetioita. Kristillisyys saattaa muodostua epäterveeksi profeettojen, profetioiden ja ilmestysten perässä juoksemiseksi. Näin rauhaisa juurtuminen ja kasvaminen Kristukseen häiriytyy (Ef. 4: 13–16). Saatamme yrittää painostaa Jumalaa antamaan enemmän kuin Hän on armossaan meille säätänyt. Kristittyinä meidän tulee muistaa apostoli Paavalin kautta annettu kehotuksen sana: Älkäämme myöskään kiusatko Herraa (1. Kor. 10:9).

Rukous

Rakas Jeesus, auta meitä tyytymään sinun tahtoosi. Tunnustamme, että meillä voi olla liiallinen halu saada tietää tulevaisuuteemme liittyviä asioita profetioiden kautta. Anna meille viisautta, että säilytämme terveen arviointikyvyn erilaisiin profetioihin ja ilmestyksiin. Anna meille myös vastaanottavainen mieli silloin, kun sinä, Herra, puhut meille profetian anassa. Emme tahdo torjua tai arvostella lihallisesti sanaasi. Auta meitä pitämään se, mikä rakentaa seurakuntaa ja hylkäämään se mikä ei rakenna. Amen!

Kari Härkönen

Äitienpäivänä

Toivotan kaikille äideille runsasta Jumalan siunausta ja hyviä tulevia päiviä. Saakoon Herra siunata myös sinua, joka et ole äiti. Jumalan suurta armoa ja rakkautta riittää meille jokaiselle yllin kyllin. Saamme uskoa ja luottaa, ettei Jumalan armo pakene meistä. Profeetta Jesaja lausuu: Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes. 54:10). Kun henkilökohtaisesti uskomme Herraan Jeesukseen, saamme olla varmoja, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalasta. Poikkeusolot, rajoitukset, karanteeni, eristys, koronan tuomat ahdingot eivät voi irrottaa uskovia, ei äitejä eikä sinua, Kristuksesta. Jos olet uudestisyntynyt Herran oma, sielusi on silloin pelastettu armon valtakuntaan. Halleluja! Tulevaisuutesi on paras mahdollinen. Saat olla Jeesuksen seurassa iankaikkisuudessa ja jo nyt saat kulkea käsi kädessä Jeesuksen kanssa. Miten valtavaa!

Kun koronan ja muidenkin vitsauksien tähden kaikki näyttää olevan epävarmaa ja hataraa, apostoli Paavali kirjoittaa: Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:38.39). Hän mainitsee Jumalan rakkauden. Tuota rakkautta me kaikki tarvitsemme, eikä se ole vain ”pehmoarvo”, jota tulisi karttaa. Rakkaus on ensimmäinen osa yhdeksänosaisesta Hengen hedelmästä, josta kerrotaan Galatalaiskirjeessä (Gal. 5:22). Koska rakkaus on mainittu ensimmäisenä, se on kaikkein tärkein osa kokonaisuudessa.

Äidit ja isät eivät selviä lasten kasvatustehtävästä ilman rakkautta. Jos rakkaus haihtuu kodin ilmapiiristä, jäljelle voivat jäädä vaativat säännöt, kylmä totuus, joustamattomuus ja kireä tunneilmasto. Rakkaudettomuus tukahduttaa ihmissuhteet ja kypsäksi ihmiseksi kasvamisen. On huomioitava, että Jumalan agabe-rakkaus ei ole vapaata rajatonta, koska siihen kuuluvat kuri ja rajojen asettaminen. Hebrealaiskirje toteaa: Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa (Hebr. 12:5-6). Vanhemmat tarvitsevat viisautta, jotta he käsittäisivät, milloin tulee antaa lapsille lempeätä vapautta ja milloin tulee asettaa määrätietoisia rajoja.

Jokainen meistä on tehnyt toisen ihmisen kohtelemisessa monia virheitä, ehkäpä peräti syntejä. Ei ole olemassa täydellisiä äitejä, isiä eikä virheettömiä lapsia. Meille riittää tieto, että on vain yksi täydellinen. Hän on Jumala. Hänessä ei ole lainkaan pimeyttä, ei hairahduksia, ei syntejä. Näin emme voi syyttää Jumalaa, kun hän kasvattaa meitä milloin lempeällä, milloin kurittavalla kädellä. Ottakaamme Herralta nöyrin sydämin vastaan kaikki, mitä Hän meille antaa.

Jos koet syyllisyyttä ja huonommuutta, että olet epäonnistunut kasvatustehtävässä, muista että Jeesus antaa kaiken anteeksi ja puhdistaa sinut kallisarvoisella verellään kaikesta synnistä. Voit aloittaa alusta, oppia erheistä etkä enää toista samoja virheitä niin herkästi. Rukoile Jumalalta armoa ja rakkauden lisääntymistä kohdallesi, jotta voit päästä irti saman mallin toistamisesta.

Rukous

Rakas Herra Jeesus! Tarvitsen sinua ja tarvitsen paljon Jumalan rakkautta elääkseni arjessa hyvää elämää suhteessa Sinuun ja lähimmäiseen. Tunnustan, että en ole kyennyt rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni. Olen monta kertaa arvostellut toisia. Anna nyt anteeksi kieleni synnit ja muutkin lankeemukset, joilla olen haavoittanut Sinua ja toisia. Pyydän tässä kokonaisvaltaista puhdistusta. Kun olet puhdistanut minut veresi voimalla, niin täytä minut Pyhällä Hengellä ja taivaallisella ilolla. Varjele minua lankeamasta samoihin synteihin, jotta voisin olla tukena lähimmäiselleni hänen parhaaksensa. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 5/2020

Ylösnousemuksen sanomaa

 Halleluja! Hauta on tyhjä. Jeesus elää. Kunnia Jumalalle. Kärsimysviikon jälkeinen Jeesuksen herättäminen kuolleista ja ylösnousemus on osoitus Kaikkivaltiaan mahtavasta voimasta. Jumala on hallitsija, jonka yläpuolella ei ole ketään, eikä mitään. Herra on kaikkein voimakkain ja suurin. Tappion ovat kärsineet sielunvihollinen, maailman henki, synti ja kuolema. Voiton on saanut Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä Jumalan Sana. Jos kuolema olisi ollut suurempi ja voimakkaampi kuin Jumala, Jeesus olisi jäänyt kuoleeksi. Toisin kuitenkin kävi. Korintolaiskirjeestä luemme: Kuolema on nielty ja voittosaatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? (1. Kor 15: 54–55)

Täydelliseen Jumalan työhön kuului Kristuksen kärsimys ristillä sekä kuolema. Jeesus täytti lain puolestamme huutamalla ennen kuolemaansa: ”Se on täytetty”. Tämän jälkeen hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (Joh. 19:30). Jeesus teki täydellisesti oman osuutensa. Hänhän olisi voinut keskeyttää sovintotyönsä astumalla alas ristiltä, mutta rakkaus syntisiä ihmisiä kohtaan piti hänet teloituspuulla loppuun saakka. Jeesuksen ollessa haudassa Jumala jatkoi täydellistä työtä ja herätti Jeesuksen kuolleista. Tarvittiin siis kuolema ja ylösnousemus, jotta me syntisinä ihmisinä saisimme vastaanottaa kaikki hengelliset siunaukset.

Hengellisessä laulussa 187 todetaan: Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton. Veri voi puhdistaa syntisen, veri voi uudistaa jokaisen. Jeesuksen veressä on paljon voimaa. Tarvitsemme veren voimaa, joka puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa (Hebr. 9:14). Jotta vapautemme olisi vieläkin syvempää, tarvitsemme myös ylösnousemusvoimaa. Luemme Jeesuksesta roomalaiskirjeestä: Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25).

Vanhurskauttaminen tarkoittaa, että Jumala tekee ihmisen uskon kautta itselleen kelvolliseksi ilman ansioita. Jumala pukee Kristuksen lahjavanhurskauden ihmisen ylle, kun syntinen hyväksyy sen kokosydämisesti pelastukseksi kohdalleen ja kääntyy pois omista teoista ja suorituksista. Tämän tekee mahdolliseksi Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus. Halleluja! Ylösnousemus kruunaa kaiken. Kun uskomme siihen ja veren voimaan (Room. 5:9) henkilökohtaisesti, tapahtuu vanhurskauttaminen, joka on vapautta syyllisyydestä, vapautta synnistä, vapautta orjuudesta, vapautta maailman hengestä ja vapautta kadotustuomiosta. Kiitos Jumalalle!

Kun vertaa kiirastorstain ja pitkäperjantain sanomaa ylösnousemuksen yliluonnolliseen uutiseen, huomaa tietynlaisen sävyeron. Omissa saarnoissa olen sen havainnut. Saarnat, jotka liittyvät Kristuksen kärsimyksiin ovat vakavampia, raskaampia ja murheellisempia. Ylösnousemusteksteihin liittyy sitä vastoin ilo, valoisuus, onnellisuus ja keveys. Kuoleman kuormitus on poissa, ja elämä on voittanut. Tähän sopii hyvin hengellisen laulun 115 kertosäe: Hän elää! Hän elää! Hän ylösnoussut on. Hän matkalla mua lohduttaa ja johtaa vottohon. Hän elää! Hän elää! Suo voiman päivittäin. Sä kysyt, mistä tiedän sen. Hän on mun syömmessäin.

Jos tunnet nyt murhetta sielussasi, ja olosi on raskas, tahdon lohduttaa sinua. Jeesus elää ja on sinun hyvä paimenesi. Usko ja luota Häneen kokosydämisesti, sillä Hän vielä johtaa sinut parhaimmille ”ruokapaikoille”. Kun olet elämäntilanteidesi ja taisteluiden uuvuttama, Hän kietoo sinut syliinsä ja saat tuntea Jumalan rakkauden lämmön sekä raikkaan ylösnousemusvoiman. Haudan hirmut taakseen jättänyt on sinun kanssasi joka päivä. Hän kantaa sinua pilvisinä ja aurinkoisina päivinä. Jeesuksen syli on turvallinen silloin kun on raivoisaa myrskyä ja silloin kun on tyyntä.

Lämmöllä sinua rukouksissa muistaen

Paimenen sydämeltä 4/2020

Kuolema ristillä

 Pitkänäperjantaina noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus naulittiin keskimmäiselle ristille Jerusalemin ulkopuolella olevalla kukkulalla, Golgatalla. Samaan aikaan teloitettiin hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toinen          hänen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen. Kristus tunsi äärimmäistä tuskaa niin ruumiillisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Ristillä Jeesus koki Jumalan hylkäämisen. Vapahtajalle kaikkein kovin isku, kun Jumala, Isä, peitti kasvonsa häneltä. Pietarin kieltämiset, Juudaksen petturuus ja opetuslasten pakeneminen Getsemanesta sekä ihmisten säälimätön pilkka eivät sattuneet samalla tavalla.

Kun ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä, samalla hän kokee olevansa kadotettu. Varmasti myös Jeesus koki samoin huutaessaan ennen kuolemaansa yhdeksännellä hetkellä (noin klo 15) ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit (Matt. 27:46). Jumalan hylkäämänä oleminen          on kovin tuomio, jonka voi koskaan saada. Se tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta ja vaivan paikkaan, helvettiin, joutumista. Meitä kuitenkin lohduttaa Raamatun tieto, ettei Jumala hylännyt Jeesusta. Tämän todistaa ylösnousemus, kun Jeesus herätettiin kuolleista kirjoitusten mukaan kolmantena päivänä. Kunnia Jumalalle (1. Kor. 15:3–4)!

Ristiinnaulitseminen oli kaikkein julmin ja häpeällisin kuolemanrangaistus. Sen kerrotaan siirtyneen foinikialaisilta ja kartagolaisilta kreikkalaisille ja roomalaisille. Viimeksi mainitut käyttivät sitä orjien, katurosvojen ja kapinallisten sekä murhamiesten rangaistuskeinona. Monet kestivät ristillä 12–24 tuntia, ehkä kauemminkin, ennen kuolemaansa. Kun Jeesus luettiin pahantekijöiden joukkoon, hänet naulittiin ristille julkisesti. Kädet ja jalat lävistettiin nauloilla. Mestarin kuolinkamppailua kesti kuutisen tuntia, kunnes hän huudahti: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46).

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja kertoo: Tässä asennossa, ruumis pingoitettuna liikkumattomaksi, alttiina päivänpaahteelle ja kalvavalle janolle, hirvein ahdistuksin, joita aiheutti veren tunkeutuminen päähän ja sydämeen, ristiinnaulitut kuolivat tuskallisen kuoleman. Kärsimyksiä lisäsi myös ”sirokkotuuli”, joka osaltaan lisäsi kiduttavaa janoa. Jeesus huusi: ” Minun on jano” (Joh. 19:28) Ei pelkästään Jeesuksella ollut jano Golgatalla, sillä tuulisina päivinä teloituspaikalla oli paljon janoisia ” hietakärpäsiä”, jotka eivät jättäneet Jeesuksen verihaavoille ruoskittua ruumista rauhaan.

Vihamieliset ja synneissään paatuneet ihmiset aiheuttivat Jeesukselle suunnattomia kärsimyksiä. Kuoleman rangaistus kuului pahantekijöille, mutta Vapahtaja ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa. Hän oli ja on täysin viaton, puhdas ja synnitön. Vaikka Jeesus tuomittiin kuolemaan väärin perustein, hän ei hautonut kostoa vihamiehilleen. Jeesus on todellinen esimerkki siitä, miten tulee väärintekijöillekin antaa anteeksi. Mestarin sanat          ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät (Luuk. 23:34) puhuttelevat meitä tänäkin päivänä.

Herra oli teloitushetkelläkin puettu anteeksiantamuksen voimaan. Meidänkin tulee huolehtia siitä, että annamme anteeksi heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Paavalin kirjeestä kolossalaisille luemme: Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa (Kol. 3:12–14).

Paimenen sydämeltä 3/2020

Nyt keskitymme Kristusta kohdanneisiin kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen viikon tapahtumiin on suositeltavaa perehtyä huolella, kun koronan tuomat rajoitukset hiljentävät meidät aloillemme. Olkoon rukouksemme, ettei saatana pääsisi varastamaan meiltä aikaa, joka meidän tulee käyttää Raamatun sanan äärellä (2. Kor. 2:11). Asiasta kertovat: Matt. 26–28, Mark. 14–16, Luuk. 22–24 ja Joh. 13–21.

 Viimeinen ateria ja ehtoollinen kiirastorstaina

Kuoleman läheisyyden tuska alkoi vyöryä Kristuksen päälle viimeisellä pääsiäisaterialla ja ehtoollishetkessä Jerusalemissa. Herra paljasti kaikkien kuullen: Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä (Luuk. 22:21). Juudaksen läheisyys aterialla ja hänen poistumisensa kesken kaiken ylipappien luokse kavaltamaan Jeesus viilsi Vapahtajan sydäntä. Lähtölaskenta kohti kuolemaa oli alkanut. Aterialla kaikki muut opetuslapaset vakuuttivat uskollisuuttaan, mutta koetuksen hetkessä Getsemanessa he kaikki pakenivat omille teilleen.

 Getsemanen tuska

Getsemanessa Jumalan Pojan tuska oli sanoin kuvaamattoman ankara. Kun lähimmät opetuslapset eivät jaksaneet olla rukoustaistelussa Mestarin kanssa, hän joutui yksin rukoilemaan syvässä ahdistuksessa Isän edessä. Vaikka enkeli lähetettiin vahvistamaan kärsimyksissä, tuska oli niin voimakas, että hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan (Luuk. 22:39–46). Äkkiä hiljaisuuden rikkoivat ylipappien miekkamiesten joukko ja kavaltaja Juudas. Viaton mies otettiin kiini ja vietiin juutalaisen neuvoston ja ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen kuulusteltavaksi.

 Ylimmäisen papin ja neuvoston edessä

Kuulusteluista Jeesusta kohdeltiin julmasti ja epäinhimillisesti. Suuren neuvoston jäsenet olivat täynnä demonista ja synnillistä vihaa, joka purkautui henkisenä ja fyysisenä väkivaltana. Väärä tuomio Jumalan pilkasta          kuoleman tuomioineen langetettiin Vapahtajalle. Lisäksi häntä syljettiin ja lyötiin nyrkillä (Matt. 26:57–68). Sen aikaisen lainsäädännön mukaan suurella neuvostolla ei ollut oikeutta panna täytäntöön kuolemanrangaistusta, joten Jeesus vietiin maaherra Pontius Pilatuksen eteen jatkokuulusteluihin.

 Pontius Pilatuksen edessä

Pitkänperjantain aamuna kello viiden jälkeen kuningasten Kuningas seisoi kasvot lyönneistä mustelmilla ja ruhjeisina vastaamassa Pilatuksen kysymyksiin. Maaherra ihmetteli Jeesuksen harvasanaisuutta. Vaikka hän maanpäällisen elämänsä aikana saarnasi ja opetti Pyhän Hengen voimassa, nyt hän vaikeni täysin. Samoin oli tapahtunut vähän aiemmin sandherinin edessä (Matt. 27:11–14). Hänessä toteutuivat Jesajan kirjan sanat: Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut (Jes. 53:7).

 Rukous

Rakas taivaallinen Isä! Lähestymme sinua Poikasi Jeesuksen nimessä. Anna meille Pyhän Hengen voimaa keskittyä kärsimysviikon sanomaan ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Auta meitä käyttämään aikaamme oikein ja suo se armo, että sielunvihollinen ei pääse ryöstämään aikaamme turhuuteen. Anna varjeluksesi olla yllämme jatkuvasti näissä poikkeusolosuhteissa. Pyhä Jumala, uudista rakkaussuhteemme Jeesukseen, ja anna meidän rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Anne myös ihmisten, jotka vielä kulkevat kohti kadotusta, tulla henkilökohtaiseen uskoon. Pelasta ja uudestisynnytä heidät taivaskelpoisiksi voimallisessa nimessäsi. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 2/2020

Palmusunnuntai

Palmusunnuntaista alkoi Jeesuksen maan päällisen elämän viimeinen viikko. Kärsimyksen tie huipentui kuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla. Kuoleman sanoma kuitenkin muuttui mahtavaksi voitoksi, kun Jumala herätti Kristuksen kolmantena päivänä kuolleista.

Palmusunnuntain tapahtumista voit lukea kaikista neljästä evankeliumista: Matt. 21:1–17, Mark.11:1–11, Luuk. 19:28–46 ja Joh. 12:12–15.

Vapahtaja tarvitsi aasintamman varsan, jotta hän pääsi ratsastamaan Jerusalemin portista sisälle temppelialueelle. Jeesus ei tullut hevosella eikä näyttävillä vaunuilla. Aasi kuvasi nöyryyttä ja rauhanrakkautta. Jeesus oli varustettu juuri tuolla tavalla avun tarvitsijoita kohtaan. Tätä todistavat monet parantumisihmeet palmusunnuntaina (Matt. 21:14). Ratsastaessaan aasilla Herra täytti kirjaimellisesti profeetta Sakarjan noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää saaman ennustuksen: Iloitse suuresti, tytät Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurkas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla (Sak. 9:9).

Herra siis tarvitsi aasia. Tätä taustaa vasten Palmusunnuntain teksti kertookin meille, että Jumala tarvitsee sinua. Et ole vähäpätöinen tai tarpeeton, vaan olet arvokas, tärkeä ja Herran rakkauden kohde. Jumala iloitsee siitä, että olet olemassa ja Hän tahtoo johdattaa sinua aina kohti oikeata päämäärää. Aasin tuli totella Jeesusta ja viedä Hänet Jerusalemiin. Aasin tuli totella Herraa, eikä kulkea oman tahdon tietä. Vaikka aasi on hyvinkin itsepäinen ja tyhmäkin, Vapahtajalla oli kuitenkin arvovalta saada aasi tottelemaan tahtoaan.

Uskovainen ihminen saattaa olla joskus itsepäinen ja pyrkiä menemään oman tahdon tietä. Onneksi Jeesus palauttaa oikealle tielle ja murskaa omat pyrkimykset. Rukoillaan taipuisaa mieltä, että voisimme mennä aina sinne, minne Herra tahtoo. Jos olemme itsepäisyydessämme menneet harhaan, huudetaan Jeesusta avuksi, jotta hän ohjaisi jälleen oikealle tielle. Kiitos Jumalalle!

Koronan asettamien meille rajoitusten vuoksi emme saa liikkua niin kuin ennen. Kun joudumme olemaan eristyksessä pitempiä aikoja, se koettelee kärsivällisyyttämme. Kun normaaleja menemisiä ja lähimmäisten tapaamisia on supistettu, tarvitsemme nöyrää mieltä. Nyt tulee olla aloillaan!          Vaikka meillä ei ole tavanomaisia seurakunnan kokouksia, Herra ilmestyy voimallisesti siellä, missä olemme. Halleluja!

Saakoon Jeesus ”ohjastaa” meitä pysymään nöyrinä rajoitusten keskellä. Älkäämme poikkeusoloissa menettäkö mielemme malttia, vaan tyytykäämme vallitseviin olosuhteisiin (Fil. 4:12–13, Valitusvirret 3:22–29).


Paimenen sydämeltä 1/2020

Tahdon lohduttaa ja rohkaista sinua Herran nimessä luottamaan edelleenkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vaikka koronaviruksen tappaa ja tuhoaa maailmanlaajuisesti. Psalmi 91 kuitenkin lupaa: Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, ET KULKUTAUTIA, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu (Ps. 91:5–7).

Toistaiseksi emme voi kokoontua seurakuntamme tilaisuuksiin, mutta nyt on hyvä pitää hartaus-, laulu- ja rukoushetkiä sekä pienimuotoisia jumalanpalveluksia OMASSA KODISSASI yksin ja/tai perheen kanssa. Jos sinulla intoa riittää, niin järjestä kodissasi oman perheesi kanssa tilaisuuksia. Voit pitää maanantaisin klo 18 väkevän rukousillan, torstaisin klo 18 Sanan ja rukouksen tai lähetysillan ja sunnuntaisin klo 16 jumalanpalveluksen. Kun suunnittelet kotihartauksia, ole luova ja kekseliäs. Pyydä Jumalalta voimia ja viisautta, jotta voit rakentaa sopivan kokonaisuuden seurustelulle Jumalan ja perheesi jäsenten kanssa. Jos olet kodissasi yksin, voit hyvin olla kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa Herrasi kanssa.

Jos olet hyväkuntoinen ja terve, harjoita paastoa. Jotkut paastoavat kerran viikossa 24–36 tuntia ilman kiinteätä ruokaa pelkällä nesteellä. Toisille on helppoa selvitä ainoastaan vettä juoden viikkojakin. Rukoile itsellesi henkilökohtaista paasto-ohjelmaa, sillä paasto Jumalan mielenmukaisella tavalla on tehokas epäuskon karkottaja. Herra on vastannut usein ihmeellisellä tavalla rukouksiin, kun niihin on liitetty paasto eri muodoissaan. Kun tuo ärhäkkä virus leviää, tarvitsemme myös paaston aseen käyttöön (Matt.6:16–18).

Jos koet hyväksi, niin soita tai jätä minulle soittopyyntö. Mielelläni keskustelen kanssasi. Voimme myös rukoilla puhelimessa. Toki voit lähettää sähköpostiakin.

Toivotan sinulle siunausta, voimia ja terveyttä!

Kari Härkönen 
045 311 0780
kari.harkonen11(at)luukku.com