USKOA JA EPÄUSKOA
Joitakin viikkoja sitten kollegani Savonlinnasta kertoi paikallisen ViaDia:n auton hajonneen niin, ettei se parkkipaikalla käynnistynyt. Kollegani kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat, olivat soittaneet ohjaajalleen ja sanoneet: ”Tämä auto ei nyt vain käynnisty, ja rukoiltu on!” Vaikka me molemmat ohjaajat olemme uskovia, meitä hieman huvitti tuo kommentti. Myöhemmin, kun asiaa mietin, tunsin hienoista häpeää. Minun kärsivällisyyteni on hyvin lyhyt. Niinpä, jos jokin tarvitsemani asia, kuten vaikkapa auto tai tietokone ei toimi, olen ehtinyt tehdä ja sanoa monta asiaa, ennen kuin mieleeni tulee rukoilla.
Epäusko tuskin on meille kenellekään vieras asia. Kun elämämme on jotakuinkin siinä kuosissa, missä itse ajattelemme sen kuuluvan olla, on helppo uskoa Jumalan huolenpitoon, rakkauteen ja armoon. Joskus meillä on niitäkin tilanteita, jolloin koemme, ettei Jumala kuule, ymmärrä tai välitä meistä, ja epäusko valtaa ajatusmaailmaamme. Olemme ja saamme olla inhimillisiä ihmisiä. Raamatusta voimme lukea ihmisten epäuskosta ja siitä, kuinka Kolmiyhteinen Jumalamme voi uskoamme heikolla hetkellä vahvistaa.
Jeesuksen täällä maailmassa eläessä monet epäilivät häntä. Jotkut jopa loukkaantuivat häneen tai pitivät häntä kansanvillitsijänä. Fariseukset ja monet muut eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias. Jopa hänen omat opetuslapsensakin olivat välillä epäuskoisia. Joskus Jeesus moittikin opetuslapsiaan heidän epäuskon tähden, mutta lopulta kuitenkin vahvisti heidän uskoaan muun muassa opetuksin ja ihmein. Usko ja epäusko taistelevat myös meidän uskovien tunne- ja kokemusmaailmassamme. On tärkeää huomata, että kirkkaan uskon ja pimeän epäuskon väliin jää harmaita vyöhykkeitä – meidän uskovien epäuskon hetkiä.
Minua puhuttelee Raamatun kertomus Johannes Kastajan epäuskosta. Mies, joka itse kastoi Jeesuksen ja näki Pyhän Hengen laskeutuvan hänen päällensä, heikolla hetkellä, vangittuna ollessaan epäili, ettei Jeesus ollutkaan luvattu Messias. Hän kysyi: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?” (Luuk.7:19) Minun ei tarvitse olla Raamatun ajan vankilassa tai ylipäätään vangittuna, vaan pienempikin – minulle suuri haaste elämässä – voi saada ajatukseni hetkittäin epäuskoisiksi. Joudun Johannes Kastajan tavoin noina hetkinä rukoilemaan Kolmiyhteistä Jumalaamme, että hän todistaisi minulle olemassaolonsa – tai jos ei ihan olemassaoloa, niin ainakin sen, että pitää minusta ja rakkaistani huolen.
Johanneksen opetuslapset eivät kuulleet Jeesukselta saarnaa heikosta uskosta, vaan saivat nähdä Jeesuksen tekevän ihmeitä. Ehkä pelkkä Jeesuksen sana, ei olisi kyseisessä tilanteessa riittänyt, joten Jeesus vahvisti opetuslasten uskoa. Hän ei paheksunut Johannes Kastajan epäuskoa, vaan lähetti tälle terveiset: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” (Luuk.7:22–23)
Johannes Kastaja ei torjunut, vaan epäili, kuten mekin joskus heikoilla hetkillämme. Epäuskon hetkinä saamme turvallisin ja rehellisin mielin jäädä Jumalan rakkauden ja armon varaan. Voimme epäillä, mutta emme voi torjua, että Kolmiyhteinen Jumalamme tavalla tai toisella voi paljastaa meille läsnäolonsa ja todellisuutensa.
Usko on meille lahja Jumalalta, ja saamme olla tämän Jumalan lapsia. Ajattelen, ettei Isä ota meiltä tätä lahjaa pois, vaikka epäusko valtaa ajatusmaailmaamme luopumatta tietoisesti luovu uskotamme. Voimme rukoilla vahvistusta uskollemme, lukea Raamattua, osallistua hengellisiin tilaisuuksiin tai vaihtaa ajatuksiamme toisten uskovien kanssa. Meille on annettu keinoja, jotta selviäisimme näistä meitä ajoittain vaivaavista ajatuksista – jokaiselle omansa. Raamatun aikana ihmisten uskoa vahvistettiin, niin myös meidän uskoamme vahvistetaan, kun sitä haluamme.
Rukous
Kiitos Sinä Kaikkivaltias, Kolmiyhteinen Jumalamme uskon lahjasta. Kiitos siitä, että sinä et meitä hylkää niinäkään hetkinä, kun uskomme on heikko. Vaikuta meissä halua uskoa sinun hyvyyteesi, armoosi ja rakkauteesi. Sanaasi uskoen ja kiittäen pyydämme, että annat uskon lahjan niille rakkaillemme, jotka eivät sitä vielä ole saaneet.
Aila Kenttälä
AJATUKSIA VUODESTA 2026
Kyselimme seurakuntalaisilta ajatuksia ja toiveita uuden vuoden alkaessa.
Ilahduimme kovasti eriomaisista vastauksista. Vaikka esiin nousi monia asioita, yksi kaikkia vastauksia yhdistävä asia oli: rukous. Vuoteen 2026 lähdetään rukoillen ja rukousvastauksia odottaen.
Eräs seurakuntalainen kertoi odotuksistaan:
- Toivon, että rukousmaljat alkaisivat täyttyä rakkaitten ja ystävien kohdalla. Toivon myös, että seurakuntaan tulisi uusia etsikonajassa olevia ihmisiä, jotka osaisimme ottaa vastaan oikealla tavalla.
Raija Rouvinen ei yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta tässä hänen ajatuksiaan:
- Voisimmepa olla inhimillisiä ihmisiä toisillemme. Olen liikuntarajoitteisena kulkiessani tavannut viime kuukausina monia ystävällisiä ja avuliaita, tuttuja ja tuntemattomia kanssamatkaajia. Toivoisin voivani olla myös itse huomioiva ja ystävällinen kaikissa kohtaamisissa. Tuo kohtaamisen hetki voi jollekin tuntemattomalle olla päivän ainoa tilaisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Toivon myös rauhaa maailmaan ja herätystä, että Jumala vetäisi rakkaudessaan puoleensa.
- Roomalaiskirjeen luvun 12 toisessa jakeessa sanotaan: “Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Uskon tuon jakeen perusteella, että kun teemme Jumalan tahdon, niin saamme myös maallista hyvää ja menestystä. Rukoilen myös, että saan tulevana vuonna olla auttamassa avun tarpeessa olevia, missä sitten heitä kohtaankin, kiteytti Anja Koistinen uuden vuoden mietteitään.
Hanna Voutilainen on pohtinut tänä vuonna tavallista enemmän alkavaa vuotta:
- Olisi pidettävä huolta fyysisestä kunnosta ja levosta sekä järjestettävä aikaa oman hengellisen elämän hoidolle ja ihmissuhteille. Siksi olenkin jo hankkinut uuden treenikalenterin, sopinut yhteisiä juttuja läheisten kanssa ja aloittanut määrätietoisen Raamatunluku ja -opiskeluohjelman. Ja kyllähän sitä toivoo ja rukoilee, että alkavan vuoden aikana perheemme asioita loksahtaisi paikoilleen.
Kohtaaminen lähimmäisen kanssa, itsestä huolehtiminen,
Jumalan tahdon tekeminen, rukousvastauksien saaminen ja herätyksen puhkeaminen olivat keskeisiä teemoja näissä vastauksissa. Ne kaikki ovat hyvin raamatullisia aiheita, Niitä mainitaan useissa Raamatun teksteissä.
Jeesus sanoo: “Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa” (Matt. 5:16). Edelleen hän kehottaa: “Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7). Paavali puolestaan kehottaa rukoilemaan herätystä, “että Herran sana leviäisi nopeasti” (2. Tess. 3:1). Hän rukoilee myös, että uskovien henki, sielu ja ruumis säilyisi nuhteettomana (= eheänä, terveenä) Herramme tulemukseen (1. Tess. 5:23).
Toivotamme kaikille seurakuntalaisille siunattua vuotta 2026. Rukoilemme myös, että Herra toteuttaisi toiveenne ja antaisi suotuisat vastaukset rukouksiinne!
Katriina ja Kari Härkönen
Aiemmat tekstit löytyvät Arkistosta.
Jos haluat keskusteluapua, sielunhoitoa, rukouspalvelua, ota yhteyttä pastori Kari Härköseen soittamalla tai lähettämällä tekstiviesti puhelinnumeroon 045 311 0780. Voit myös llähettää sähköpostia: kari.harkonen11(at)luukku.com tai pieksamaki(at)svk.fi.