Liekki palavassa lampussa valaisee pilkkopimeässä yössä
Elämme hengellisen pimeyden aikaa. Se, mikä on totta ja oikeaa tehdään valheeksi ja vääryydeksi. Pahat asiat tehdään hyviksi ja valhe totuudeksi. Totuus on, että sukupuolia on kaksi. Sen kun sanoo ääneen on ihmisvihaaja. Totuus on, että sukupuolidysforia (ahdistuksen kokeminen omasta kehostaan/ sukupuolestaan) on mielenterveysongelma. Se ei ole sukupuoli. Jos näin sanoo, niin riistää (transihmisten) ihmisoikeuksia. Kohtuvauvan hengen riistäminen on ihmisoikeus ja kapina auktoriteettia vastaan itsensä toteuttamista.
Valhe ja harha vaikuttaa myös seurakunnassa. Olemme jokainen oman aikamme lapsia, ja otamme vastaan kulttuurin/median ja yleisen asenneilmapiirin vaikutteita. Raamattu ei turhaan sano: Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää otollista ja täydellistä (Room. 12:2). Eikä: Valvokaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen. Henki on tosin altis, mutta liha on heikko (Matt.26:41).
Paholainen on ollut valehtelija alusta asti. Jeesus, ja hänen sanansa, on totuus. Pyhä Henki on totuuden ja terveen ymmärryksen Henki. Pysymme totuudessa, kun luemme Sanaa, elämme Sanan mukaan ja rukoilemme.
Olen viime aikoina ajatellut paljon kymmenen neitsyen vertausta. Neitsyet olivat morsiusneitoja, joilla oli tärkeä tehtävä valmistautumisessa hääjuhlaan. Oli niin, että hääjuhla yönä odotettiin sulhasta morsiamen kotitalossa. Läsnä olivat morsian, morsiamen juhlavieraita ja morsiusneidot. Talon ulkopuolella oli vartija, joka vartioi sitä milloin sulhanen tulee. Hän katsoo sinne, mistä tietää sulhasen tulevan. Kun hän näkee lähestyvät valopisteet sulhasen ystävien kantamista soihduista (pilkkopimeässä yössä hän ei näe sulhasta, vaan sulhasen ystävillä oli sama tehtävä kuin morsiusneidoilla eli pitää soihdussa liekkiä palamassa ja näyttää valoa), niin silloin hän huutaa: "Sulhanen tulee!". Tällöin morsiamen talossa alkaa tapahtua; morsian nousee, häävieraat nousevat ja ryhmittyvät kulkueeksi. Morsiusneidot sytyttävät soihtunsa ja ottavat paikkansa kulkueen molemmilla puolilla. Heillä on mukanaan öljyastia. Aina, kun liekki alkaa lepattaa ja uhkaa sammua, soihdun pää kastetaan öljyyn ja taas liekki vahvistuu isoksi ja valaisee tietä. Jeesuksen vertauksessa tapahtui jotain, mitä oikeassa elämässä ei koskaan tapahtunut; neidot nukahtavat sulhasta odotellessa ja heräävät kun huuto kuuluu. Kun he lähtevät suorittamaan tehtäväänsä, puolet unohtaa tärkeimmän; öljyn. Tällöin alussa sytytetty soihtu valaisee vain hetken, ja kohta valo muuttuu pimeydeksi. Pelkkä soihtu ei valaise tietä, jos lamppu (soihtu) on sammunut.
Toisin kuin usein ajatellaan, en ajattele neitsyiden olevan maailmanlaajuinen seurakunta, en kristikunta enkä edes ihmiskunta. Neitsyet ovat ihmisiä, joilla on tehtävä. Tehtävä on julkinen kunniatehtävä. Tehtävä on valaista tietä, jotta ihmiset näkisivät minne pitää kulkea, jotta pääsee mukaan hääjuhlaan. Tehtävä on johdattaa ihmiset sulhasen luokse. Lamppu on Raamattu, öljy on Pyhä Henki ja lampussa oleva liekki on totuus, jota pidetään esillä ja näkyvillä. Astia Raamatun symboliikassa merkitsee ihmistä, tarkkaan ottaen ihmisen henkeä. Viisaat neitsyet ovat elävässä uskossa olevia evankelistoja jotka julistavat evankeliumia Jeesuksesta ja ohjaavat uskoontulleita eteenpäin. Tyhmät puolestaan erilaisia uskonnollisia johtajia, joilla on raamattu mutta ei-uskovina eivät voi johdattaa ketään elämään sisälle. Heillä on väärä evankeliumi ja heidän "totuutensa" on valhetta. Heitä ovat esimerkiksi mormonit, jehovan todistajat tai vaikka nimikristityt papit jotka opettavat, että seurakunnan jäsenyys ja hyvä kristillinen elämä pelastaa.
On merkille pantavaa, että Jeesus puhui vertauksessa valvomisesta, ja oli vain yksi joka valvoi. Vartija oli koko ajan hereillä. Viisaat nukkuivat yhdessä tyhmien kanssa ja heräsivät yhdessä vartijan huutoon. Vartija raamatussa merkitsee esirukoilijaa. Koska vartija katsoi sinne, mistä tiesi sulhasen tulevan, niin hän näki lähestyvät valopisteet. Valo tuli soihduista, jota sulhasen ystävät kantoivat. Tämä puhuu kirjoitetusta Jumalan Sanasta, jonka eri Jumalan pyhät ovat Pyhän Hengen johdossa kirjoittaneet. Vartija on siis sekä esirukoilija että raamatun tutkija.
Mikä siis on tässä pimenevässä lopun ajassa tärkeintä? Tärkeintä on usko Jeesukseen, iankaikkinen pelastus ja suhde Jumalaan. Ilman Jeesusta ihmisen hengessä ei asu Pyhä Henki. Ilman Jeesusta puuttuu kaikki. Tärkeää on myös suorittaa tehtävää, jonka Jeesus seurakunnalle antoi. Meidän ei kuulu miettiä antikristusta tai tempauspäivämäärää, vaan kertoa evankeliumia. Ja niin, hyvin tärkeä asia on hengellisesti valvoa. Jotta ymmärtäisi totuuden ja ajan missä elämme, niin silloin pitää tutkia raamattua ja rukoilla.
Jeesus on tulossa. Kohta alkaa Karitsan hääjuhla. Pidetään lamppu palamassa (evankeliumia ja Sanan totuutta esillä), valvotaan ja rukoillaan!
Terhi Wallin
JUMALAN HUOLENPITO
Sydämestämme tahdomme kiittää elävää Jumalaa hänen ihmeellisestä huolenpidostaan meitä kohtaan, jotka uskomme Herraan Jeesukseen omana Vapahtajanamme. Herra on todella väkevä pelastajamme ja jokapäiväisen leivän antaja. Ei ole hänen vertaistaan, aamen! Kiittäkäämme, ylistäkäämme ja palvokaamme Häntä päivittäin ja hetkittäin. Psalmista 147:1 luemme: Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta. Kun Jumala on osoittanut meille valtavaa hengellistä ja ajallista huolenpitoa, olemme velvolliset kiittämään Häntä huulillamme ja asenteillamme. Emme voi suhtautua Häneen leväperäisesti, vaan sydämen antaumuksella. Jos koet, että olet ollut välinpitämätön Jumalaa kohtaan, nyt on aika todella korjata suhteemme Häneen.
Yliluonnollista Jumalan huolenpitoa aikoinaan sai kokea profeetta Elia. Hän toimi haasteellisessa hengellisessä tehtävässä turmiollisen Israelin kuninkaan Ahabin aikana 800- uvulla eKr. Ahab alkoi tehdä syntiä oikein urakalla. Hän rakensi alttareita epäjumalille ja kumarsi niitä. Hän oli täysin välinpitämätön Israelin Jumalalle. Ahab loukkasi ja murehdutti Herraa enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä (1.Kun. 16:29–33). Törkeiden pahuuksien tähden Jumala antoi raastavan kuivuuden tulla Israeliin Ahabin aikana. Viljapellot eivät saaneet tarpeellisia sateita, ja kuivuus aiheutti viljasatojen romahduksen. Kuitenkin tuona vaikeana aikana Jumalan varma huolenpito kohtasi profeetta Eliaa useaan otteeseen. Ja hänelle tuli tämä Herran sana: Mene pois täältä (Ahabin hovin alueelta) ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta ja minä olen käskenyt kaarneiden (korppien) elättää sinua siellä (1.Kun.17:2). Elia sai juoda purosta, ja lisäksi kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja illoin (jae 6). Tukeva aamiainen ja illallinen takasivat hengellisen työn tekijälle jatkuvasti riittävän energiatasapainon kulloisellekin päivälle. Tosin myöhemmässä vaiheessa puro kuivui, ja juomavesi loppui. Kuitenkaan Jumalan huolenpito ei loppunut.
Rakkaat ystävät! Luottakaamme ja uskokaamme mahtavaan Herraan, joka tuo meille haastavissakin hetkissä avun juuri oikeaan aikaan joko luonnollisesti tai yliluonnollisesti. Jos saat avun heti, kiitä Herraa. Jos joudut sitä odottamaan, kiitä sittenkin Herraa. Keritin puron kuivuessa Jumala ei jättänyt Eliaa oman onnensa varaan. Elia sai uuden sanan: Nouse ja mene Sarpatiin. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä (1. Kun. 17:9). Sarpatissa Jumalan huolenpito Eliaa kohtaan jatkui leskivaimon kautta: Juotavaa ja syötävää riitti pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta ( 1. Kun. 17:14–16).
Jumalan aivoitukset ovat monesti hyvinkin erikoisia. Keritissä Herra käytti välikappaleinaan kaarneita, Sarpatissa leskivaimoa. Herra toimii tahtomallaan tavalla. Suostutaan Hänen tahtoonsa ja siihen, mitä kanavaa pitkin hän kulloinkin apunsa ulottuvillemme tuo. Meillä on uskollinen ja luotettava Herra, joka ei koskaan hylkää eikä jätä, halleluja! Elian kertomus opettaa meille, kuinka tärkeää on olla kuuliainen ja tottelevainen Jumalan sanalle ja kehotuksille, Elia ei olisi saanut siunauksia, jos hän olisi alkanut laittaa ” kapuloita rattaisiin”. Lähtötelineisiin jääminen silloin, kun Jumala käskee liikkeelle, ei tuota tulosta kenenkään elämässä. Elia lähti liikkeelle kehotuksen saatuaan ja sai osakseen Jumalan huolenpidon. Keritissä ja Sarpatissa avun tulo oli takuuvarmaa, kiitos Jumalalle.
Kun kuulet Herran äänen, lähde sinäkin liikkeelle, äläkä jää jumiin lähtökuoppiin. Kun mielestämme Jumalan antaman avun määrä on liian pieni, niin se herättää meissä nurinaa, purnaamista ja vääränlaisia asenteita. Herra ei kuitenkaan halua, että jäisimme kiinni kapinamieleemme ja syyttäviin sanoihin. Monesti suustamme sinkoilee syytöksiä Jumalaa ja lähimmäistämme vastaan ajatellessamme huolenpidon olevan minimaalisen suppeaa. Saamme parannuksenteon kautta pyytää tuonkaltaisia syntejämme anteeksi tässä ja nyt.
Rukous: Oi, sinä suuri Jumala! Anna anteeksi minulle huono asenteeni ja epäluottamukseni huolenpitoasi kohtaan. Jeesus, pese minut puhtaaksi kallisarvoisessa veressäsi kaikesta synnistä. Tunnustan sinulle kielenkäytön ja käytöksen, joka ei ole rakentanut Jumalan valtakuntaa. Tahdon nyt uudistua ja pyhittyä sekä sitoutua rakentamaan Herran seurakuntaa pysyvällä tavalla. Poista minusta kaikki välinpitämättömyys tahtoasi kohtaan ja auta minua alati kiittämään huolenpidostasi. Tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen!
Kari Härkönen
Kun maa järisee
Matteuksen
evankeliumissa luvussa 24 Jeesus puhuu tulemuksensa ja maailman lopun
merkeistä. Hän opettaa muun muassa tulevista eksytyksistä sekä
verisistä sodista ja nälänhädistä. Seuraavaksi Jeesus sanoo:
Maanjäristyksiä tulee monin paikoin (Matt. 24:7).
Tieteellisesti, seismologisesti ajateltuna maanjäristys syntyy
mannerlaatan ajautuessa toisen alle aiheuttaen maan halkeamisen.
Maapallolla on tiettyjä järistysherkkiä vyöhykkeitä, joissa
mannerlaatat kohtaavat toisensa. Toistuvasti maanjäristyksiä on
tapahtunut Japanissa, Filippiineillä, Indonesiassa, Chilessä,
Perussa, Meksikossa, Kaliforniassa, Italiassa, Kreikassa, Turkissa,
Iranissa ja Kiinassa. Suomessakin on maa järissyt muun muassa
Alajärvellä vuonna 1970 3.8 magnitudin voimakkuudella aiheuttaen
murtumia talojen rakenteissa (magnitudiasteikolla mitataan
maanjäristyksen suuruutta ja voimakkuutta).
Maanjäristykset ovat
Jumalan puhuttelua ihmiskunnalle! Hän tahtoo, että ihmiset
kääntyisivät parannusta tehden hänen puoleensa ja huutaisivat
avuksi Herran nimeä. Onhan kirjoitettu, että jokainen, joka huutaa
avuksi Herran nimeä, pelastuu (Room. 10:13). Jumala siis tahtoo
pysäyttää ihmisen luonnonmullistuksien kautta pohtimaan
iankaikkisen elämän ja iankaikkisen kadotuksen olemassaoloa. Herra
kysyy ilman Jumalaa elävältä ihmiseltä: ”Missä vietät
iäisyytesi?” Jumala tahtoisi, että kaikki korjaisivat elämänsä
suunnan, mutta valitettavasti monet valitsevat kadotukseen johtavan
lavean tien. Rukoillaan, että Pyhä Henki saisi ravistella uskosta
osattomien sydämien maaperää, jotta Kristus Jeesus kelpaisi
heille vielä armahtajana, anteeksiantajana, vanhurskauttajana ja
iankaikkisen elämän tuojana. Tarvitsemme todellakin sydämen
tasolla tapahtuvia ”maanjäristyksiä” ja koko elämää
herättäviä vavahteluja.
Profeetta Jesaja antaa
seikkaperäisen kuvauksen maanjäristyksistä: Maa murskaksi
musertuu , maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu
ja hoipertelee niin kuin juopunut, huojuu niin kuin lehvämaja.
Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse
(Jes. 24:19–20).
Maanjäristyksien syntymisiä miettiessämme emme tahdo pelkästään
jäädä seismologisten selityksien varaan. Syyt ovat myös
hengellisiä. Kun maapallolla eri valtioissa tehdään paljon syntiä
ja eletään Jumalan tahdon vastaisesti, niin Herra kurittaa ja
rankaisee kansoja eri tavoin. Maa on saastunut asukkaittensa alla,
sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet
iankaikkisen liiton. Sen tähden kirous kalvaa maata ja sen asukkaat
syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta
korventuvat ja vähän jää ihmisiä jäljelle (Jes. 24:5–6).
Heinäkuun lopussa
Venäjällä Kamtsatkan niemimaalla tapahtui erittäin voimakas
maanjäristys. Voimakkuudeltaan se oli 8.8. magnitudia. Se tapahtui
19.3 kilometrin syvyydessä. Useat Tyynenmeren valtiot antoivat
tsunamivaroituksia. Muun muassa Chile käynnisti massiivisen
evakuoimisoperaation siirtäen 1.4 miljoonaa ihmistä pois
rannikkoalueelta tsunamisuojiin. Kuitenkin maan pohjoisrannikolla
rekisteröidyt aallot jäivät vain 60 senttimetrin korkuisiksi.
Maanjäristys- ja tsunamialueilla ei ole toistaiseksi raportoitu
yhtään kuolonuhria.
Erittäin traaginen
maanjäristysonnettomuus tapahtui Indonesian edustalla, Sumatran
saaren pohjoisosan länsipuolella 26.12. 2004 jolloin noin 9.0
magnitudin merenalainen maanjäristys aiheutti valtavia hyökyaaltoja
ja tsunamin. Katastrofin seurauksena yli 200 000 ihmistä menetti
henkensä, ja miljoonat ihmiset joutuivat pakenemaan kotiseuduiltaan.
Suurimmat aallot, jotka vyöryivät Indonesian, Thaimaan ja Sri
Lankan rannikkoalueille olivat korkeudeltaan 20–25
metrisiä.
Merkillinen
maanjäristys tapahtui nykyisen Euroopan alueella, Filippissä
apostoli Paavalin toisella lähetysmatkalla (v. 49–53).
Paavali ja Silas olivat evankeliumin tähden joutuneet vankilaan.
Jalkapuuhun sidottuina he rukoilivat ja veisasivat ylistystä
Jumalalle. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että
vankilan perustukset järkkyivät ja samassa kaikki ovet aukenivat ja
kaikkien kahleet irtautuivat (Apt. 16:26). Seismisen
tapahtumasarjan seurauksena aluksi itsetuhoisasti käyttäytyvä
vanginvartija tuli uskoon. Hän sai kokea henkilökohtaisesti
pelastuksen Vapahtajan, Jeesuksen kautta, kiitos Jumalalle! Myös
tuossa maanjäristyksen aiheuttamassa vavahtelussa koko
vanginvartijan perhekunta pelastui. Voi sitä iloa, kun uskoon
tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen (Apt. 16:33)!
Rukous: Rakas Jumala!
Sinä herättelet maailman kansoja voimakkaiden luonnonmullistusten
kautta. Rukoilemme sitä, että ihmiset kääntyisivät katastrofien
kohdatessa sinun puoleesi. Tärkeää on pelastua turvaan
onnettomuusalueelta, mutta tärkeintä on sielun pelastus,
uskoontulo, uudestisyntyminen ylhäältä ja vapautuminen synnin
kahleista. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä,
aamen!
Kari Härkönen
Helluntai
Sunnuntaina 8.6. vietämme helluntaipäivää. Päivä on kristityille erittäin merkittävä, koska noin kaksi tuhatta vuotta sitten voimallinen Pyhä Henki vuosi Jerusalemissa uskovaisten juutalaisten päälle. Herra lähetti janoavaisten opetuslasten elämään todellisen Hengen virvoituksen. Apostolien tekojen toinen luku kertoo, kuinka taivaasta tuli humaus, ja tuliset kielet jakaantuivat asettuen heidän itsekunkin päälle. Jeesuksen omat täytettiin Pyhällä Hengellä. Merkinä siitä oli vierailla kielillä puhuminen Hengen johdossa. Apostolien teot kertovat meille monipuolisesta Jumalan työstä eri ihmisten elämässä. Hengen ilmenemismuodot eivät rajoittuneet pelkästään kielilläpuhumiseen, vaan Totuuden Henki antoi syvällisen ja laajan kattauksen Jumalan armon osoituksista. Tänäänkin kristikansa tarvitsee Hengen laaja-alaista toimintaa, sillä Jumala on rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat (Room. 10:12). Tulkaamme siis Herran eteen ja anokaamme sydämestämme, että Jumala täyttäisi meidät uudelleen ja uudelleen Hengen voimalla, että saisimme omassa elämässämme ja seurakunnassa nähdä Kristuksen moninaisia tekoja. Armolahjathan ovat moninaiset. Raamattu kehottaa meitä intensiivisesti niitä saamaan: Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti (1. Kor. 14:12). Siis Jumalan tahto on, että saamme paljon – ei minimaalisen vähän tai laisinkaan. Kun tarkastelemme Jumalan työtä alkaen ensimmäisestä helluntaipäivästä (Apt 1:1), huomaamme kuinka Kristus Jeesus eri yhteyksissä kirkastui syvällisesti. Hengen työn tavoitteena on aina kirkastaa Jeesusta. Hän ei koskaan toimi irrallaan Jeesuksesta. Sellainen toiminta, jossa Jeesus nimi ei saa kunniaa, on epäraitista ja harhaanjohtavaa. Apostoli Johannes opettaa tarkasti: Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa ja se on jo nyt maailmassa (1. Joh. 4:2–3). Helluntaipäivä muutti hyvin paljon opetuslasten toimintaa parempaan, uskonhenkisempään suuntaan. Jumalan Henki valoi pelokkaisiin opetuslapsiin uutta rohkeutta, uskallusta, intoa, palavuutta ja väkevyyttä. Heidät oli todellakin sidottu Hengen linjauksiin, ja he tottelivat enemmän Jumalan tahtoa kuin ihmismieltä. Tästä esimerkkinä Pietarin ja Johanneksen rohkea esilletulo, kun neuvosto kuulusteli Kauniin portin pielessä tapahtunutta ramman miehen ihmeparantumista. Neuvosto kielsi Pietaria ja muita puhumasta ja toimimasta enää Jeesuksen nimessä. Pietarin ja Johanneksen vastaus tuohon kieltoon oli terävä: Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet (Apt. 4:1–20). Ilmiselvää on, että apostolien rohkeus perustui Pyhän Hengen voimaan, eikä suinkaan omaan uhmakkuuteen. Tätä rohkeutta mekin tarvitsemme puollustaessamme tänä vaikeana aikana Jumalan sanan totuuksia. Jumalan Henki antaa meille rohkeuden olla mukautumatta tämän maailman ajan mukaan: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room. 12:2). Ennen Jeesuksen tuloa maailmanaika muuttuu jatkuvasti kierompaan suuntaan. Jumalasta luopumus lisääntyy käsittämättömiin mittasuhteisiin. Jumalanpilkka, sateenkaariajattelu, romassihuijjaukset, avioliiton ulkopuoliset haureelliset suhteet, antisemitismi ja kauhistuttavat eri ihmisryhmiin kohdistuvat raa´at väkivallat teot laajevat saatanan ja synnin yhteistyön vaikutuksesta. Nyt jos koskaan tulee rukoilla, että hengellinen herätys saapuisi paikkakunnillemme Pyhän Hengen kautta, ja että ihmiset ottaisivat Jeesuksen vastaan uudestisyntyen elävään uskoon, halleluja! Rukous! Rakas Herra Jeesus! Tarvitsemme kipeästi anteeksiantamusta. Anna meille meidän syntimme anteeksi. Puhdista meidät, että Jumalan Henki voisi täyttää meidät uudella väkevällä voimalla, ja että voisimme siten pysyä sinussa Kristuksessa rohkeasti loppuun saakka tässä pimeässä maailmassa. Auta meitä anomaan yhäti voimallisempaa armolahjojen toimintaa, että seurakunta rakentuisi ja vahvistuisi kaikista taivaallisista näkökulmista katsottuna. Suo se armo, että elämässämme Hengen hedelmä kypsyisi oikeaan mittaansa, ja Kristus saisi enemmän muotoa meissä. Anomme myös hengellistä herätystä, jossa syntinen kääntyy synneistänsä Jumalan puoleen antaen pelastaa sielunsa, aamen!
Kari Härkönen
Kristuksen taivaaseen astuminen
Toukokuun 29. päivä on helatorstai, jolloin vietämme Kristuksen Jeesuksen taivaaseenastumisen muistopäivää. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Jeesuksen elämässä ja toiminnassa tapahtui paljon asioita, ennen kuin hän meni takaisin Isän Jumalan oikealle puolelle taivaan kirkkauteen. Kertaamme tässä lyhyesti Jeesukseen liittyviä pääkohtia. Vapahtaja syntyi yliluonnollisesti neitsyt Marian tullessa raskaaksi Pyhästä Hengestä, vartuttuaan aikuiseksi Johannes Kastaja kastoi Herran upotuskasteella Jordan-virrassa. Voitettuaan Juudean erämaassa kaikki paholaisen inhottavat hyökkäykset Jeesus aloitti Galileassa julkisen palvelutyönsä ihmeillä, merkeillä ja mahtavilla raamattutunneilla.
Israelin maassa monet seurasivat häntä innoissaan ja riippuivat hänessä kiinni, tosin senaikainen uskonnollinen eliitti jatkuvasti kritisoi häntä. Jeesusta pidettiin eksyttäjänä, riivattuna, syntisenä ja jumalanpilkkaajana. Kuitenkin tiedämme sen, että Jeesuksessa ei ollut minkäänlaista ”tahraa” tai epätäydellisyyttä. Hän oli ja on täydellinen valkeus, kiitos Jumalalle! Pietari kirjoittaa hänestä: ”Joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut” (1. Piet. 2:22). Messiaan maanpäällinen elämä oli lyhyt. Hän kuoli vähän yli 30 vuoden ikäisenä. Kuolinsyynä ei ollut syöpäsairaus, ei aivo- tai sydäninfarkti, ei ALS- tauti tai korona. Jeesus surmattiin raa`alla tavalla sen aikaisen telotusjärjestelmän mukaan ristiinnaulitsemalla. Noin kuusi tuntia kestäneen kuolinkamppailun jälkeen Mestari antoi henkensä Isän Jumalan käsiin.
Jeesus herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, eivätkä haudan hirmut voineet pidätellä Kristusta. Raamattu kertoo, että Vapahtaja ilmestyi ylösnousseena 40 päivän aikana opetuslapsilleen ja puhui heille Jumalan valtakunnasta. Voi sitä hämmästystä ja iloa, kun Maria Magdaleena ja muut naiset sekä apostolit havaitsivat Jeesuksen voittaneen kuoleman vallat. Aluksi monet olivat epäuskonsa tähden ”tukossa” , kun eivät uskoneet Jeesuksen ylösnousemukseen. Onneksi myöhemmässä vaiheessa usko virisi palamaan tulista liekkiä, ja pelokkaat ja kylmenneet opetuslapset saavuttivat Jumalan armon kautta ”taivaallisen lämpötilan”, halleluja!
Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa kerrotaan opetuslasten ja Jeesuksen viimeisistä hetkistä ennen taivaaseen astumista. Opetuslapset olivat kiinnostuneita aikakausista ja määrähetkistä. Näin ollen he kyselivät Jeesukselta Israelille tulevan valtakunnan rakentamisaikataulusta. Jeesuksen vastaus oppilailleen oli tyrmäävä: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut” (Apt. 1: 6–7). Heti perään Vapahtaja puhuu Pyhästä Hengestä, joka antaa voiman todistaa eri tilanteissa Kristuksesta (Apt. 1: 8). Siis oli tärkeämpää todistaa Jeesuksesta kuin tarkastella määrähetkiä. Eikö olekin merkillistä, että juuri ennen taivaaseen astumistaan Mestari puhui evankeliumin levittämisestä maailman ääriin saakka?
Erittäin sytyttävät ovat hengellisen laulukirjan sanat: ”Maailman ääriin vie sanoma kallis: Jeesus on syntimme sovittanut. Pelastus ompi nyt kaikille valmis, armon on portti jo avautunut. Uudestaan kerro tää ihmeinen viesti, vie yli merten, vie äärihin maan: Jeesus voi auttaa ja synneistä nostaa; elämän uuden Hän armossaan suo” (HL 216:1).
Öljymäeltä Jeesus kohotettiin ja vietiin pilvessä Jumalan oikealle puolelle taivaaseen. Siellä hän nyt on kirkkaudessa ja loistossa. Kärsimyksen tie on vaihtunut lepoon ja rauhaan, orjantappurakruunu kunnian kruunuun, herjaukset kiitokseen ja ylistykseen. Rauhanruhtinas Majesteetin oikealla puolella, ylevässä olotilassa tekee ylimmäispapillista palvelusta rukoillen meidän edestämme (Room. 8:34). Hän on siis todellinen etujemme valvoja ja hän sitoutuneesti on ilmestynyt Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme (Heb. 9:24). Taivaan joukot suurella äänellä veisaavat Hänelle uutta virttä, veisatkaamme samoin mekin: ” Karitsa, joka on teurastettu on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen. Hänelle, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti, Amen” (Ilm. 5:12–14).
Kari Härkönen
Aiemmat tekstit löytyvät Arkistosta.
Jos haluat keskusteluapua, sielunhoitoa, rukouspalvelua, ota yhteyttä pastori Kari Härköseen soittamalla tai lähettämällä tekstiviesti puhelinnumeroon 045 311 0780. Voit myös llähettää sähköpostia: kari.harkonen11(at)luukku.com tai pieksamaki(at)svk.fi.