Pieksämäen vapaaseurakunta

PIEKSÄMÄEN VAPAASEURAKUNTA ON 90-VUOTIAS!

Vuonna 1934 Pieksämäen Siilin hautaus­maalle saapui pastori Kaarlo Lehto Kuopi­osta siunaamaan kirkkoon kuulumatonta vainajaa . Hänen siunauspuheessaan ja rukouksissa oli niin syvällinen Pyhän Hen­gen vaikutus, että saattoväki tahtoi kuulla hengellisistä asioista enemmän. Kokouksia alettiin pitää kodeissa, kun jano ja nälkä Herran Jeesuksen puoleen oli suuri. Ihmisiä alkoi tulla uskoon. Työn laajentuessa tarvittiin isommat toimi­tilat. Sodan jälkeen saatiinkin käyttöön niin kutsuttu parakkikirkko. Se oli yksi Ruotsin Lähetysliiton Suomen Vapaa­kirkolle lahjoittamista kokoontumisti­loista. Työ Myllykadulla sijainneessa kirkossa käyn­nistyi tammikuussa 1948 ja jatkui 26 vuotta. Vuonna 1974 siirryttiin Keskuskadun varrella olevaan Puhelinyh­dis­tyksen taloon pitämään kokouksia. Samoihin aikoihin alkoi uuden kirkon rakentaminen. Koulukatu 12 -kiinteistö siunattiin Herran huoneeksi elokuussa 1977. Seurakunta on toiminut samoissa tiloissa jo yli 47 vuoden ajan. Kiitos Jumalalle! Vuosikymmenten aikana seurakunnan pastoreina ja evankelistoina on työs­ken­nellyt yli 20 henkilöä. He ovat saaneet kutsun Jumalalta rakentaa ja vahvistaa vapaakirkollista sekä yhteiskristillistä työtä Pieksämäellä. Lisäksi Herran elo­pelloilla on ollut koko joukko ihmisiä, jotka talkootyöperiaatteella ja varoistansa uhraten ovat tukeneet ja mahdollistaneet laajamittaisen Jumalan valtakunnan työn edistämisen lähetyskentille saakka. Kiitos Herralle jokaisesta Mestarille antautuneesta opetuslapsesta. Minäkin sain perheeni kanssa yli kymmenen vuotta sitten kutsun muuttaa Sastamalasta Herran työhön Pieksä­mäelle. Perheeseemme kuuluu ihana vaimoni Katriina sekä suloiset pojat Juhani (20) ja Sakari (16) Olen syvästi kiitollinen Katriinasta ja pojistamme, jotka saimme adoptoida Filippiineiltä. Kiitän Jeesusta Kristusta myös Pieksä­mäen vapaaseurakunnasta, jota olen paimenena saanut palvella nämä vuodet. Tätä kirjoittaessani kiitollisuus valtaa mieleni. On niin paljon kiitosaiheita. Raamattukin kehottaa meitä kiittämään kaikessa Jumalaa: Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa (1. Tess. 5:18). Alkavaan joulukuuhun liittyy monia mer­kityksellisiä päiviä. Yksi niistä on itse­näisyyspäivä 6.12., jolloin Suomi täyttää 107 vuotta. Itsenäisyyspäivänä monissa keskusteluhetkissä ihmiset puhuvat talvisodasta, joka käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1939–1940. Tuo 105 päivää äärimmäisen kovissa pakkasissa kestänyt sota oli täynnä ihmeitä. Saamme todella kiittää Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä siitä, että Jumala varjeli Suomea kaikilla rintamaosuuksilla. Puna- armeija hyökkäsi Suomen kimppuun murskaavalla mies- ja kalustoylivoimalla. Stalinin ja hänen sotilaskomentajansa Kirill Meretskovin tarkoituksena oli vallata Suomi 12 päivässä. Kuitenkin uskolliset Jeesuksen omat palavasti rukoilivat ja huusivat avuksi Herraa tuossa tukalassa tilanteessa. Jumala vastasi moniin rukouksiin, ja itsenäisyys säilytettiin. Kiitos Rauhanruhtinaalle! Jouluna ja kaikkina aikoina saamme ajatella tuota ihmeellistä Rauhanruhtinasta, joka syntyi Betlehemin seimeen synnittömänä Vapahtajana. Hänen elämänkaareensa liittyi suuri lunastustyö. Kerran Golgatan kummulla kahden ryövärin välissä ristiinnaulittuna kärsi viaton uhrikaritsa koko maailman syntien tähden. Kiittäkäämme Jumalaa Jeesuksesta, jonka kautta olemme saaneet syntimme anteeksi ja uuden elämän sekä Jumalan perheväen yhteyden – seurakunnan. Rukous: Rakas Herra! Tahdomme tuoda sinun eteesi monet kiitos- ja rukousaiheet. Kiitämme sinua 90- vuotiaasta Pieksämäen vapaaseurakunnasta, itsenäisestä Suomesta ja joulun ilosanomasta sekä Jeesuksen uhrikuolemasta, että ylösnousemuksesta. Auta meitä joka päivä kiittämään kaikesta ja elämään, Jeesus sinua lähellä ja rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Aamen! Siunattua adventin aikaa ja hyvää joulua! Kari Härkönen

Diakonia on usein tavallisia tekoja

Vietämme 11.–17.11.2024 valtakunnallista Diakoniaviikkoa. Usein ajatellaan, että diakoniatyö on vain organisoitua käytännön lähimmäistyötä, kuten vaikkapa Vapaakir­kos­sa ViaDia-yhdistysten tekemä työ, tai evankelis-luterilaisten seurakuntien diakonien tekemä työ. Vapahtajamme Jeesus opetti, rukoili ja antoi meille esimerkin ihmisten auttamisesta muun muassa parantamalla ja ruokkimalla ihmisiä. Muistamme kertomuksen tilanteesta (Matt. 14: 13–21), jossa Jeesus Johannes Kastajan mestauksen jälkeen halusi olla yksin, mutta tuhannet ihmiset seurasivat häntä. Jeesus oli tuolloin oletettavasti surullinen, ehkä ahdistunutkin ja olisi ehkä halunnut levätä, surra ja rukoilla omassa rauhassaan, mutta Raamattu kertoo meille, että Jeesus sääli ihmisiä ja antoi heidän olla lähellään sekä myös paransi sairaita. Jeesus siis rakasti ja välitti ihmisistä, jotka tuskin kaikki olivat hänen hyviä tuttaviaan. Illan tullen nämä noin 5000 miestä sekä naiset ja lapset tarvitsivat ruokaa, mutta käytettävissä olivat vain ne viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus ei siunannut tuossa tilanteessa ihmisiä kotimatkalle rukoillen, Isältään, että ravitse nämä ihmiset tänä iltana. Vapahtajamme siunasi vähäiset ruuat, jotta ne runsain mitoin riittäisivät nälkäisille ihmisille. Parannettuaan sairaat ja ravittuaan heidät Jeesus lähetti ihmiset pois luotaan ja meni yksinäisyyteen rukoilemaan. Matteuksen evankeliumi ei varsinai­sesti kerro lähtivätkö kaikki yli 5000 ihmistä seuraamaan Jeesusta tai olivatko he paikalle tullessaan jo Jeesuksen seu­raajia, mutta ajattelen, että Vapahtajamme antoi meille esimerkin diakoniatyöstä. Kertomuksessa mainitaan, että paikalla oli myös lapsia, emmekä inhimillisesti ajatellen voi olla varmoja ymmärsivätkö lapset tai kaikki aikuisetkaan koskaan, kuka tämä ihmeitä tekevä mies oikeasti oli. Herramme sääli, välitti ja palveli, eli parantamalla ja ravitsemalla vastasi ihmisten akuutteihin tarpeisiin. Jeesus ihmeellään ruokki kaikki nämä yli 5000 ihmistä kyseenalaistamatta oikeutta apuun hengellisen vakaumuksesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Meillä tavallisilla ihmisillä palveleminen ja inhimilliseen hätään vastaaminen vaatii usein käytännöllistä tekemistä. Vaikka kuinka uskoisimme ja rukoilisimme tai siunaisimme viittä leipää ja kahta kalaa, on hyvin epätodennäköistä, että niillä tuhansia ihmisiä syötettäisiin. Voimme kuitenkin kukin ottaen huomioon elämäntilan­teemme ja voimavaramme tehdä käy­tännön palvelutyötä joko organisoidusti ammattia harjoittaen tai vapaaehtois­työnä. Diakonisia tekoja ovat nekin, kun joku käy yksinäisen ihmisen luona, antaa nälkäiselle ruokaa tai tarjoaa autokyydin tarvitsevalle ilman, että asiasta kukaan ulkopuolinen mitään tietäisikään. Uskovien keskuudessa puhumme paljon evankelioinnista. Lähetyskäskyssä Jeesus kehottaa meitä menemään ja tekemään kaikki kansat opetuslapsik­seen, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi. Aivan, kuten ulkomailla tehtävässä lähetystyössä rakennetaan kaivoja, perustetaan kouluja, jaetaan lääkkeitä ja ruokaa, meillä täällä kotimaassakin joidenkin ihmisten kohdalla tehokkain evankeliointitapa voi olla auttaminen arkisessa ongelma­tilanteessa. Joskus käyttäytymisemme ja tapamme kohdata ihminen arvokkaana Jumalan luomana ja rakastamana persoonana riippumatta hänen vakaumuksestaan tai elämäntilanteestaan voi olla sitä parasta ”suolaa ja valoa” mistä Jeesus Vuorisaarnassaan puhuu. Haluan rohkaista sinua tänään Jeesuksen esimerkin mukaan diakonisiin tekoihin Efesolaiskirjeen sanoin, (2:10). ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” Ollessasi tilanteessa, jossa voit kanssaihmistä auttaa, tee se hyvillä mielin muistaen, että tämä käytännön teko on yksi osa jumalanpalvelustamme Jeesuksen seuraajina sekä kiittäen Kaikkivaltiasta Kolmiyhteistä Jumalaamme siitä, että hän meissä tahtomista ja tekemistä vaikuttaa. Rukous Vaikuta Herra meissä halua auttaa ja palvella lähimmäisiämme. Osoita meille selkeästi ne tilanteet, joissa diakonisia tekojamme tarvitaan ja anna meille tuolloin voimia, viisautta ja halu toimia tahtosi mukaan. Varjele meitä siltä, että ylpistyisimme tekojemme seurauksena, tai vertailisimme toisiamme, koska sinä tiedät elämäntilan­teemme, voimavaramme ja lahjamme. Siunaa meitä niin, että kun itse tarvitsemme apua, voimme sitä saada ja opeta meitä arvostamaan niin toisten tekemiä kuin omiakin palvelustekoja, riippumatta niiden suuruudesta tai näkyvyydestä. Kiitos Herra pelastuksestasi, armostasi ja siitä, että ajallaan suot meille myös levon ja irkistymisen hetkiä. Amen.
Aila Kenttälä

HERÄTYS!

Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee (Ef.5:14)!

Tarvitsemme hengellistä herätystä hyvin kipeästi tänä pimeänä maailmanaikana. Uskovainen, jumalaton, seurakunnat, esi­valta, erilaiset yhteisöt, suomalaiset ja kaikki maailman kansalaiset tarvitsevat herätystä – kääntymistä Jumalan puoleen kokosydämi­sesti. Kun uskosta osaton saa Herran armosta tulla herätykseen, hän tulee tietoi­seksi Jumalan olemassaolosta, taivaasta, omasta syntisyydestään – myös kadotuk­sesta. Kun hän tietää tarvitsevansa pelastajaa, Pyhä Henki ohjaa hänet vastaan­ottamaan henkilökohtaisesti Herran Jeesuksen Kristuksen kautta saatavan pelastuksen. Ihminen kokee uudestisynty­misen ja syntien anteeksisaamisen juhla­riemun. Siitä alkaa kaidan tien matka kohti taivaan loistoa. Halleluja! Myös uskova tarvitsee herätystä. Paavali nimenomaan kirjoitti kristityille heräämisen välttämättömyydestä. Juuri pelastuksen kokenut uskova on valtavasti rakastunut Jeesukseen. Kaikki tuntuu ihanalta. Rukous on helppoa, ja hän tahtookin viettää paljon aikaa siinä. Samoin Raamatun lukeminen ei tuota vaikeuksia. Pelastuk­sen kokenut suorastaan odottaa jatkuvasti hetkiä, joissa saisi lukea Herran sanaa vaikkapa lukutolkulla. Valtavaa on myös se, että saa ihmisten edessä tunnustaa kuuluvansa Vapahtajalle. On suurta sopia asiat lähimmäisensä kanssa; milloin tulee antaa anteeksi, milloin pyytää anteeksi, milloin korvata toiselle aiheutettu talou­dellinen vääryys rahal­lisesti. Uusi uskova haluaa myös olla aktiivisesti mukana omassa seurakunnas­saan. Hän rakastaa Jumalan kansaa ja omaa perheväkeään: aviopuo­lisoaan, lapsiaan, sukulaisiaan – myös vihamiehiään. Syrjähypyt ja uskot­tomuudet eivät kuulu hänen elämäänsä. Hänet tunnetaan uskollisuudesta, rehellisyydestä, luotettavuudesta. Hän on todellakin sanansa mittainen nainen/mies, joka käytöksellään antaa hyvän todistuksen ihmisten edessä. Säilyvätkö tuoreus, into ja palavuus, kun vuodet ja vuosikymmenet vierivät? Joissakin tapauksissa kaikki hyvä säilyy ja edistymistäkin tapahtuu kaikilla osa-alueilla. Monesti on kuitenkin niin, että uskonelämä laimenee, ja hengellinen liekki pienenee. Voi olla, että tuli sammuu kokonaan. Sisimmässä on vain hiiltyneitä, savuavia mustia kekäleitä. Ne eivät tuota lämpöä kenellekään. Kylmyys, penseys, innottomuus ja hengellinen velttous valtaavat olemuksen. Tällaisessa tilassa kristittyä voi uudelleen alkaa kiinnostaa syntielämä ja kieroutuneet vanhat pahat teot. Rakkaussuhteen Kristukseen ja seurakuntaan menettänyt on helppo saalis sielunviholliselle. Saatana valehtelee korvanlehdellä sanoen: ”Älä rukoile, älä lue sanaa, älä mene seurakuntaan, katkeroidu ja hyppää synnin mustaan mereen”. Onneksi Jumala on kärsivällinen. Hän kutsuu heräämään uudelleen. Ilmestyskirjan vakavassa lähetyskirjeessä Sardeen seurakunnalle hän, joka käyskenteli niiden seitsemän kultaisen (seurakunnan) lampunjalan keskellä antoi apostoli Johannekselle haastavan tehtävän kirjoittaa Sardeeseen ravisteleva teksti: Minä (Jeesus) tiedän sinun tekosi, sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Herää valvomaan... (Ilm. 3:1–6)! Kaiken rakkauden ja lohdutuksen Jumala kutsuu kylmentynyttä, pettynyttä, rääkkääntynyttä ja monenlaisia tappioita kokenutta ihmistä uudelleen luokseen. Tule Jeesuksen luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta! Tule Mestarin tykö, joka vuodattaa sielun haavoihin parantavaa voidetta. Astu Pyhän Jumalan eteen. Hän uudistaa matkaliittosi puhtaan kirkkaaksi. Hän antaa sinulle uuden alkamisen aamun, tulevaisuuden, jossa koet Taivaan Isän vahvojen käsien kannattelevan sinua, kun omat voimat ovat loppuneet. Rukous! Hyvä Jumala! Tulen sinun luoksesi luottaen siihen, että sinä voit minut, rääkkääntyneen, uupuneen ja hajonneen ihmisen uudistaa. Elämän kovissa myrskyissä saviastia on moneenkin otteeseen mennyt rikki. Huudan syvyydestä sinua oi Jeesus. Ota vielä pirstaleiksi menneet palaset ja tee niistä uusi astia jaloa käyttöä varten. Kyynelten keskeltä tätä pyydän sinulta rakas Mestari. Herätä minut uudelleen, nosta minut jaloilleni, vahvista minua ja anna minun kokea veresi ja ylösnousemuksesi voima. Tässä rukouksessa tahdon yhtyä Hilja Aaltosen sanoittamaan lauluun: Katson ylle vainion, tähkäpäät jo kypsät on. Korjuumiehet puuttuvat, lapsen Herran uupuvat. Johda jälleen ristin luo, missä virtaa lähde tuo, joka janon sammuttaa, lapset Herran uudistaa. Jeesuksen nimessä. Aamen!

Kari Härkönen

Aiemmat tekstit löytyvät Arkistosta.

Jos haluat keskusteluapua, sielunhoitoa, rukouspalvelua, ota yhteyttä pastori Kari Härköseen soittamalla tai lähettämällä tekstiviesti puhelinnumeroon 045 311 0780. Voit myös llähettää sähköpostia: kari.harkonen11(at)luukku.com tai pieksamaki(at)svk.fi.