Pieksämäen vapaaseurakunta

Tällä viikolla tapahtuu

Tervetuloa terveenä ja käsihygeniasta ja turvaväleistä huolehtien.

Aamurukoukset ma (ei 6.12.), ti ja pe klo 8.4

  • Su 5.12. klo 11.00 Ehtoollisjuhla Hankasalmen as., Kari Härkönen
  • Su 5.12. klo 16.00 Ehtoollisjuhla, Timo Jormakka, Kari Härkönen
  • Ti 7.12. klo 18.00 Miestenilta
  • Pe 10.12. klo 18.00 Lähetysilta
  • Pe 10.12. klo 18.30 Nuorten yhteiset pikkujoulut helluntaiseurakunnassa
  • Su 12.12. klo 14.00 Israel-tilaisuus, Tuula ja Esko Siljanen, Marja-Terttu Ritvanen

Pieksämäen vapaaseurakunta

Koulukatu 12

76100 PIEKSÄMÄKI

pieksamaki(at)svk.fi

Mahdottomasta mahdollista!

Kiitos Jeesukselle, että saat olla tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa, joka edelleenkin tekee yliluonnollisia tekoja: Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää (Job.9:9). Raamattua lukiessamme huomaamme, kuinka monilta sivuilta nousevat esille Jumalan ”ylitse ymmärryksen” käyvät voimateot. Luomakunnan luominen on yksi esimerkki Herran Sanan mahtavasta voimasta. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä (Heb. 11:3). Luomisteon ihmeestä puhuu myös Paavalin kirje Kolossan seurakunnalle: Sillä hänessä(Kristuksessa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen (Jeesuksen) kauttansa ja häneen (Kol. 1:16).

Jumalan Sanan hylkäävä maailman  viisaus” selittää luomakunnan synnyn toisella tavalla. Kosmologiaan (oppi maailman rakenteesta) on muotoutunut vallitseva teoria alkuräjähdyksestä. Varsinkin 1960-luvulta lähtien on opetettu maailman syntyneen tiheästä ja kuumasta energian ja aineen kasaumasta 13.8 miljardia vuotta sitten niin kutsutussa alkuräjähdyksessä ja on siitä lähtien jatkuvasti laajentunut. Tämän teorian mukaan ensimmäisinä kolmena minuuttina syntyivät maailmankaikkeuden kevyiden alkuaineiden varastot, vety, helium ja jonkin verran deuteriumia ja litiumia. Maailman ”viisaus” ei siis huomioi laisinkaan Jumalan olemassaoloa ja Hänen ihmeellisen Sanansa luomisvoimaa maailmankaikkeuden synnyssä.

Kuitenkin uudestisyntynyt Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen uskova kristitty uskoo, että Jumala loi maailman ja kaiken mitä siinä on Sanallaan. Alussa ei ollut siis mitään, ei aineen kasaumaa, ei atomeja, ei alkuaineita eikä alkuräjähdystä. Jumalan luomisvoimaisten sanojen jälkeen alkoi tapahtua. Kun luet 1. Mooseksen kirjan luvut yksi ja kaksi, huomaat, miten Jumala viisaudessaan loi kaiken kauniisti ja tasapainoiseen järjestykseen luomakunnassaan. Jumalan sanat olivat tehokkaita, sillä uudelleen ja uudelleen luomissanan jälkeen toistuu: ”ja tapahtui niin”.

Ihminen, joka luotiin kuudentena päivänä Jumalan kuvaksi, seppelöitiin kunnialla ja kirkkaudella (Ps. 8). Ihminen ei kuitenkaan kyennyt säilyttämään puhtauttaan paratiisissa, vaan lankesi käärmeen ja sielunvihollisen houkuttelemana syntiin (1. Moos. 3). Tuosta katastrofista lähtien ihminen on joutunut monenlaisiin ongelmiin ja vaikeuksiin sekä mahdottomiin tilanteisiin, joista vain Jumala on voinut päästää vapaaksi. 2. Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta. Luvussa 14 kerrotaan, miten Israelin kansan eteneminen pysähtyi Punaisen meren rannalle. Siellä egyptiläisten sotajoukot saavuttivat leiriytyneen kansan. Israelilaiset olivat ”puun ja kuoren” välissä. Toisella puolella oli meri. Toisella olivat sotajoukot. Tilanne inhimillisesti katsottuna oli mahdoton. Jumala puuttui asioiden kulkuun ja järjesti pelastuksen: Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten (2. Moos. 14:16). Mahdoton tilanne tehtiin mahdolliseksi. Kiitos Herralle! Kansa pääsi kuivin jaloin toiselle rannalle. Samaa yrittäneet egyptiläiset hukkuivat.

Meidänkin elämäämme tulee tilanteita, joissa tarvitsemme Jumalan yliluonnollisen käden ja Sanan voimaa. Ensin jokin haaste tai tehtävä näyttää mahdottomalta, mutta Jumala armossaan tekeekin sen mahdolliseksi. Palautetaan mieliimme eräs epäuskoinen isä, jonka pojan kimppuun toistuvasti kävi henkivalta. Jeesus vapautti tuon pojan riivaajan voimasta . Sitä ennen Herra sanoi pojan isälle: Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:17–29).

Jos et ole vielä kokenut uudestisyntymisen ihmettä, niin voit rukoilla tämän rukouksen: Rakas Herra! Tulen sinun luoksesi syntisenä, armoa kaipaavana ihmisenä. Tunnustan sinulle, että olen elänyt elämäni erossa sinusta. Tahdon nyt ottaa sinut vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana, pelasta minut ja uudestisynnytä minut elävään uskoon Sanasi ja Pyhän Henkesi kautta. Sinä, Jeesus, kuolit puolestani ja maksoit kalliin hinnan vapaudestani. Uskon nyt vuodattamaasi veresi voimaan, jossa minun kaikki syntini pyyhitään pois. Täytä minut Pyhällä Hengellä ja anna minun tunnustaa nimeäsi ihmisten edessä. Johda minut seurakuntayhteyteen. Amen!


LOPUNAJAN MYLLERRYKSIÄ

”Aika on paha!” Näin apostoli Paavali kirjoitti Efeson seurakunnalle noin vuonna 61, kun hän oli Kristuksen tähden lievässä vankeudessa Roomassa (Ef. 5:16). Elämme nyt vuotta 2021 ja voimme yksimielisesti todeta nykyisen maailmanajan olevan edelleen pahan . Se ei ole muuttunut paremmaksi ihmisten ponnisteluista huolimatta. Päivittäin luemme ja kuulemme järkyttäviä uutisia yllättävistä sääilmiöistä, hirmumyrskyistä, tuhotulvista, maanjäristyksistä, aseellisista konflikteista, veritöistä, luonnottoman ja haureellisen elämän eri muodoista. Raamatun arvovaltaa poljetaan maahan. Monissa piireissä Jumalan sanaa pidetään vain satukirjana. Sanaa ei oteta vastaan, eikä haluta ojentautua sen mukaan. Tämä näkyy muun muassa elämää suojelevien rajojen rikkomisena. Esimerkiksi avioliitto on naisen ja miehen välinen instituutio, mutta eksyttävä maailman henki hyväksyy avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa. Raamattu varoittaa: ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa” (Snl. 22:28, 23:10). Samoin niin kutsutut sukupuolenkorjausleikkaukset tärvelevät Jumalan alkuperäisen luomistyön, koska Herra on tarkoittanut miehen mieheksi ja naisen naiseksi. Ihminen ei saisi muokkailla ja ”korjailla” Jumalan alkuperäissuunnitelmaa, mutta ihminen ”nokkeluudessaan” rikkoo Herran säätämät rajat. Kun toimitaan näin, tehdään syntiä. Synnin tekemistä ei kuitenkaan saa jatkaa, vaan siitä on tehtävä parannus.

Kauan aikaa sitten Jerusalemin ulkopuolella Pääkallonpaikalla pahantekijöitä teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Maantierosvot, kapinoitsijat ja murhaajat ja muut pahan tekijät otettiin kiinni ja heidät ristiinnaulittiin julkisesti. Se oli oli erittäin häpeällinen ja tuskallinen kuolemanrangaistus. Ristiinnaulittu kärsi mielettömiä ruumiillisia kipuja, kun käsiin ja jalkoihin lyötiin naulat. Raamattu kertoo, kuinka Jeesus Kristus naulittiin Golgatan keskimmäiselle ristille kahden ryövärin väliin. Oliko hän syntiä tehnyt rikollinen? Ei todellakaan! Jeesus oli ja on täysin puhdas, viaton, syntisistä erotettu Vapahtaja, joka tahtoo antaa langenneelle synnit anteeksi. Kiitos Herralle!

Lopun ajan myllerryksien keskellä käännä katseesi Jeesukseen. Hän ottaa sinut avosylin vastaan. Jos tätä lukiessasi et vielä ole Herran oma ja koet Pyhän Hengen kutsuvan sinua tulemaan rakkaan Vapahtajan luo, älä paaduta sydäntäsi tai siirrä ratkaisuasi tuonnemmaksi. Nyt on otollinen aika ottaa pelastus vastaan. Halleluja!  Raamattu sanoo: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Pelastusteko, jonka Kristus suoritti Golgatalla, on täydellinen. Emme saa ottaa siitä mitään pois, emmekä saa siihen mitään ihmistekoista lisätä. Se saadaan hyväksyä omakohtaisesti kokosydämisesti. Kun tämä tapahtuu, ihminen uudestisyntyy ylhäältä. Hänestä tulee uusi luomus vanhan kadotessa ” merten syvyyksiin” (Joh. 3, 2. Kor. 5:17, 1. Piet. 1: 3–5).

Lopun ajan näkymät ilman Kristuksen henkilökohtaista tuntemista ovat masentavia ja mieltä alaspäin painavia. Kielteiset uutiset voivat saada liikaa huomiota. Tällöin paniikki ja erilaiset pelot voivat syödä elämiseen tarvittavan rohkeuden pois. Voidaan joutua pahojen ja huonojen uutisten odottamisen kierteeseen. Kristityn asenne kuitenkin tulisi olla ankkuroitunut toisella tavalla. Kalastaja ja sittemmin apostoli Pietari kirjoittaa: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessannesiihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2. Piet. 3: 12–14).

Kari Härkönen

JUMALAN KUTSU

 Kautta aikojen Jumala on kutsunut yhteyteensä ja erilaisiin palvelutehtäviin vajavaisia ihmisiä. Kun Herra on antanut kutsun, on laskettu ” kustannuksia”. On myös mietitty, onko minusta toteuttamaan Herran kutsua. On pohdittu, mitä ihmiset sanovat, jos lähden kokosydämisesti Herran viitoittamalle tielle. Jotkut ovat Jumalan kutsun saatuaan kieltäytyneet tottelemasta ”taivaallista työnantajaa”. Se ei tuo siunausta kieltäytyjälle eikä tämän lähimmäiselle. Myös Pyhä Henki tulee murheelliseksi, kun Herran tahtoa vastaan niskuroidaan. Rakkaat kristityt sisaret ja veljet, rukoillaan, että voisimme alttiisti toteuttaa Jumalan tahdon, ilman vastaväitteitä ja sydämen vastahakoisuutta.

Monet ovat laittaneet erilaisia esteitä, kun Jumala on kutsunut palvelutyöhönsä. Vanhan testamentin välimies ihmisten ja Jumalan välissä oli Mooses. Jumala kertoi, että hänen toimenkuvaansa kuului Israelin kansan vapauttaminen Egyptin orjuudesta. Mooses ei kuitenkaan heti halunnut ”allekirjoittaa” Jumalan laatimaa työsopimusta, vaan hän alkoi estellä: Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä selkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli (2. Moos.4:10). Hän ajatteli, että hänen ilmaisukykynsä heikkous estäisi suoriutumaan vaativasta johtajan tehtävästä. Jumala kuitenkin suuressa armossaan antoi hänelle avuksi puhetaitoisen Aaronin (2. Moos. 4:14–16). Tämän tuella Mooses lopulta otti kutsun vastaan ja lähti toteuttamaan sitä.

Mooses sai kutsun 80-vuotiaana. Profeetta Jeremia oli puolestaan vasta nuorukainen. Myös hän esteli eikä syttynyt heti liekkeihin: Voi Herra, Herra! Katso en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori (Jer. 1:7). Hänellä oli tuplaten esteitä; puhetaito ja nuori ikä. Herra kuitenkin tahtoi Jeremian palvelukseensa, vaikka hänellä ei ollut paljoakaan elämän kokemusta ja tuskin ollenkaan kokemusta hengellisessä työssä. Tämä opettaa meille, että Jumala käyttää, ketä hän itse tahtoo – olkoon nuori tai jo kypsään ikään ehtinyt. Herra rohkaisi Jeremiaa: Älä sano: ”Minä olen nuori”, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua (Jer. 1:7). Itse elävä Jumala puhalsi Jeremian täyteen roihuun, ja hänen avullaan nuori profeetta selvisi vaativasta tehtävästään. Kiitos Jumalalle! Jos ajattelet nuoruutesi olevan este kutsumuksen toteuttamiselle, muistele apostoli Paavalin sanoja: Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva  puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa (1. Tim.4:12).

Entä löytyykö Raamatusta henkilöitä, jotka ovat vastanneet kutsuun suoraan? Sellaisia, jotka ovat kutsun sanoneet heti: ”Kyllä Herra, olen valmis palveluksen työhön.” Jeesus nasaretilainen kulki Galilean järven rantaa ja kohtasi siellä työlleen antautuneita. Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes olivat kalastuspuuhissaan. Tarkkailtuaan ahkeria elinkeinonsa harjoittajia Jeesus antoi heille väkevän kutsun: Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia (Matt. 4:19). Kutsu oli niin mullistavan, ettei miesten sydämistä, ajatuksista ja sanoista ei löytynyt vastustelua eikä esteitä. Jeesuksen antama kutsu upposi miehiin. Halleluja! Evankeliumi kertoo: Niin          he jättivät kohta verkot, veneensä, isänsä ja seurasivat häntä (Matt. 4:20, 22).

Antaudutaan Jeesukselle niin kuin Galilean järven kalastajat. Kun Jumala kutsuu meitä toteuttamaan hänen tahtonsa elämässämme, vastataan myöntävästi hänen puhutteluunsa ja sitoudutaan Pyhän Hengen suunnitelmaan ilman estelyä. Kun Herra kutsuu ja laatii suunnitelman, niin hän aina antaa voiman sen toteuttamiseen. Kristus Jeesus ei jätä meitä voimapulaan, koska hän on aina kanssamme maailmanajan loppuun asti (Matt. 28:20).

Jos tätä lukiessasi et ole vielä vastannut myöntävästi Jumalan pelastuskutsuun, niin voit rukoilla ääneen seuraavan rukouksen:

Rakas Herra, tulen sinun luoksesi. Koen sydämessäni sinun kutsuvan minua. Tahdon nyt vastaanottaa henkilökohtaisesti pelastuksen Kristuksessa. Kiitos siitä, että kuolit puolestani Golgatan keskimmäisellä ristillä. Annoit veresi ja henkesi minunkin syntieni tähden. Kadun tässä ja nyt niitä ja käännyn niistä pois sinun luoksesi. Otan vastaan anteeksiantamuksen ja kutsun lähteä kulkemaan pelastuksen kaitaa tietä kohti kirkkautta. Kiitos Jeesus, että minun ei enää tarvitse kulkea kadotuksen tietä synnin ja saatanan orjana. Olen nyt vapaa ja kutsuttu seuraamaan sinua. Täytä minut Pyhällä Hengellä. Tahdon seurata sinua myös vesikasteelle. Anna minun löytää oma seurakuntakotini. Aamen!


Pauhatkoonpa elon meri

Aatu Heiskanen on runoillut Hengellisen laulukirjan laulun 416 sanat: Pauhatkoonpa elon meri,  purten kestää sen. Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en. Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa. Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa? Heiskanen oli 1900- luvun alussa lahjakas sananjulistaja, kirjailija, runoilija ja säveltäjä. Hän toimi aluksi uusheränneiden lestadiolaisten parissa kymmenisen vuotta muun muassa Kittiläs­sä. Siellä oli havaitta­vissa herätyksen aaltoja. Hän alkoi  kuiten­kin arvostella lestadiolaisten tupakointia ja totesi: ”Vuotuisilla tupakkamenoilla voitai­siin palkata uusia työntekijöitä Herran elovainioille.” Vuonna 1923 hän siirtyi Akseli Skutnabin perusta­maan Evankeliset ystävät -liikkeeseen ja kymmenen vuoden kuluttua edelleen vapaakirkolliseen herätysliikkeeseen.

Harvoin elämä on  pelkkää leppoisaa myötätuulessa purjehtimista. Välillä meitä koetellaan vastatuulessa tai peräti repivissä myrskyissä. Jumala ei ole luvannut omilleen helppoa, koetuksista vapaata elämää, mutta hän on luvannut olla niissä mukana. Hän ei jätä eikä hylkää, vaikka siltä tuntuisikin. Tutuksi tulleen lähetyskäskyn yhteydessä Jeesus sanoi omilleen: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti" (Matt. 28:18–20). Jeesus Kristus siis on sinun kanssasi, kun tuntuu vaikealta, kun olet ahdistunut, kun suunnitelmasi eivät ole toteutuneet, kun sairastat tai olet terve, kun elon meri on peilikirkkaan tyyni tai kun se raivoaa kuin viimeistä päivää. Sinä henkilö­koh­taisesti Herraan uskova luota häneen kaikessa ja kaikissa tilanteissa. Anna kunnia Jumalalle, sillä Jeesuksella kaikki valta. Halleluja!

Jaakobin kirjessä todetaan, että meidän tulisi pitää pelkkänä ilona, kun joudumme moninaisiin koetuksiin (Jaak. 1:2). Koe­tuk­set vahvistavat uskoamme. Usko ei vahvis­tu helpoissa olosuhteissa. Urheilijakaan ei voi olettaa kuntonsa kasvavan pelkästään nojatuolissa istuen. Hänen on nähtävä vaivaa, on sitouduttava kurin alaiseen elämänrytmiin, on rasitettava lihaksistoa, on kestettävä tuskaa vaativissa harjoituk­sis­sa, on opittava oikealla tavalla myös ”nielemään” häviöt ja pettymykset. Kai­ken tuon seurauksena kunto ja suoritus­kyky paranevat. Samoin käy myös usko­valle, joka suostuu ottamaan nurkumatta vastaan koetukset. Hän tulee vahvistu­maan uskossaan. Kiitos Jumalalle! 

Jeesus koulutti opetuslapsiaan eri tavoin. Hän antoi heille helppoja tehtäviä, mutta myös vaikeita ja vaativia koetuksia. Matte­uksen evankeliumissa kahdeksannessa luvussa kerrotaan, kuinka opetuslapset  lähtivät yhdessä Jeesuksen kanssa veneellä Gen­ne­saretin järvelle. Ensin oli helppoa soutaa, ja tuulet olivat suotuisat. Sää kuitenkin muuttui nopeasti ankaraksi myrskyksi, ja koetukset alkoivat. Opetuslapset eivät kyenneet säilyttämään uskoa Jeesuksen sanaan, jonka hän oli antanut heille, kun hän käski heitä menemään toiselle rannalle (jae 18). Hän ei puhunut mitään hukkumisesta. Kovassa myrskyssä sanat unohtuivat. Tilalle tuli epätoivoinen huuto: ”Herra, auta, me hukumme!” (jae 25).

Jeesus totesi opetuslapsilleen vain: ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Sanat olivat suora, viiltävä kuvaus oppilaiden sen hetkisestä hengellisestä tilasta. Se oli kaukana esimerkillisestä, voittavasta uskosta. Varmasti mekin löydämme itsemme  vastaavanlaisista tilanteista. Vahvakin usko saattaa muuttua heikoksi myrskyävällä merellä. Usko horjuu, ja pelkäämme vajoavamme pohjaan. Silloinkaan ei Herra hylkää lastaan, vaan pitää kädestä kiinni. Hän tyynnyttää voimallaan myrskyn ja poistaa epäuskon (jae 26). Koetuksen jälkeen usko on jälleen vahvistunut, ja voimme purjehtia kohti seuraavaa myrskyä entistä vahvempana ja väkevämpänä Herrassa.

Rukous

Rakas Jeesus! Anna minulle voimaa kestää uskossa kaikki koetukset, jotka tulevat elämääni myrskyn tavoin. Anna minulle voima pitää niitä pelkkänä ilona ja anna minulle se usko, että sinä olet todella voimallinen tyynnyttämään kovimmankin myrskyn. Pyydän tässä ja nyt voimaa myös lähimmäisilleni, jotka parhaillaan ovat myrskyn silmässä avuttomina. Auta heitä, tyynnytä myrsky ja nosta heidät käsivarsil­lesi lepäämään. Rakas, Jumala, näet hen­kilöt, jotka ovat raivoisien tuulten riepo­teltavina siksi, etteivät he vielä tunne sinua henkilökohtaisesti. Anna heidän ottaa vastaan pelastus Kristuksessa ja anteeksi­antamus suuren armosi kautta. Sinussa ainoassa on syntien anteeksisaaminen ja syyttömäksi julistaminen sekä iankaikki­seen elämään pääsy. Aamen!

Kari Härkönen


Helluntaipäivä 2021

Suuri kiitos täyttää sydämeni, kun saamme viettää tänäkin koronavuotena helluntaita. Apostolien teoissa toisessa luvussa kerrotaan tästä erittäin tärkeästä päivästä. Opetuslapset olivat odottaneet sitä jo kauan, sillä Rauhanruhtinas oli jo ennen ristiinnaulitsemistaan maininnut tulevasta Pyhän Hengen vuodatuksesta moneen kertaan: Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva (Joh. 14:16–17). Vanhan testamentin puolella muun muassa profeetta Joel (835–796 eKr.) oli puhunut tulevasta ihmeellisestä Hengen vuodatuksesta. Hän profetoi  tarkasti tulevasta helluntaista: Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni (Joel. 2:28–29).        

Jerusalemissa olleet opetuslapset saivat Pyhän Hengen tulen ja voiman kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen: Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi ( Apt. 2:1–4). Tuolloin toteutuivat profeetta Jesajan sanat: Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tällä kansalle (Jes. 28:11).

Helluntaina Isän ja Pojan sydämeltä vuosi voimallinen Pyhän Hengen kaste uskovien ylle. Kielilläpuhumisen lisäksi astuttiin erikoiseen armolahjojen aikakauteen, jossa Jumalan kansa sai siunausta hengellisten ihmelahjojen ja käytännölliseen työhön liittyvien lahjojen avulla (Apt. 6., Room. 12:6–8, 1. Kor. 12–14, 1. Piet. 4:10–11). Helluntai oli kristillisen seurakunnan syntymäpäivä. Apostoli Pietari julisti koolla oleville juutalaisille kohti käyvän saarnan, jossa hän kertoi Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, ylösnousemisesta, Pyhän Hengen vuodattamisesta ja Kristuksen puoleen kääntymisen välttämättömyydestä. Yhtenä ainoana juhlapäivänä, helluntaina, ”piston sydämeensä” sai kolmetuhatta sielua. He ottivat Pietarin saarnan vastaan, ja Jeesus uudesti synnytti heidät Sanan ja Hengen kautta ( Apt. 2:14–40). Kiitos Jumalalle!

Syntinsä anteeksisaaneet juutalaiset muodostivat Jerusalemiin seurakunnan. Uskoontulon julkisena tunnustuksena heidät kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Sylilapset siunattiin rukouksessa kätten päälle panemisella, mutta heitä ei kastettu. Jerusalemin          seurakunta eli voimakasta aikaa: sieluja pelastui, sairaita parantui, kastejuhlia pidettiin tuon tuostakin ja seurakunnan rakentamiseksi saatiin armolahjoja. Pyhä Henki valtuutti monet nöyrät Herran opetuslapset palvelemaan Jumalan seurakuntaviroissa. Omaisuudestakaan ei pidetty ”kynsin hampain” kiinni, vaan sitä myytiin ja tuettiin taloudellisissa vaikeuksissa oleva. Pyhän Hengen aikaansaama käytännöllinen lähimmäisen rakkaus laittoi luopumaan maista, taloista ja tavaroista heikompiosaisien hyväksi (Apt. 2: 41–47), Ef. 4:11–12).

Seurakunnallinen liikehdintä ei pelkästään jäänyt Jerusalemiin, vaan Jumala laajensi sitä. Apostolien teoissa kahdeksannessa luvussa kerrotaan, miten evankelista Filippus meni Samarian kaupunkiin saarnaamaan Kristusta. Myöhemmin sinne saapuivat myös apostolit Pietari ja Johannes, jotka johdattivat uskoon tulleet syvemmin sisälle seurakunnallisiin perustotuuksiin. Apostolien laittaessa uskovien päälle kätensä he saivat Pyhän Hengen niin kuin Jerusalemissa helluntaina (Apt. 8:17).

Hengen liikehdintä oli ilmeistä Korneliuksen kodissa Kesareassa. Jumalaa pelkäävä upseeri perhekuntineen eivät vielä olleet henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen. Kun Pietari julisti tuon sadanpäämiehen kodissa sanomaa Jeesuksen nimessä, koko perhekunta kääntyi Jumalan puoleen. Kaikki kodissa olleet tulivat elävään uskoon, ja Pyhä Henki tuli jokaisen päälle. Hengen täyteyden saaneet puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apt. 10).

Rukous!
Rakas, Jumala, kiitämme sinua helluntaipäivästä. Kiitämme Pyhän Hengen          vuodatuksesta ja seurakunnan syntymisestä. Ylistämme sinua, että Henkesi toimii edelleen keskuudessamme kirkastaen Kristuksen Jeesuksen nimen. Kiitos, että Pyhä Henki jakaa armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi ja kutsuu palvelijoitaan synnyttämään ja istuttamaan uusia seurakuntia alueille, joissa saatana, synti ja jumalavastaisuus vielä hallitsevat. Kiitos, että turmiolliset, ihmisiä kahlitsevat voimat väistyvät Jeesuksen nimessä ja veressä. Rakas, Taivaallinen Isä, tulkoon sinun aikaansaama läpimurtosi, vapautesi, anteeksiantamuksesi ja armon runsautesi yllemme! Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. Amen!

Kari Härkönen

Kärsimys, kuolema ja ylösnousemus

Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan (1. Kor. 15:3–4).

Kristuksen tuskien tie alkoi hänen viimeisellä maanpäällisen elämänsä viikolla ehtoollisen jälkeen Getsemanessa. Syvässä murheessa ja tuskassa hän taisteli rukouksessa vuodattaen kyyneliä ja hikoillen verta. Jeesus koki raastavan yksinäisyyden, sillä lähimmät opetuslapset eivät jaksaneet valvoa edes tuntia hänen kanssaan. Kun Pietari, Jaakob ja Johannes eivät kyenneet vahvistamaan häntä, Jumala lähetti tueksi enkelin taivaasta. Kolmestakymmenestä hopearahasta Vapahtajan pettänyt Juudas Iskariot saapui Getsemaneen. Hänellä oli mukanaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten palvelijoita miekat ja seipäät käsissä. Jeesus otettiin kiinni ja sidottiin kuin pahantekijä.

Ylimmäisen papin Kaifaan luokse oli kokoontunut kirjanoppineita ja vanhimpia. He totesivat yksimielisesti Jeesuksen ansaitsevan kuolemanrangaistuksen ja veivät Vapahtajan maaherra Pontius Pilatuksen tuomittavaksi. Pitkänperjantain aamun valjettua syytön mies seisoi syytettynä roomalaisen maaherran edessä. Hänellä oli valta vapauttaa vangittu, mutta myös panna kuolemanrangaistus täytäntöön. Kuulustelu sai järkyttävän lopun. Kapinasta ja murhasta tuomittu rikollinen Barabbas vapautettiin, mutta viaton Jeesus ruoskittiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi.

Sitten alkoi tuomitun raaka kohtelu. Jeesuksen päähänsä painettiin orjantappurakruunu. Häntä lyötiin, tönittiin ja hänen päälleen syljettiin. Häntä ruoskittiin ja pilkattiin. Mestari menetti paljon fyysisiä ja henkisiä voimia eikä jaksanut kantaa ristin poikkipuuta Pääkallonpaikalle. Tehtävään pakotettiin Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva tummaihoinen mies, Simon kyreneläinen. Golgatalla Jeesus ristiinnaulittiin kahden ryövärin väliin. Alkoi kuusi tuntia kestänyt tuskallinen kuolinkamppailu.

Joukko vihaisia ihmisiä pilkkasi Jeesusta. Samoin tekivät myös molemmat ristiinnaulitut ryövärit. Toinen heistä tuli omantunnon tuskiin, kun hän havaitsi Jeesuksen olevan täysin syytön. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus sanoi hänelle:Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa (Luuk. 23:42–43). Ennen kuolemaansa Jeesus huusi suurella äänellä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46). Kristus kuoli Golgatalla syntiemme tähden. Hänen kuolemansa ja hänen vuodattamansa veri teki mahdolliseksi pääsyn iankaikkiseen elämään hänen nimeensä uskoville.

Joosef arimatialainen ja Nikodeemus ottivat Jeesuksen ruumiin pois ristiltä ja siirsivät  sen teloituspaikalla olleeseen puutarhahautaan. Jeesus oli haudassa, mutta Jumala teki valtavan ihmeen kolmantena päivänä, kun hän herätti oman Poikansa kuolleista. Halleluja! Hengellisen laulun sanat ovat puhuttelevat: Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni. Haudan hirmut Kristus voitti, vankeuden vangitsi. Kärsitty on tuomiomme, noussut armonaurinkomme (HL 114:1). Ylösnousemus todistaa Jumalan valtasuuruudesta. Ei mikään, eikä kukaan voita Jumalaa. Hän on kaiken yläpuolella ja kuoleman voittaneena ansaitsee kokosydämisen ylistyksen ja          kiitoksen.

Rukous

Rakas Jumala! Tahdon kiittää sinua Jeesuksesta Kristuksesta, joka vapaaehtoisena kärsi ja kuoli puolestani. Kiitän ristin työstä, anteeksiantamuksesta, veren voimasta ja myös lain täyttämisestä. Golgatalla kuului huuto: ” Se on täytetty”. Kiitän Herraa, että minun ei tarvitse olla lain- ja suorituskristillisyyden orja. Olen vapaa ja olen armon alla, ylistetty olkoon Jumala! Sydämestäni kiitän Kaikkivoipaa Isää Jumalaa, että hän herätti  Poikansa eloon kuolemasta. Se on minulle jatkuvasti suurenmoinen uutinen, josta päivittäin riemuitsen. Anna minulle voimaa kilvoitella uskon tiellä loppuun asti niin, että perisin kerran kirkkaan kruunun. Aamen!

 

Kari Härkönen

Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen
(Mark.11:9)

Palmusunnuntaina aasilla ratsastanut Rauhanruhtinas kuuli riemuitsevia hoosianna-huutoja kansalta, joka oli tullut viettämään pääsiäisviikkoa Jerusalemiin. Jeesuksen viimeinen viikko hänen maanpäällisen elämänsä aikana oli alkamassa. Ilmapiiri oli täynnä iloista odotusta, sillä olihan itse kuningasten Kuningas ja herrojen Herra saapumassa Jumalan omaan kaupunkiin, Siionin porteille (Ps. 87). Viimeinen viikko oli Vapahtajalle kaikkein raskain, sillä hän joutui kulkemaan kärsimyksen tien kuolemaan saakka. Saakoon Pyhä Henki hiljentää sydämemme ajattelemaan tuota valtavaa Jumalan rakkautta, kun hän antoi oman Poikansa uhraamaan itsensä meidän syntiemme tähden. On murheellista todeta, että on niin paljon ihmisiä, jotka eivät lainkaan välitä Herrasta ja hänen suuresta työstään puolestamme. Rukoilen, että Jumala saisi murtaa kovat sydämet ja tuoda syntiset vastaanottamaan anteeksiantamuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

Ratsastaessaan aasilla Jeesus havaitsi riemuitsevan joukon, joka kunnioitti häntä levittäen vaatteitaan ja lehviä tielle. Jeesus koki itsensä tervetulleeksi tämän ylistyksen ja palvonnan keskiössä. Ihmisten huomio oli keskittynyt Kristukseen, ei maallisiin asioihin. Meidänkin tulee keskittyä häneen ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme. Sielunvihollinen tahtoo viedä ajatuksemme toisarvoisiin, mutta kun vastustamme sitä uskossa, se pakenee meistä. Muistakaamme myös, että sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot (1. Joh. 3:8). Ylistä Herraa, sillä hän on voittaja. Ei mikään, eikä kukaan ole hänen yläpuolellaan. Hän on ylivaltainen hallitsija. Hallitkoon hän sinua ja minua kaikessa. Halleluja! Vanha, langennut luontomme pysyköön ristillä kuolleena, ja saakoon Hengen voittovoima meissä enemmän ja enemmän jalansijaa.

Nykyään on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat hengellistä, henkistä, fyysistä ja ajallista apua. Yhteiskuntamme kasvavat ongelmat lisäävät ihmisten harteilla jo olevaa kuormaa. Monien kantokyky on romahtamaisillaan. Ahdistus, masennus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Itsemurhan riski          kasvaa. Monien fyysinen terveys on heikko: kipuja on päässä, sydämessä, selässä, vatsassa. Saattaa tuntua, että koko ruumis peittyy niiden alle. Vaikeiden sairauksien kanssa kamppailevat kyselevät: ”Selviänkö tästä? Jäänkö enää eloon?” Työttömyys ja taloudelliset huolet ovat lisänneet psyykkistä pahoinvointia. Jos tällaisissa tilanteissa etsitään apua katkeruudesta, kiroilusta, päihteistä tai muista riippuvuuksia aiheuttavista asioista, pahan kierre vain pahenee.

Kun ensimmäiset ihmiset olivat langenneet syntiin ja Kain oli surmannut veljensä Aabelin, herättiin pyytämään apua Jumalalta: Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä (1. Moos. 4:26). Hoosianna on rukoushuuto, jossa pyydetään Jumalalta apua. Raamattu neuvoo viisaasti: Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua (Ps. 15:15). Tämä psalmi on ”taivaallinen puhelinnumero”. Se vakuuttaa, että aina tulee kaikissa tilanteissa, vaikeimmissakin, pyytää apua Isältä Jumalalta.

Aasilla ratsastajan ympärillä oli paljon ihmisiä. Heidän joukostaan moni sai avun Mestarilta: Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita, rampoja, ja hän paransi heidät (Matt. 21:14). Hyvä lukijani! Sinäkin saat tulla Mestarin luo oman hoosianna-huutosi kanssa. Pyydä sydämestäsi apua Jumalalta kaikissa tilanteissa, ylivoimaisiltakin tuntuvissa. Älä jää omien voimiesi varaan. Luota Herralta tulevaan apuun, jonka hän sinulle ajallaan lähettää. Samalla saat myös oppia lisää Kristuksen luonteesta. Aasilla ratsastaminen kuvaa lempeyttä, sävyisyyttä ja nöyryyttä. Antakoon Herra sinulle voiman taipua nöyränä Jumalan tahtoon, vaikka se tekisi kipeääkin. 

Rukous
Rakas Jeesus! Kiitän sinua, että kauan sitten saavuit Jerusalemiin ratsastaen aasin tamman varsalla ja aloitit maanpäällisen elämäsi ja palvelutyösi viimeisen viikon. Kiitän Jumalaa, että Pyhä Henki antoi sinulle apua ja voimaa kestää kaikki koetukset sekä hirvittävät tuskat ristin kuolemaan saakka. Nöyrästi annan kunnian Jumalalle tuosta valtavasta työstä. Minäkin tarvitsen apua. Pyydän, älä kulje ohitseni. Pysähdy luokseni, anna minulle apusi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja täytä minut Pyhällä Hengellä. Sinä, Herra, voit minut myös parantaa. Läheiseni ovat vailla pelastusta. Monilla heistä on erilaisia vaikeuksia. Rakas Rauhanruhtinas, auta heitä! Näet myös maailmanlaajuisen koronan leviämisen. Jumala, suo se armo, että ihmiset tuon vitsauksen herättäminä murtuisivat sinun eteesi vastaanottamaan henkilökohtaisesti Herran Jeesuksen Kristuksen armon ja anteeksiantamuksen.

 Kari Härkönen


Kun Jumala parantaa ja kun parantumista ei tapahdu (osa 2)

 Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan (2. Tim. 4:20).

Lähetysmatkoillaan apostoli Paavalilla oli mukanaan useita työtovereita, jotka tukivat ja auttoivat häntä monin tavoin vaativassa Herran työssä. Toiset työyhteydessä olleet pysyivät koko ajan terveinä, mutta toiset sairastuivat. Raamattu ei yksityiskohtaisesti kerro työtovereiden sairauksista. Filippiläiskirjeessä mainitaan Epafroditus, joka sairastui vakavasti ollessaan käymässä Paavalin luona Rooman vankilassa. Emme tiedä sairauden nimeä, mutta Raamattu toteaa sairauden olleen hengenvaarallinen. Paavali kertoo filippiläisille lähetetyssä kirjeessään, että Jumala armahti sairasta miestä. Toisin sanoen, Herra paransi Epafrodituksen, niin että hän terveenä sai palata Roomasta Filippin seurakunnan luokse (Fil. 2:25–30).

Monet Paavalin työtovereista pysyivät terveinä. Näistä voimme mainita muun muassa Barnabaan, Silaan, lääkäri Luukaan, aviopari Priskillan ja Akylaan. Nuorta Timoteusta vaivasi usein toistuva vatsavaiva, mutta hän kykeni siitä huolimatta tekemään Herran työtä. Paavalihan antoi Timoteukselle helpottavan ohjeen: Älä juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi tähden (1. Tim. 5:23). Lievä sairaus tai oireilu ei estänyt nuoren miehen työntekoa. Timoteuksen sydämessä paloi Pyhän Hengen tuli viedä evankeliumia ihmisille. Silloin vatsan alueella olevat kivutkaan eivät saaneet häntä pois Kristuksen työstä. Kiitos Herralle! Sananlaskuissa on kirjoitettu osuvasti: Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä (Snl 18:14).

Tapaus Trofimus herättää monia kysymyksiä. Hänestä on kerrottu vain muutamassa kohdassa Raamatussa: Apt. 20:4, 21:29 ja 2. Tim. 4:20. Trofimus oli kotoisin Efesosta. Hän oli kääntynyt pakanuudesta pelastavan Jeesuksen Kristuksen puoleen. Tuo uskoon tullut mies seurasi Paavalia lähetysmatkoilla. Raamattu kertoo Paavalin jättäneen Trofimuksen sairastamaan Miletoon. Trofimus ei siis parantunut tai häntä ei parannettu. Rukoiliko Paavali hänen puolestaan vai antoiko hän rukoustehtävän muille uskoville? Epafroditus parantui, mutta Trofimuksesta ei sanota, että hän olisi tullut terveeksi. Jäikö Trofimus pysyvästi sairaaksi, eikä hän voinut tehdä Herran työtä? Parantuiko Trofimus myöhemmässä vaiheessa? Miksi Paavali ei parantanut häntä Jeesuksen nimessä, koska Paavalin kautta yleensä parantui paljon sairaita (Apt. 19:11–12, 28:1–9, Room. 15:18–19). Kun Raamatusta ei löydy vastausta näihin kysymyksiin, joten ne jäävät avoimiksi. Vain Jumala tietää vastaukset. Joistakin kysymyksistä Hän ei keskustele kanssamme. Tyytykäämme kaikessa Jumalan tahtoon. Amen! Trofimukselle tärkeintä oli sielun pelastus. Uudestisyntyneenä ja synnit anteeksisaaneena hän pääsi joka tapauksessa Jeesuksen luo taivaaseen, joko ruumiillisesti sairaana tai terveeksi tulleena.

Heidi ja Pertti Söderlund olivat olleet Afrikassa lähetystyössä vuosikymmeniä. He olivat saaneet kokea siellä merkillisiä asioita. Heidi alkoi odottaa esikoislastaan. Jo ennen lapsen syntymää Jumala puhui Pertille, että lapselta tulee puuttumaan jotakin. Esikoistyttö Daisy syntyi vuonna 1980 ilman toista kättä. Kyynärvarsi, kämmen ja sormet puuttuivat. Käden puuttuminen oli shokki vanhemmille, ja he alkoivat rukoilla, että käsi kasvaisi normaaliksi. Lisäpontta rukouksilleen Pertti sai Nakurunin kaupungissa hengellisessä tilaisuudessa. Kun hän istui toisessa penkkirivissä, hänen eteensä tuotiin 8-vuotias poika, jolla ei ollut jalkateriä eikä hän pystynyt kävelemään. Tuossa tilaisuudessa tapahtui Jumalan ihme, ja pojalle kasvoi molemmat jalat. Täysin terveenä poika pystyi kävelemään, juoksemaan ja pelaamaan jalkapalloa. Kiitos Herralle!

Kuitenkaan Daisylle ei tapahtunut ihmettä. Käsi ei kasvanut normaaliksi monista rukouksista huolimatta. Heidille ja Pertille kirkastui Daisyn vamman kautta uusi työmuoto Itä-Afrikassa. Perheisiin syntyneitä vammaisia lapsia hävettiin, piiloteltiin ja ajateltiin heidän olevan arvottomia ja jonkun kirouksen alaisia. Söderlundit alkoivat kokea elämäntehtäväkseen auttaa vammaisia lapsia, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä ja viestittää ympäristölle, että nämä lapset ovat yhtä arvokkaita kuin terveetkin. Daisyn syntymä käynnisti myös vammaisille tarkoitetun koulun rakentamisen. Daisy         Special School valmistui lähes seitsemän vuoden rakennustyön jälkeen. Mikäli Daisy olisi syntynyt normaalina, Söderlundit tuskin olisivat ymmärtäneet käynnistää uutta työmuotoa vammaisten lapsien parissa. Me voimme liian yksinkertaisesti ajatella, että Jumalan tulisi parantaa kaikki sairaat tai ihmisessä olevat vammat.

Toiset syntyvät terveinä ja pysyvät läpi elämänsä suhteellisen terveinä. Toiset parantuvat Jumalan Pyhän Hengen voiman kautta ihmeellisesti tai asianmukaisen lääketieteellisen hoidon avulla. Toiset eivät vain parane. Tärkeintä on se, että Jumalan tahto saisi tapahtua jokaisen kohdalla. Me emme vain osaa aina tyhjentävästi ymmärtää Jumalan tarkoitusperiä: Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne (Jes. 55:8–9).

Kari Härkönen

Kun Jumala parantaa ja kun parantumista ei tapahdu (osa 1)

Raamatussa on lukuisia esimerkkejä sairaiden parantumisista. Aikojen saatossa Jumala on valmistanut monenlaisia teitä, joiden kautta parantuminen on tapahtunut. 4. Mooseksen kirjan 21. luku kertoo, kuinka Israelin kansa teki syntiä Herraa vastaan erämaassa matkalla luvattuun maahan. Kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi napista Jumalaa ja Moosesta vastaan. Seurauksena Herra lähetti myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että Israelista kuoli paljon ihmisiä. Kaikki eivät kuolleet myrkkyyn, mutta sairastuivat vakavasti. Kun hengenvaaran joutunut kansa alkoi tunnustaa syntejä Herralle ja Moosekselle, Jumala valmisti tien parantumiselle: Silloin Herra sanoi Moosekselle: Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon. Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi jalometallista tehtyyn käärmeeseen, niin hän jäi eloon (4. Moos. 21: 4–9). Parantumiseen riitti siis pelkkä katsominen vaskikäärmeeseen. Sairaalta ei vaadittu käärmeen koskettamista eikä hänen tarvinnut sairaana lähteä konttaamaan tai ryömimään kohti vaskikäärmettä.
Toisessa Kuningasten kirjassa viidennessä luvussa kerrotaan syyrialaisesta sotapäällikkö Naemanista. Hän sairasti pitaalia. Jumala oli aivoitellut hänelle merkillisen tien parantumiseen. Sotapäällikkö ajatteli, että profeetta Elisa astuisi hänen eteensä, rukoilisi ja heiluttaisi kättänsä pitaalin yllä, ja niin sairaus parantuisi. Kuitenkaan Elisa ei edes näyttäytynyt Naemanille, vaan profeetan sanansaattaja kertoi sairaalle miehelle: Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi (2. Kun. 5:10). Tervehtymisen ehtona oli sukeltaminen Jordaniin seitsemän kertaa, eikä Naeman voinut parantuakseen valita itselleen Jordania korvaavia virtoja Abanaa tai Parparia. Jos hän olisi sukeltanut noihin Damaskon jokiin, vaikka kuinka monta kertaa, hän ei olisi parantunut. Onneksi hän nöyrtyi Jumalan tahtoon: Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi (2. Kun. 5:12–14).
Hiskia oli Juudan valtakunnan kolmastoista kuningas. Hän hallitsi juutalaista kansaa 29 vuoden ajan noin 700 eKr. ja hävitti Juudasta muun muassa epäjumalien palvontapaikat. Myös vaskikäärmeen, joka Mooseksen aikana oli toiminut parantumisen välineenä, Hiskia löi palasiksi (2. Kun. 18:4). Vaskikäärmeestä oli tullut jossakin vaiheessa Jumalan kansalle väärä palvonnan kohde. Se oli muuttunut epäjumalaksi! Kansan asenne kieroutui eikä se enää antanut kunniaa parantumisestaan kokosydämisesti Jumalalle.
Hiskia kuitenkaan ei ollut niin kuin Israelin kansa: Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä (2. Kun. 18: 3). Hänellä oli läheinen suhde Herraan. Hän rukoili paljon ja tahtoi noudattaa elämässään ja hallitsemansa kansan keskellä aina Jumalan tahtoa. Olisi varsin perusteltua ajatella, että Hiskia olisi pysynyt jatkuvasti terveenä, mutta Raamattu kertoo: Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan (2. Kun 18:20).
Ollessaan kuolemansaira, Hiskia rukoili armoa Jumalalta. Herra vastasi siten, että Hiskia parantui ja sai 15 vuotta elinaikaa lisää. Kiitos Jumalalle! Jumala määritteli sairaalle kuninkaalle tavan, jolla parantava vaikutus ”imeytyi” häneen. Hänellä oli pahanlaatuinen ja hengenvaarallinen paise. Viikunoita ja viikunapuiden lehtiä käytettiin yleisesti tulehdusten ja paiseiden hoidossa. Nyt profeetta Jesaja sai ohjeen, että paisetta pitää hautoa viikunakakulla. Kun näin toimittiin, Hiskia tuli terveeksi ( Kun. 20:7). Siis Hiskia ei parantunut siten, että profeetta Jesaja olisi laittanut kätensä kuninkaan päälle ja rukoillut voimallisen rukouksen. On toki selvää, että sairaita parantuu myös ilman lääkkeitä, kun uskossa rukoillaan ja laitetaan käsi sairaiden päälle (Mark. 16:18). Kuitenkin Hiskian paise tarvitsi viikunakakku-lääkityksen ja siihen itsestään selvyytenä kuuluvan rukouksen.
Jumala toimii myös niin, että parantumisessa ”reseptissä” on hengellinen osa (rukous) ja lääkinnällinen osa. Yhteisvaikutuksena syntyy monien parantuminen! Hiskian tapaus osoittaa, että Herraan uskovakin ja Jumalan tahdossa kilvoitteleva ihminen voi sairastua. Jumalan ihminen ei ole erikoisen ”sädekehän” suojassa, vaan on elämässään haavoittuvainen ja altis sairastumaan.
Rukous: Rakas taivaallinen Isä, lähestymme sinua Poikasi, Herran Jeesuksen, nimessä. Tapahtukoon sairaiden parantumisen kohdalla Jumalan täydellinen tahto. Emme tahdo omin voimin lisätä emmekä myöskään ottaa pois mitään sinun tahdostasi. Auta meitä nöyrtymään Sinun väkevän kätesi alle kaikissa elämämme vaiheissa. Kiitämme sinua sairaiden parantumisesta samalla ymmärtäen, että tärkeintä ihmiselle on saada synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Herra, auta niitä ihmisiä, jotka vielä kulkevat kadotukseen johtavalla lavealla tiellä, löytämään pelastus Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Jumala: Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta” (Apt. 4:30) Aamen!

Kari Härkönen

Eristys ja yksinäisyys

Hyvä on hiljaisuudesssa toivoa Herran apua. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. Laskekoon suunsa tomuun- ehkä on vielä toivoa (Valitusvirret 3:26–29).

Tänä korona-aikana joudumme olemaan paljon yksin. Emme pääse sukulaisten ja ystävien luokse, tulee välttää sosiaalisia kontakteja ja täytyy pitää turvavälit sekä huolehtia hygienia eikä kirkoissakaan monin paikoin järjestetä yleisötilaisuuksia. Monet kokevat tilanteen ahdistavana ja tuskaisena. Eristyksessä oleminen on henkisesti koettelevaa ja raastavaa. Kun elämä ahdistaa, ja kielteiset asiat pyörivät mielessä, tulevaisuuden pohtiminen tuntuu toivottomalta. Tähän sopivat Jeesuksen lopun aikaa koskevat sanat: Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa (Luuk. 21:26).

Meidän on oltava toistaiseksi eristyksissä leviävän koronaviruksen tähden. Valitusvirret sanovat, että Herra on pannut ihmiselle eristyksen ja hiljaisuuden. Hiljaisuudessa ei tule päästää itseään toivottomien ajatusten valtaan eikä pidä hätääntyä, vaan tulee pyytää Herran apua. Kun emme voi kokoontua yhteen yleisiin kokouksiin ja jumalanpalveluksiin, meidän tulee keskittyä Herraan omissa kodeissamme. Kun joudumme aivan kuin pakon edessä hiljentymään, sitä ei tule pitää huonona asiana. Jumala haluaa kuulla sinun rukouksesi. Lähesty häntä, niin Hän lähestyy sinua (Jaak. 4:8).

Yleensä tapaninpäivänä ihmiset liikkuvat, käyvät sukulaistensa ja ystäviensä luona. Tämä vuosi on kuitenkin poikkeuksellinen, kun ei voida liikkua samalla tavoin kuin aikaisempina vuosina. Hiljaisuudessa Jumala vie meitä itsetutkistelun paikalle: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (2. Kor. 13:5). Yksinäisyys ja eristys pysäyttävät meidät tehokkaasti Jumalan kasvojen eteen ”korkean tason tapaamiseen” kuninkaitten Kuninkaan kanssa. Voin kysyä Häneltä: Onko suhteeni Herraan ja lähimmäiseeni kunnosssa? Elänkö puhdasta elämää, teenkö oikeita valintoja? Onko maailman rakkaus päässyt sokaisemaan mieleni? Onko Jeesus ensimmäisellä sijalla ”sydämeni valtaistuimella”? Olenko sydämestäni antanut anteeksi minua vastaan rikkoneelle lähimmäiselle?

Tapaninpäivä on ensimmäisen kristityn marttyyrin, Stefanuksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä. Stefanus eli alituisesti lähellä Herraa. Hän oli yksi alkuseurakunnan diakoneja ja voimallinen Jumalan sanan todistaja. Myös ihmeet ja tunnusteot ilmenivät hänen palvelustyössään. Sen aikainen uskonnollinen eliitti ei kuitenkaan tahtonut kuunnella Stefanuksen väkevää todistusta vanhurskaasta Jeesuksesta Kristuksesta: Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni. Ja hän lakeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä. Ja sen sanottuaan hän nukkui pois (Apt. 7:57–60). Stefanus oli täynnä rakkautta vihollisiansa kohtaan ja Pyhän Hengen voimassa hän pystyi antamaan anteeksi kivittäjilleen. Antakaamme mekin anteeksi kaikille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Sain ystäviltäni Kirsti ja Urho Ahtiselta lainaksi mielenkiintoisen kirjan, jossa kerrotaan Hebridien saaren herätyksestä vuosina 1949–52. Jumalan voimallinen liikehdintä sai alkunsa, kun kaksi eristyksessä ollutta vanhaa sisarusta käynnisti hellittämättömän rukouksen sielujen pelastumiseksi omassa mökissään. Peggy Smith oli sokea 84-vuotias. Christine Smith oli 82-vuotias vaikean niveltulehduksen koukistama. Heillä ei ollut mahdollisuutta mennä rukoushuoneisiin tai kirkkoihin yhdessä muiden kanssa. Mökissä eristyksessä Jumala laski heidän sydämelleen raskaan taakan suruttomista ihmisistä, jotka olivat suistumassa helvettiin syntiensä tähden. Myöhemmin sisaruksiin liittyi muitakin esirukoilijoita, joilla oli sama kuorma. Hellittämätön rukous tuotti saarella valtavat tulokset. ”Jumala astui alas saarelle”, ja voimakas synnintunnon aalto Jumala-tietoisuuden kanssa levisi kaikkialle. Kirjassa kuvataan, miten paikkakunnan tanssipaikalla oli noin 100 nuorta tanssimassa. He olivat pitämässä hauskaa, eikä Jumala tai iankaikkisuus olleet lainkaan heidän ajatuksissaan. Yhtäkkiä Jumalan Henki laskeutui suoraan tanssisaliin. Musiikki loppui, ja sali tyhjeni muutamassa minuutissa. He pakenivat salista kuin ruttoa peläten ja suuntasivat juosten kirkkoon. Nuoret jättäytyivät Jeesukselle, saivat kokea suuren armon ja anteeksiantamuksen, uskoon tulemisen juhlariemun. Halleluja!

Rakkaat ystävät, Jumala on sama edelleenkin. Kun eristyksessä huudamme Hänen puoleensa, Hän vastaa rukouksiimme. Herätys vuotaa maahamme, ja Herran käsi tulee liikehtimään voimakkaasti rakkaassa isänmaassamme. Monille kirkastuu helvetti-tietoisuus ja myös Jumala-tietoisuus. Käytetään oikein tämä hiljaisuuden aika ja etsitään kokosydämisesti Herran kasvoja aivan kuin Smithin sisarukset tekivät mökissään Hebrideillä Barwasin kylässä.

Rukous: Rakas Jeesus! Anna meille voimaa olla palavassa rukouksessa, vaikka mitään ei pitkään aikaan tapahtuisikaan. Tee meistä hellittämättömiä rukoilijoita, jotka uskovat Jumalan muuttavaan voimaan kansakuntamme kohdalla. Älä anna meidän vaipua velttouteen, hengelliseen kylmyyteen tai näköalattomaan penseyteen. Anna meille synnytystuskainen murtuminen ja rukous kadotukseen menevien tähden. Anna Jeesus sielujen pelastua ja käytä Kristuksen ruumista, seurakuntaa tahtomallasi tavalla nimesi kunniaksi. Amen!

Kari Härkönen

Betlehemin ihmeellinen lapsi

 Kauan aikaa sitten Betlehemin paimenten kedolla ilmoitettiin maailmanhistorian ihmeellisin uutinen: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa (Luuk.2:11). Jumalan Pojan syntyminen oli suuri ilosanoma, koska hänen kauttaan tuli ihmisille mahdolliseksi pääsy iäiseen elämään. Ilman Jeesuksen syntymää ja kuolemaa ihminen on kadotettu helvetin liekkeihin, mutta kun syntinen tulee Vapahtajan luokse ja uskoo häneen, hänelle avautuu uusi elämä Jumalan yhteydessä. Mihinkään muuhun uskominen ei tuo pelastusta langenneelle ihmiselle. On vain yksi tie, yksi totuus ja yksi elämä. Hän on Daavidin Poika, Kristus Herra, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kuoli Golgatalla ja nousi ylös haudasta. Halleluja!

Apostoli Pietari julisti Kristuksesta uskonnollisten johtajien edessä: Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (Apt. 4: 12). Ei omien ansioiden tie, eivät vieraat jumalat tai uskonnot, eivätkä mitkään inhimilliset filosofiat vie perille kultaiseen kaupunkiin. Vain Jeesus pelastaa, vain hän vie perille, vain hän lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen ja vain hän antaa pelastusvarmuuden. Koska Rauhanruhtinas on niin ihmeellinen, ylistäkäämme ja antakaamme hänelle kokosydämisesti kaikki kunnia, palvonta ja kiitos. Voimme yhtyä paimenten kedolle ilmestyneen suuren taivaallisen sotajoukon kuoroon: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa          rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto (Luuk. 2: 14).

Vapahtaja ei saanut alkua ihmissiemenestä, koska maailmaan tuli syntyä samassa persoonassa täysin syntisistä erotettu, viaton ja puhdas Jumala ja ihminen. Marian raskauden sai aikaan Pyhä Henki. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle käsittämättömän sanan: Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus... Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi (Luuk. 1:31, 35). Vain synnittömän syntyminen teki mahdolliseksi syntisille lunastuksen vapaaksi synnin kahleista. Jos Jeesus olisi saanut alkunsa Jaakobin pojan Joosefin siemenestä, olisimme vielä synneissämme Jumalalle kelpaamattomassa tilassa. Viattoman Vapahtajan syntyminen katkaisi perisynnin ketjun, sillä Jeesuksen suonissa ei virrannut syntinen, vaan synneistä puhdistava puhdas ja pyhä veri.

Vanhemmat odottavat syntyneen lapsen kehittymistä. He näkevät ensimmäiset kävelyaskeleet ja kuulevat ensimmäiset pienokaisen suusta lausutut sanat. Lapsen varttuessa suunnitellaan myös hänen tulevaisuuttansa: tuleekohan tästä meidän lapsestamme aikuisena insinööri, lääkäri, kokki, pappi tai jonkin muun ammattialan edustaja? Myös Taivaallinen Isä oli räätälöinyt omalle Pojalleen, Jeesukselle tavanomaisuudesta poikkeavan suunnitelman. Sitä eivät määritelleet Maria ja Joosef. Siihen sisältyi syntymä Betlehemissä, varttuminen kotikaupungissa Nasaretissa Marian ja Josefin hoivassa, kaste 30 vuoden ikäisenä Jordanissa, julkinen palvelutyö pääsääntöisesti Israelin kansan keskellä, kärsimys ja kuolema nuorena miehenä kahden ryövärin välissä Pääkallonpaikalla sekä kuolleista ylösnouseminen ja palautuminen takaisin          taivaan valtaistuimelle Jumalan oikealle puolelle.

Seurakunnan pastorina rukoukseni on, että tämä adventin aika jouluineen saisi olla oikeassa tärkeysjärjestyksessä suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja joulun valmisteluihin. Ei anneta maallisen kiireen, jouluruokien tai ”lahjahumun” laimentaa suhdettamme Herraan Jeesukseen. Olkaamme Hengessä palavia läpi joulukuun ja aloittakaamme vuosi 2021 Jeesus-keskeisesti, niin siunaus lepää yllämme. Kolossalaiskirjeessä todetaan: Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (Kol. 3:1–2).

Kari Härkönen


Korona-tiedote 10.12.2020

Pieksämäellä on ollut 112 koronatartuntaa torstaihin 10.12. mennessä. Tällä hetkellä ilmaantuvuusluku (yli 400) on Suomen kaupunkien huonoimmasta päästä. Korona on nyt leviämisvaiheessa, joten tilanne on          kaupunginjohtaja Ulla Nykäsen mukaan äärettömän huolestuttava.

Jotta saisimme tilanteen kuriin, meidän tulee rukoilla ahkerasti ja luottaa Jumalan varjelukseen kohdallamme. Psalmissa 91 sanotaan: Sulillansa          hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä          lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee (jakeet 46).

Herraan luottamisen lisäksi meidän tulee noudattaa viranomaisten ohjeistuksia ja rajoituksia. Tässä tilanteessa esivalta on Jumalan palvelija meidän turvaksemme ja terveydeksemme (Room. 13). Väärä vapaus sivuttaa ja hylkää ohjeistukset, mutta oikea alamaisuus ottaa niistä vaarin.

Raamattu kertoo, miten Egypti piti Israelin kansaa orjuudessa ja miten Jumala kuritti Egyptiä kymmenellä vitsauksella. Seitsemäs vitsaus oli rakeet. Jumalan määräyksestä kaikki, ihmiset ja karja, piti tuoda huoneisiin ja katoksien alle suojaan. Kaikki eivät välittäneet Herran sanasta ja jättivät karjansa ja palvelijansa kedolle. Raesateen tullessa kaikille kedolla olleille kävi huonosti, mutta ne, jotka hakeutuivat suojaan, selvisivät ilman minkäänlaisia vammoja (2. Moos. 9:1826).

Egyptissä Jumalan varjelus oli voimassa silloin, kun hakeuduttiin ja eristäydyttiin huoneisiin ja suojakatoksiin, mutta varjelus ei ulottunut vapaaseen olemiseen kedolla.

Nykyisen koronan aikana tulee pysytellä kotona omien perheenjäsenten kesken mahdollisimman paljon. Kaikkia ylimääräisiä, ei välttämättömiä tapaamisia ja sosiaalisia kontakteja tulee välttää. Käsihygieniasta tulee huolehtia, ja kodin ulkopuolella tulee pitää riittävät turvavälit (1.52 m) lähimmäiseen. Maskin tai visiirin käyttäminen on suotavaa, mutta esimerkiksi terveydellisistä tai muista syistä se ei ole välttämättömyys. Sairaana ei tule lähteä ”ihmisten ilmoille”. Mikäli on koronaan viittaavia oireita, on hakeuduttava koronatestiin.

Pieksämäen vapaaseurakunnassa olemme peruneet toistaiseksi kaikki yleisötilaisuudet. Vasta kun koronatilanne Pieksämäellä on riittävän turvallinen, toimintamme jatkuu kulloistenkin rajoitusten ja suositusten mukaisena. Tällä viikolla (viikko 50) emme voi myöskään tehdä videotaltiointeja, mutta jos Herra suo, taltiointeja jatketaan viikolla 51.

Seurakunnassamme toimii palveleva keskustelu-, sielunhoito- ja rukouspuhelin, josta vastaa pastori Kari Härkönen (045 311 0780. Voit soittaa tai lähettää soittopyynnön viestinä. Myös sähköpostit kari.harkonen11@luukku.com ja pieksamaki@svk.fi ovat käytössä.

Toimistoajasta tai kotikäynnistä voidaan sopia noudattaen viranomaisten ohjeita ja suosituksia, jos välttämätön tarve sitä vaatii.

Kari Härkönen, pastori, seurakunnanjohtaja

Armolahjat: tiedon sanat

Niinpä saa Hengen kautta toinen tiedon sanat (1. Kor. 12: 8). Jumala käyttää tiedon sanojen armolahjaa silloin, kun hän tahtoo ilmoittaa uskovalle ja/tai seurakunnalle täsmällisesti jonkun asian tai vaikkapa hen­kilövalinnan. Tiedon sanat estävät virheet ja ratkaisut, jotka pyrittäisiin teke­mään ”lihan käsivarren voimalla”. Vaikka joskus näyttää siltä, että edessä on valinta, jossa kaikki ratkaisut tuntuvat olevan hyviä ja päteviä, tulee odottaa Herraa kestävässä rukouk­sessa, kunnes Pyhä Henki tiedon sanojen lahjan kautta ilmaisee selkeästi Jumalan tahdon. Silloin kaikki muut vaihtoehdot hylätään, ja jäljelle jää Jumalan valinta ja siunattu varmuus oikeasta ratkaisusta.

Hyvä esimerkki löytyy Apostolien teoista luvusta 10. Pietari majaili nahkuri Simonin luona Joppessa (nyk. Jaffa). Sadanpäämies Kornelius lähetti palvelijoitaan Joppeen etsimään Pietaria. Herra antoi tiedon sanat talon katolla olevalle Pietarille, joka ei tiennyt, että talon edustalla oli häntä etsiviä: Katso, kolme miestä etsii sinua, niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt (Apt. 10: 19–20). Näin epätietoinen ja hämillään ollut Pietari (Apt. 10:17) sai täsmällisen miesten lukumäärän ja lisäksi selkeät toimintaoh­jeet.

Pietari toimi annettujen ohjeiden mukai­sesti ja sai pian olla voimallinen evankeli­umin julistaja Korneliuksen kodissa Kesa­reassa. Kun hän saarnasi sitten totuuden sanaa, tapahtui joukkokääntyminen Juma­lan puoleen. Sydämet avautuivat, ja Jeesus vastaanotettiin henkilökohtaisena Herrana ja pelastajana. Kornelius ja hänen sukulai­sensa, ystävänsä sekä palvelusväkensä tulivat kaikki uskoon hetkessä. Halleluja! Uskoon tulleet kastettiin vedessä Jeesuksen käskyn mukaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tiedon sanojen tottelemista seurasi herätyksen ihme, ja Kesareaan syntyi seurakunta. Jos Pietari olisi vain ottanut sanan         vastaan ilman käytännön toteutusta, tulosta ei olisi tullut. Rukoillaan, rakkaat kristityt, että saisimme totella kaikissa tilanteissa Juma­lan antamia täsmällisiä ohjeita, ettemme jäisi hedelmättömiksi.

Tiedon sanat paljastavat kätkössä olevan. Apostolien tekojen viidennessä luvussa kerrotaan Ananias ja Safiira -nimisistä henkilöistä, jotka koettivat pettää Pyhää Henkeä maatilakaupassa. Mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, osan hän toi ja pani apostolien jalkojen juureen (Apt. 5:2). Pietari sai tiedon sanat heidän petoksestaan: Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan  hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle (Apt. 5:3–4). Ananiaan kuullessa nuo väkevät tiedon sanat, hän kaatui kuolleena maahan, samoin kävi hänen vaimolleen Safiralle (Apt. 5:7–10). Ananiaan ja Safiiran tapaus herätti alkuseurakunnassa suurta pelkoa, siinä lisääntyivät Jumalan kunnioittaminen ja halu tehdä parannusta. Enää ei haluttu kulkea vilpillisin mielin eikä epäluottamusta herättävin teoin tai laiminlyönnein (Apt. 5: 11).

Pietarin kautta tulleiden tiedon sano­jen myötä alkuseurakunta joutui hengel­liseen prosessiin, jossa monet tahtoivat päästä yhä syvempään yhteyteen Kris­tuksen Jeesuksen kanssa. Paavali kehottaa toisessa Korintolaiskirjeessä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (2. Kor. 13:5).

Tiedon sanojen armolahja on tärkeä siksi, että seurakunta ja yksilöuskova voisi tehdä Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja ja voisi toimia käytännössä oikein ja oikeassa aikataulussa. Tiedon sanojen totte­lemisen tuottaa aina hyvää hedelmää niin kuin tapahtuii Kesareassa Korneliuksen kodissa. Ananiaan ja Safiiran lankeemus osoitti tiedon sanojen paljastavan myös kipeitä salaisuuksia ja kätköjä, jotka järkyt­tivät ihmisiä ja ympäristöä.

Rukous: Rakas Herra Jeesus! Rukoilem­me sitä, että tiedon sanojen armolahja voisi meidänkin aikanamme voimallisesti rakentaa seurakuntaa. Anna tuon lahjan ”puhjeta” esiin niin, että epätietoisuuden ja hämmennyksen vallassa oleva kristitty saisi täsmällisen tiedon toimia siunatulla tavalla kaikissa tilanteissa. Suo se armo, ettemme pelkästään kätkisi sanaa sydä­miimme, vaan kuuliaisuuden askelissa toteuttaisimme sen käytännössä. Tätä pyydämme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Amen!

Kari Härkönen


ROHKEASTI KOHTI SYKSYÄ HERRAN KANSSA!

Kesän jälkeen syksy on valmistautu­mista talveen. Päivän lyheneminen, lämpötilan laskeminen, muuttolintujen lähteminen etelän lämpöön, eläinten valmistautuminen talviuneen tai horrokseen ja ruokavarstojen kerääminen talven varalle ovat luonnossa havaittavia syksyn merkkejä. Syksyllä myös kasvien lehtivihreä alkaa hajota ja siirtyy talveksi talteen kasvin runkoon ja juuriin. Syntyy värikäs ruska, kun lehden muut väri­aineet, kuten keltainen, oranssi ja punainen pääsevät esille ennen kuin lehdet varisevat maahan. Jumala on säätänyt luomaansa luontoon ihmeellisen vuodenaikojen kiertokulun meidän nautitta­vaksemme. Suuri kiitos soikoon huulillamme ja sydämissämme Jumalalle, joka Jeesuksen kautta loi kaiken kuudessa päivässä ja pyhitti seitsemännen lepopäiväksi. (1. Moos. 1–2, Kol. 1:16).

Kun katselemme ympärillä olevaa luomakuntaa, se rohkaisee meitä luottamaan ja uskomaan entistä väkevämmin kaikkivoipaan Jumalaan, joka Jeesuksessa Kristuksessa tekee edelleenkin ihmeitä. Sanassa, joka lähtee liikkeelle Isän sydämeltä, on valtava voima. Se ei ole kuollut Sana, vaan se rohkaisee, tekee eläväksi, uudesti synnyttää, antaa syntejä anteeksi, herättää kuolleita, parantaa sairaita, laittaa maan järisemään ja kutsuu tuulen sen säilytyspaikoista. Minua rohkaisee suuresti Jumalan ylösnousemusvoima. Se näkyy Kristuksen ylösnousemuksessa. Jos Jumalan Sana olisi tehoton, Jeesus olisi edelleen kuolleena. Tämä olisi todistanut Sanan voimattomuutta, ja kuolema olisi voittanut, eikä Sana rohkaisisi millään tavoin.

Kristuksen ylösnousemus rohkaisee! Jumala herätti oman poikansa kuoleman vallasta kolmantena päivänä. Se todistaa, että mikään ei ole Sanan yläpuolella; ei kuolema, ei saatana, ei synnin voima, ei antikristilliset aatteet eivätkä yhteiskunnalliset rakenteet, jotka pyrkivät vesittämään sitä. Jumalan ikuista Sanaa ei voi tappaa tai tuhota olemattomiin. 1930-luvulta alkaen Josif Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa pyrittiin tukahduttamaan ja kitkemään pois kaikki uskonnollisuus ja hengellisyys. Kristittyjä vainottiin, pappeja vietiin vankileireille tai murhattiin, kirkkoja suljettiin ja niistä tehtiin elokuvateattereita, kirjastoista hävitettiin Raamatut, ja kouluopetus keskittyi Stalinin ja kommunismin ihannointiin.

Kuitenkaan noiden järkyttävien vuosikymmenien aikana Sanaa ei voitu kitkeä pois. Syntyi maanalaisia seurakuntia, Raamattuja piilotettiin, ja jumalanpalveluksia järjestettiin salaa metsissä. Vainon vuosien aikana Pyhä Henki ihmeellisellä tavalla rohkaisi koeteltua ja kärsivää seurakuntaa rukoilemaan hengellistä läpimurtoa. Sitten Jumala ilmestyi! Neuvostoliitto hajosi, ja evankeliumia saatiin alkaa julistaa vapaasti Venäjällä. Kiitos Jumalalle! 1990- luvun alku oli suurten missioiden kultahetkiä. Pyhä Henki otti voimallisesti käyttöön evankelista Kalevi Lehtisen, joka oli mukana monissa kaupungeissa järjestetyissä suurissa evankelioimistapahtumissa.

Rohkaiskoot nämä esimerkit sinua ottamaan uskon askelia kohti syksyä ja kohti Herran tulemusta. Kun rukoilet palavasti Jeesuksen nimessä, elämäsi saa niittää voimallisia siunauksia Jumalan kunniaksi. Esteet kaatuvat Sanan ja Pyhän Hengen voimasta. Halleluja! Aikoinaan Jerikon muurit kaatuivat. Neuvostoliittokin romahti. Edelleen Jeesus toimii ja ajaa saatanan pakosalle (1. Piet.5:8.9).

Syksyn tulolle on luonnossa nähtävissä tiettyjä merkkejä. Samoin maailmassa ilmenevät laittomuus, jumalanpilkka, homo- ja lesboavio­liittojen hyväksyminen, Jumalan luomistekojen keinotekoinen ”korjaaminen”, hirmumyrskyt, maanjäristykset ja kauheat pandemiat kertovat, että Jeesus tulee pian. Olkaamme siis valvovia uskovia. Olkoon lampuissamme öljyä.

Kari Härkönen


Profeetallinen sana, osa 1

 Ja sitä lujempi on meille nyt profetaalinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:19–21).

Tarvitsemme Jumalalta profetaalista sanaa. Herra tahtookin antaa seurakunnalleen yliluonnollisia ilmoituksia tulevista päivistä. Apostoli Paavalin Korintilaiskirjeen armolahjaluvuissa (1. Kor.12–14) annetaan Herran omille hyvä kehotus: Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetosmisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Profetoivalla kristityllä on Jumalan antama kyky rakentaa, kehottaa ja lohduttaa Kristuksen ruumista. Profetioissa Pyhä Henki voi antaa tiedon tulevista katastrofeista ja poikkeusoloista, jotka saattavat ravistella kaikkia.

Alkuseurakunnan aikana oli monia profeettoja, jotka toivat esille kehotuksen ja varoituksen sanomaa Isän sydämeltä. Heidän joukossaan oli toki valheprofeettojakin, jotka käyttivät jumalisuutta keinona väärän voiton tavoittelemiseen 2.Piet. 2:1–39. Valheprofeetat kuitenkin voitiin paljastaa muun muassa henkien erottamisen armolahjan avulla. Näin heidän toimintansa kyettiin usein ajoissa estämään.

Toisaalta joissakin seurakunnissa suvaittiin vääriä profeettojakin, kuten esimerkiksi Tyatiran seurakunnassa Vähässä-Aasiassa. Siellä vaikutti Iisebel-niminen nainen, joka mainosti olevansa profeetta. Kuitenkaan hän ei ollut moraaliltaan puhdas, vaan haureellinen. Raittiin ja terveen sanoman sijasta hän levitti ympäristöönsä haureuden henkeä, epäjumalanpalvelusta ja eksytystä. Tyatiran seurakunta oli voimaton oikaisemaan ja nuhtelemaan Iisebelia, joten Jumalan täytyi itse tuomita valheellinen toiminta. Hänet seuraajineen luvattiin syöstä tautivuoteeseen riettauden ja eksyyksen vuoksi (Ilm. 2:18–29).

Herra on tehnyt kautta historian suuria voimatekoja ja ihmeitä. Hän tekee niitä edelleenkin. Kiitos Jumalalle! Saamme kiittää Jumalaa valtavista ihmeistä, kun sairaat ovat parantuneet, spitaaliset puhdistuneet, rammat kävelleet ja halvaantuneet ovat tulleet terveiksi. Kun Jumalan voiman kanava Pyhässä Hengessä on auki, tapahtuu ihmeitä Jumalan kunniaksi. Halleluja!          Toisaalta meidän tulee muistaa Jeesuksen varoituksen sanat vääristä palvelijoista: Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (Matt. 24:24). Siis suuret teot ja ihmeet eivät ole aina takuuvarma todistus siitä, että profeetta toimii raittiisti Pyhässä Hengessä.

Agabus oli profeetta, joka profetoi tulevista koetuksien ajoista (Apt. 11:27–29). Hän tuli Jerusalemista Syyrian Antiokiaan ja antoi Hengen vaikutuksesta          tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan. Profetia ei ollut miellyttävä, mutta Herra antoi hänen kauttaan kirpaisevan totuuden sanan. Se käynnisti seurakunnassa valmistautumisen ajan tulevaan koetukseen. Ravisteleva sanoma tulevasta nälästä vei uskovia lähemmäs Jeesusta. Tehtiin parannusta, uudistuttiin, kiinnitettiin huomiota ajankäyttöön, laitettiin elämän tärkeysjärjestys kohdalleen, luovuttiin kaikesta turhasta ja tarpeettomasta sekä järjestettiin avustuskeräys Juudeassa asuville uskoville. Lisäksi alettiin rukoilla ja paastota yhä enemmän.

Agabus oli Jumalan lähettämä oikea profeetta, koska profetia toteutui. Nälkä tuli kaikkeen maailmaan keisari Klaudiuksen aikana (vuosina 41–54, 5–7 vuoden kuluttua). Agabus läpäisi ”profeetan testin” puhtain paperein. Sanomassa ei ollut ”vilunkia”, paisuttelua, valhetta eikä mitään muutakaan väärää. Hänellä oli suora yhteys Isään Jumalaan Jeesuksen kautta ja hän toi sanoman Totuuden Hengessä. Viidennestä Mooseksen kirjasta löytyy ”profeetan testi”: Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ”Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?” niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä” (5. Moos. 18:21–22).

Rukous

Rakas Jeesus, suo meille armo, että seurakuntasi saisi lopun aikoina rakentua ja saada ohjeistusta  profetaalisen sanasi kautta. Kiitämme Raamatusta, joka on Jumalan Sana ja meille tärkein ohje elämäämme varten. Rukoilemme, että profetoimisen armolahja saisi toimia keskuudessamme Raamatun Sanan viitoittamalla linjalla raittiisti, puhtaasti ja seurakuntaa lujittaen sekä lohduttaen. Sinulle Isä, Poika ja Pyhä Henki kuuluu kunnia siitä, että profetoimisen lahja tänä koronan tuomana poikkeusaikana saa virittyä palamaan ihmeellistä Jumalan tulta. Amen!

Kari Härkönen

Profeetallinen sana, osa 2

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, kerrotaan lopun aikoja koskevista tapahtumista. Ilmestyskirjaa kannattaa lukea rukoillen, koska se avautuu meille rukouksen Hengen avulla. Tästä profetaalisesta kirjasta on tehty monia selitysteoksia ja tulkintoja. Erilaiset näkemykset saattavat hämmentää mielen. Monet apostoli Johanneksen näkemät näyt ja ilmestykset ovat vaikeasti selitettäviä. Siksi mielikuvituskin voi tuoda lisiä tekstin alkuperäiseen tarkoitukseen. Tarvitsemme paljon Pyhän Hengen viisautta ja ymmärrystä, että Jumalan salaisuudet peittävä verho avautuisi, ja saisimme ymmärtää kirjan profetaaliset kultakimpaleet seurakunnissamme.

Mitä lähemmäksi tulee seurakunnan ylösotto Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:15–18), sen suuremmalla viisaudella Jeesus varustaa omansa tutkimaan profetaalisia kirjoituksia. Tästä ymmärryksen lisääntymisestä on jo mainittu (605- 536 eKr) Danielin kirjassa: Mutta sinä. Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy (Dan 11: 4). Kun siis määrätietoisesti tutkimme Jumalan Sanaa, ymmärryksemme lisääntyy. Kiitos Jumalalle!

Ilmestyskirjan viidennessä luvussa kerrotaan kirjakääröstä, joka on suljettu seitsemällä sinetillä. Aikoinaan sinetti tai sinetit kertoivat, kenelle jokin asiakirja kuului ja kuka sen oli kirjoittanut. Sinetti toimi virallisen nimikirjoituksen vastineena. Se saattoi olla sormus, jolla painettiin leima vahaan, saveen tai muuhun pehmeään aineeseen. Tärkeät asiakirjat, kuten pergamentit tai papyrukset, olivat kierretty rullalle kääröiksi ja sidotut langoilla, joissa oli solmun muotoiset sinetit. Roomalaisen lainsäädännön mukaan ainoa asiakirja, joka sinetöitiin seitsemällä sinetillä, oli testamentti, joten tämä kirjakäärö oli erityisen tärkeä dokumentti. Sinettien avaajan tuli olla arvovaltainen ja suurta luottamusta nauttiva henkilö.

Apostoli Johannes näki, kuinka valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli sinetöity kirjakäärö. Sen omistaja ja tekijä oli Kaikkivaltias Jumala. Kysymyksessä oli täysin luotettava ja väärentämätön profetaalinen dokumentti, jonka sinettien avaajaa etsittiin. Väkevä enkeli suurella äänellä kuulutti: Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit? Hetken jo näytti siltä, että kirjakäärön sisältö jää salaisuudeksi, koska sinettien avaamiseen vaadittavaa arvovaltaista henkilöä ei löytynyt. Tuon tilanteen edessä Johannes alkoi itkeä, mutta Jumala antoi taivaassa istuvan vanhimman lohdullisen sanan: Älä itke: katso jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan         ja sen seitsemän sinettiä (Ilm. 5:5).

Vain Jeesus Kristus oli arvollinen avaamaan sinetit (Ilm. 5:7, 6). Ketään muuta ei siihen työhön kelpuutettu. Tämä todistaa sitä, miten suuren kunnian Jumala on antanut omalle Pojalleen. Jumala luotti ja luottaa täydellisesti Poikaansa Jeesukseen. Mekin saamme Herran kansana luottaa ja uskoa Häneen kokosydämisesti. Jeesus ei koskaan petä eikä riko lupauksiansa, jotka Hän on meille Sanassaan antanut.

Näinä viimeisinä aikoina Jumala antaa meille riittävän määrän tulevaisuuttamme koskevaa profetaalista sanaa. Meidän tulee tyytyä siihen, mitä ja miten paljon Hän antaa. Ihmisellä saattaa olla vääristynyt uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan. Tuollaisessa tilassa etsitään liikaa henkilökohtaisia ja maailman tilanteeseen liittyviä profetioita. Kristillisyys saattaa muodostua epäterveeksi profeettojen, profetioiden ja ilmestysten perässä juoksemiseksi. Näin rauhaisa juurtuminen ja kasvaminen Kristukseen häiriytyy (Ef. 4: 13–16). Saatamme yrittää painostaa Jumalaa antamaan enemmän kuin Hän on armossaan meille säätänyt. Kristittyinä meidän tulee muistaa apostoli Paavalin kautta annettu kehotuksen sana: Älkäämme myöskään kiusatko Herraa (1. Kor. 10:9).

Rukous

Rakas Jeesus, auta meitä tyytymään sinun tahtoosi. Tunnustamme, että meillä voi olla liiallinen halu saada tietää tulevaisuuteemme liittyviä asioita profetioiden kautta. Anna meille viisautta, että säilytämme terveen arviointikyvyn erilaisiin profetioihin ja ilmestyksiin. Anna meille myös vastaanottavainen mieli silloin, kun sinä, Herra, puhut meille profetian anassa. Emme tahdo torjua tai arvostella lihallisesti sanaasi. Auta meitä pitämään se, mikä rakentaa seurakuntaa ja hylkäämään se mikä ei rakenna. Amen!

Kari Härkönen

Äitienpäivänä

Toivotan kaikille äideille runsasta Jumalan siunausta ja hyviä tulevia päiviä. Saakoon Herra siunata myös sinua, joka et ole äiti. Jumalan suurta armoa ja rakkautta riittää meille jokaiselle yllin kyllin. Saamme uskoa ja luottaa, ettei Jumalan armo pakene meistä. Profeetta Jesaja lausuu: Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes. 54:10). Kun henkilökohtaisesti uskomme Herraan Jeesukseen, saamme olla varmoja, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalasta. Poikkeusolot, rajoitukset, karanteeni, eristys, koronan tuomat ahdingot eivät voi irrottaa uskovia, ei äitejä eikä sinua, Kristuksesta. Jos olet uudestisyntynyt Herran oma, sielusi on silloin pelastettu armon valtakuntaan. Halleluja! Tulevaisuutesi on paras mahdollinen. Saat olla Jeesuksen seurassa iankaikkisuudessa ja jo nyt saat kulkea käsi kädessä Jeesuksen kanssa. Miten valtavaa!

Kun koronan ja muidenkin vitsauksien tähden kaikki näyttää olevan epävarmaa ja hataraa, apostoli Paavali kirjoittaa: Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:38.39). Hän mainitsee Jumalan rakkauden. Tuota rakkautta me kaikki tarvitsemme, eikä se ole vain ”pehmoarvo”, jota tulisi karttaa. Rakkaus on ensimmäinen osa yhdeksänosaisesta Hengen hedelmästä, josta kerrotaan Galatalaiskirjeessä (Gal. 5:22). Koska rakkaus on mainittu ensimmäisenä, se on kaikkein tärkein osa kokonaisuudessa.

Äidit ja isät eivät selviä lasten kasvatustehtävästä ilman rakkautta. Jos rakkaus haihtuu kodin ilmapiiristä, jäljelle voivat jäädä vaativat säännöt, kylmä totuus, joustamattomuus ja kireä tunneilmasto. Rakkaudettomuus tukahduttaa ihmissuhteet ja kypsäksi ihmiseksi kasvamisen. On huomioitava, että Jumalan agabe-rakkaus ei ole vapaata rajatonta, koska siihen kuuluvat kuri ja rajojen asettaminen. Hebrealaiskirje toteaa: Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa (Hebr. 12:5-6). Vanhemmat tarvitsevat viisautta, jotta he käsittäisivät, milloin tulee antaa lapsille lempeätä vapautta ja milloin tulee asettaa määrätietoisia rajoja.

Jokainen meistä on tehnyt toisen ihmisen kohtelemisessa monia virheitä, ehkäpä peräti syntejä. Ei ole olemassa täydellisiä äitejä, isiä eikä virheettömiä lapsia. Meille riittää tieto, että on vain yksi täydellinen. Hän on Jumala. Hänessä ei ole lainkaan pimeyttä, ei hairahduksia, ei syntejä. Näin emme voi syyttää Jumalaa, kun hän kasvattaa meitä milloin lempeällä, milloin kurittavalla kädellä. Ottakaamme Herralta nöyrin sydämin vastaan kaikki, mitä Hän meille antaa.

Jos koet syyllisyyttä ja huonommuutta, että olet epäonnistunut kasvatustehtävässä, muista että Jeesus antaa kaiken anteeksi ja puhdistaa sinut kallisarvoisella verellään kaikesta synnistä. Voit aloittaa alusta, oppia erheistä etkä enää toista samoja virheitä niin herkästi. Rukoile Jumalalta armoa ja rakkauden lisääntymistä kohdallesi, jotta voit päästä irti saman mallin toistamisesta.

Rukous

Rakas Herra Jeesus! Tarvitsen sinua ja tarvitsen paljon Jumalan rakkautta elääkseni arjessa hyvää elämää suhteessa Sinuun ja lähimmäiseen. Tunnustan, että en ole kyennyt rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni. Olen monta kertaa arvostellut toisia. Anna nyt anteeksi kieleni synnit ja muutkin lankeemukset, joilla olen haavoittanut Sinua ja toisia. Pyydän tässä kokonaisvaltaista puhdistusta. Kun olet puhdistanut minut veresi voimalla, niin täytä minut Pyhällä Hengellä ja taivaallisella ilolla. Varjele minua lankeamasta samoihin synteihin, jotta voisin olla tukena lähimmäiselleni hänen parhaaksensa. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 5/2020

Ylösnousemuksen sanomaa

 Halleluja! Hauta on tyhjä. Jeesus elää. Kunnia Jumalalle. Kärsimysviikon jälkeinen Jeesuksen herättäminen kuolleista ja ylösnousemus on osoitus Kaikkivaltiaan mahtavasta voimasta. Jumala on hallitsija, jonka yläpuolella ei ole ketään, eikä mitään. Herra on kaikkein voimakkain ja suurin. Tappion ovat kärsineet sielunvihollinen, maailman henki, synti ja kuolema. Voiton on saanut Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä Jumalan Sana. Jos kuolema olisi ollut suurempi ja voimakkaampi kuin Jumala, Jeesus olisi jäänyt kuoleeksi. Toisin kuitenkin kävi. Korintolaiskirjeestä luemme: Kuolema on nielty ja voittosaatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? (1. Kor 15: 54–55)

Täydelliseen Jumalan työhön kuului Kristuksen kärsimys ristillä sekä kuolema. Jeesus täytti lain puolestamme huutamalla ennen kuolemaansa: ”Se on täytetty”. Tämän jälkeen hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (Joh. 19:30). Jeesus teki täydellisesti oman osuutensa. Hänhän olisi voinut keskeyttää sovintotyönsä astumalla alas ristiltä, mutta rakkaus syntisiä ihmisiä kohtaan piti hänet teloituspuulla loppuun saakka. Jeesuksen ollessa haudassa Jumala jatkoi täydellistä työtä ja herätti Jeesuksen kuolleista. Tarvittiin siis kuolema ja ylösnousemus, jotta me syntisinä ihmisinä saisimme vastaanottaa kaikki hengelliset siunaukset.

Hengellisessä laulussa 187 todetaan: Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton. Veri voi puhdistaa syntisen, veri voi uudistaa jokaisen. Jeesuksen veressä on paljon voimaa. Tarvitsemme veren voimaa, joka puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa (Hebr. 9:14). Jotta vapautemme olisi vieläkin syvempää, tarvitsemme myös ylösnousemusvoimaa. Luemme Jeesuksesta roomalaiskirjeestä: Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25).

Vanhurskauttaminen tarkoittaa, että Jumala tekee ihmisen uskon kautta itselleen kelvolliseksi ilman ansioita. Jumala pukee Kristuksen lahjavanhurskauden ihmisen ylle, kun syntinen hyväksyy sen kokosydämisesti pelastukseksi kohdalleen ja kääntyy pois omista teoista ja suorituksista. Tämän tekee mahdolliseksi Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus. Halleluja! Ylösnousemus kruunaa kaiken. Kun uskomme siihen ja veren voimaan (Room. 5:9) henkilökohtaisesti, tapahtuu vanhurskauttaminen, joka on vapautta syyllisyydestä, vapautta synnistä, vapautta orjuudesta, vapautta maailman hengestä ja vapautta kadotustuomiosta. Kiitos Jumalalle!

Kun vertaa kiirastorstain ja pitkäperjantain sanomaa ylösnousemuksen yliluonnolliseen uutiseen, huomaa tietynlaisen sävyeron. Omissa saarnoissa olen sen havainnut. Saarnat, jotka liittyvät Kristuksen kärsimyksiin ovat vakavampia, raskaampia ja murheellisempia. Ylösnousemusteksteihin liittyy sitä vastoin ilo, valoisuus, onnellisuus ja keveys. Kuoleman kuormitus on poissa, ja elämä on voittanut. Tähän sopii hyvin hengellisen laulun 115 kertosäe: Hän elää! Hän elää! Hän ylösnoussut on. Hän matkalla mua lohduttaa ja johtaa vottohon. Hän elää! Hän elää! Suo voiman päivittäin. Sä kysyt, mistä tiedän sen. Hän on mun syömmessäin.

Jos tunnet nyt murhetta sielussasi, ja olosi on raskas, tahdon lohduttaa sinua. Jeesus elää ja on sinun hyvä paimenesi. Usko ja luota Häneen kokosydämisesti, sillä Hän vielä johtaa sinut parhaimmille ”ruokapaikoille”. Kun olet elämäntilanteidesi ja taisteluiden uuvuttama, Hän kietoo sinut syliinsä ja saat tuntea Jumalan rakkauden lämmön sekä raikkaan ylösnousemusvoiman. Haudan hirmut taakseen jättänyt on sinun kanssasi joka päivä. Hän kantaa sinua pilvisinä ja aurinkoisina päivinä. Jeesuksen syli on turvallinen silloin kun on raivoisaa myrskyä ja silloin kun on tyyntä.

Lämmöllä sinua rukouksissa muistaen

Paimenen sydämeltä 4/2020

Kuolema ristillä

 Pitkänäperjantaina noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus naulittiin keskimmäiselle ristille Jerusalemin ulkopuolella olevalla kukkulalla, Golgatalla. Samaan aikaan teloitettiin hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toinen          hänen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen. Kristus tunsi äärimmäistä tuskaa niin ruumiillisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Ristillä Jeesus koki Jumalan hylkäämisen. Vapahtajalle kaikkein kovin isku, kun Jumala, Isä, peitti kasvonsa häneltä. Pietarin kieltämiset, Juudaksen petturuus ja opetuslasten pakeneminen Getsemanesta sekä ihmisten säälimätön pilkka eivät sattuneet samalla tavalla.

Kun ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä, samalla hän kokee olevansa kadotettu. Varmasti myös Jeesus koki samoin huutaessaan ennen kuolemaansa yhdeksännellä hetkellä (noin klo 15) ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit (Matt. 27:46). Jumalan hylkäämänä oleminen          on kovin tuomio, jonka voi koskaan saada. Se tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta ja vaivan paikkaan, helvettiin, joutumista. Meitä kuitenkin lohduttaa Raamatun tieto, ettei Jumala hylännyt Jeesusta. Tämän todistaa ylösnousemus, kun Jeesus herätettiin kuolleista kirjoitusten mukaan kolmantena päivänä. Kunnia Jumalalle (1. Kor. 15:3–4)!

Ristiinnaulitseminen oli kaikkein julmin ja häpeällisin kuolemanrangaistus. Sen kerrotaan siirtyneen foinikialaisilta ja kartagolaisilta kreikkalaisille ja roomalaisille. Viimeksi mainitut käyttivät sitä orjien, katurosvojen ja kapinallisten sekä murhamiesten rangaistuskeinona. Monet kestivät ristillä 12–24 tuntia, ehkä kauemminkin, ennen kuolemaansa. Kun Jeesus luettiin pahantekijöiden joukkoon, hänet naulittiin ristille julkisesti. Kädet ja jalat lävistettiin nauloilla. Mestarin kuolinkamppailua kesti kuutisen tuntia, kunnes hän huudahti: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46).

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja kertoo: Tässä asennossa, ruumis pingoitettuna liikkumattomaksi, alttiina päivänpaahteelle ja kalvavalle janolle, hirvein ahdistuksin, joita aiheutti veren tunkeutuminen päähän ja sydämeen, ristiinnaulitut kuolivat tuskallisen kuoleman. Kärsimyksiä lisäsi myös ”sirokkotuuli”, joka osaltaan lisäsi kiduttavaa janoa. Jeesus huusi: ” Minun on jano” (Joh. 19:28) Ei pelkästään Jeesuksella ollut jano Golgatalla, sillä tuulisina päivinä teloituspaikalla oli paljon janoisia ” hietakärpäsiä”, jotka eivät jättäneet Jeesuksen verihaavoille ruoskittua ruumista rauhaan.

Vihamieliset ja synneissään paatuneet ihmiset aiheuttivat Jeesukselle suunnattomia kärsimyksiä. Kuoleman rangaistus kuului pahantekijöille, mutta Vapahtaja ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa. Hän oli ja on täysin viaton, puhdas ja synnitön. Vaikka Jeesus tuomittiin kuolemaan väärin perustein, hän ei hautonut kostoa vihamiehilleen. Jeesus on todellinen esimerkki siitä, miten tulee väärintekijöillekin antaa anteeksi. Mestarin sanat          ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät (Luuk. 23:34) puhuttelevat meitä tänäkin päivänä.

Herra oli teloitushetkelläkin puettu anteeksiantamuksen voimaan. Meidänkin tulee huolehtia siitä, että annamme anteeksi heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Paavalin kirjeestä kolossalaisille luemme: Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa (Kol. 3:12–14).

Paimenen sydämeltä 3/2020

Nyt keskitymme Kristusta kohdanneisiin kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen viikon tapahtumiin on suositeltavaa perehtyä huolella, kun koronan tuomat rajoitukset hiljentävät meidät aloillemme. Olkoon rukouksemme, ettei saatana pääsisi varastamaan meiltä aikaa, joka meidän tulee käyttää Raamatun sanan äärellä (2. Kor. 2:11). Asiasta kertovat: Matt. 26–28, Mark. 14–16, Luuk. 22–24 ja Joh. 13–21.

 Viimeinen ateria ja ehtoollinen kiirastorstaina

Kuoleman läheisyyden tuska alkoi vyöryä Kristuksen päälle viimeisellä pääsiäisaterialla ja ehtoollishetkessä Jerusalemissa. Herra paljasti kaikkien kuullen: Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä (Luuk. 22:21). Juudaksen läheisyys aterialla ja hänen poistumisensa kesken kaiken ylipappien luokse kavaltamaan Jeesus viilsi Vapahtajan sydäntä. Lähtölaskenta kohti kuolemaa oli alkanut. Aterialla kaikki muut opetuslapaset vakuuttivat uskollisuuttaan, mutta koetuksen hetkessä Getsemanessa he kaikki pakenivat omille teilleen.

 Getsemanen tuska

Getsemanessa Jumalan Pojan tuska oli sanoin kuvaamattoman ankara. Kun lähimmät opetuslapset eivät jaksaneet olla rukoustaistelussa Mestarin kanssa, hän joutui yksin rukoilemaan syvässä ahdistuksessa Isän edessä. Vaikka enkeli lähetettiin vahvistamaan kärsimyksissä, tuska oli niin voimakas, että hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan (Luuk. 22:39–46). Äkkiä hiljaisuuden rikkoivat ylipappien miekkamiesten joukko ja kavaltaja Juudas. Viaton mies otettiin kiini ja vietiin juutalaisen neuvoston ja ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen kuulusteltavaksi.

 Ylimmäisen papin ja neuvoston edessä

Kuulusteluista Jeesusta kohdeltiin julmasti ja epäinhimillisesti. Suuren neuvoston jäsenet olivat täynnä demonista ja synnillistä vihaa, joka purkautui henkisenä ja fyysisenä väkivaltana. Väärä tuomio Jumalan pilkasta          kuoleman tuomioineen langetettiin Vapahtajalle. Lisäksi häntä syljettiin ja lyötiin nyrkillä (Matt. 26:57–68). Sen aikaisen lainsäädännön mukaan suurella neuvostolla ei ollut oikeutta panna täytäntöön kuolemanrangaistusta, joten Jeesus vietiin maaherra Pontius Pilatuksen eteen jatkokuulusteluihin.

 Pontius Pilatuksen edessä

Pitkänperjantain aamuna kello viiden jälkeen kuningasten Kuningas seisoi kasvot lyönneistä mustelmilla ja ruhjeisina vastaamassa Pilatuksen kysymyksiin. Maaherra ihmetteli Jeesuksen harvasanaisuutta. Vaikka hän maanpäällisen elämänsä aikana saarnasi ja opetti Pyhän Hengen voimassa, nyt hän vaikeni täysin. Samoin oli tapahtunut vähän aiemmin sandherinin edessä (Matt. 27:11–14). Hänessä toteutuivat Jesajan kirjan sanat: Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut (Jes. 53:7).

 Rukous

Rakas taivaallinen Isä! Lähestymme sinua Poikasi Jeesuksen nimessä. Anna meille Pyhän Hengen voimaa keskittyä kärsimysviikon sanomaan ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Auta meitä käyttämään aikaamme oikein ja suo se armo, että sielunvihollinen ei pääse ryöstämään aikaamme turhuuteen. Anna varjeluksesi olla yllämme jatkuvasti näissä poikkeusolosuhteissa. Pyhä Jumala, uudista rakkaussuhteemme Jeesukseen, ja anna meidän rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Anne myös ihmisten, jotka vielä kulkevat kohti kadotusta, tulla henkilökohtaiseen uskoon. Pelasta ja uudestisynnytä heidät taivaskelpoisiksi voimallisessa nimessäsi. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 2/2020

Palmusunnuntai

Palmusunnuntaista alkoi Jeesuksen maan päällisen elämän viimeinen viikko. Kärsimyksen tie huipentui kuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla. Kuoleman sanoma kuitenkin muuttui mahtavaksi voitoksi, kun Jumala herätti Kristuksen kolmantena päivänä kuolleista.

Palmusunnuntain tapahtumista voit lukea kaikista neljästä evankeliumista: Matt. 21:1–17, Mark.11:1–11, Luuk. 19:28–46 ja Joh. 12:12–15.

Vapahtaja tarvitsi aasintamman varsan, jotta hän pääsi ratsastamaan Jerusalemin portista sisälle temppelialueelle. Jeesus ei tullut hevosella eikä näyttävillä vaunuilla. Aasi kuvasi nöyryyttä ja rauhanrakkautta. Jeesus oli varustettu juuri tuolla tavalla avun tarvitsijoita kohtaan. Tätä todistavat monet parantumisihmeet palmusunnuntaina (Matt. 21:14). Ratsastaessaan aasilla Herra täytti kirjaimellisesti profeetta Sakarjan noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää saaman ennustuksen: Iloitse suuresti, tytät Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurkas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla (Sak. 9:9).

Herra siis tarvitsi aasia. Tätä taustaa vasten Palmusunnuntain teksti kertookin meille, että Jumala tarvitsee sinua. Et ole vähäpätöinen tai tarpeeton, vaan olet arvokas, tärkeä ja Herran rakkauden kohde. Jumala iloitsee siitä, että olet olemassa ja Hän tahtoo johdattaa sinua aina kohti oikeata päämäärää. Aasin tuli totella Jeesusta ja viedä Hänet Jerusalemiin. Aasin tuli totella Herraa, eikä kulkea oman tahdon tietä. Vaikka aasi on hyvinkin itsepäinen ja tyhmäkin, Vapahtajalla oli kuitenkin arvovalta saada aasi tottelemaan tahtoaan.

Uskovainen ihminen saattaa olla joskus itsepäinen ja pyrkiä menemään oman tahdon tietä. Onneksi Jeesus palauttaa oikealle tielle ja murskaa omat pyrkimykset. Rukoillaan taipuisaa mieltä, että voisimme mennä aina sinne, minne Herra tahtoo. Jos olemme itsepäisyydessämme menneet harhaan, huudetaan Jeesusta avuksi, jotta hän ohjaisi jälleen oikealle tielle. Kiitos Jumalalle!

Koronan asettamien meille rajoitusten vuoksi emme saa liikkua niin kuin ennen. Kun joudumme olemaan eristyksessä pitempiä aikoja, se koettelee kärsivällisyyttämme. Kun normaaleja menemisiä ja lähimmäisten tapaamisia on supistettu, tarvitsemme nöyrää mieltä. Nyt tulee olla aloillaan!          Vaikka meillä ei ole tavanomaisia seurakunnan kokouksia, Herra ilmestyy voimallisesti siellä, missä olemme. Halleluja!

Saakoon Jeesus ”ohjastaa” meitä pysymään nöyrinä rajoitusten keskellä. Älkäämme poikkeusoloissa menettäkö mielemme malttia, vaan tyytykäämme vallitseviin olosuhteisiin (Fil. 4:12–13, Valitusvirret 3:22–29).


Paimenen sydämeltä 1/2020

Tahdon lohduttaa ja rohkaista sinua Herran nimessä luottamaan edelleenkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vaikka koronaviruksen tappaa ja tuhoaa maailmanlaajuisesti. Psalmi 91 kuitenkin lupaa: Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, ET KULKUTAUTIA, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu (Ps. 91:5–7).

Toistaiseksi emme voi kokoontua seurakuntamme tilaisuuksiin, mutta nyt on hyvä pitää hartaus-, laulu- ja rukoushetkiä sekä pienimuotoisia jumalanpalveluksia OMASSA KODISSASI yksin ja/tai perheen kanssa. Jos sinulla intoa riittää, niin järjestä kodissasi oman perheesi kanssa tilaisuuksia. Voit pitää maanantaisin klo 18 väkevän rukousillan, torstaisin klo 18 Sanan ja rukouksen tai lähetysillan ja sunnuntaisin klo 16 jumalanpalveluksen. Kun suunnittelet kotihartauksia, ole luova ja kekseliäs. Pyydä Jumalalta voimia ja viisautta, jotta voit rakentaa sopivan kokonaisuuden seurustelulle Jumalan ja perheesi jäsenten kanssa. Jos olet kodissasi yksin, voit hyvin olla kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa Herrasi kanssa.

Jos olet hyväkuntoinen ja terve, harjoita paastoa. Jotkut paastoavat kerran viikossa 24–36 tuntia ilman kiinteätä ruokaa pelkällä nesteellä. Toisille on helppoa selvitä ainoastaan vettä juoden viikkojakin. Rukoile itsellesi henkilökohtaista paasto-ohjelmaa, sillä paasto Jumalan mielenmukaisella tavalla on tehokas epäuskon karkottaja. Herra on vastannut usein ihmeellisellä tavalla rukouksiin, kun niihin on liitetty paasto eri muodoissaan. Kun tuo ärhäkkä virus leviää, tarvitsemme myös paaston aseen käyttöön (Matt.6:16–18).

Jos koet hyväksi, niin soita tai jätä minulle soittopyyntö. Mielelläni keskustelen kanssasi. Voimme myös rukoilla puhelimessa. Toki voit lähettää sähköpostiakin.

Toivotan sinulle siunausta, voimia ja terveyttä!

Kari Härkönen 
045 311 0780
kari.harkonen11(at)luukku.com



Pieksämäen vapaaseurakunta

Copyright © 2021. All Rights Reserved.